\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.04.2007 klo 22:49 vieras kirjoitti:
Niimpä, koko ajan puhutaan synnytyspelosta, ja toivotaan päästä sektioon, mutta entäs jos suunniteltu sektio pelottaa enemmän. Vauva perätilan ja ahtaan lantion vuoksi joudun sektioon. Synnyttäisin mieluummin alakautta jos se vaan olisi mahdollista. Tietysti laitan vauvan ja oman turvallisuuden etusijalle, mutta sektio leikkauksena pelottaa komplikaatioriskiensä yms takia. alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma mutta kohdallani se ei onnistu, pelkään kauheasti sektioon liittyviä riskejä, vaikka kaikki sektion kokeneet ovat kehuneet sen hyviä puolia.
Niin, eikös näissä tapauksissa kuulu kehua sektion helppoutta ja turvallisuutta, sektiohan on vaarallinen vain jos se tehdään pelon vuoksi.
Sitten oikeasti... Sektio Suomessa
on turvallinen. Tokikaan en väitä sitä miellyttäväksi ja helpoksi tavaksi synnyttää. Voiko se sitä ollakaan? Leikkauspöydällä makaaminen hereillä, iso haava, jälkikivut jne. Yksilöllisiä kokemuksia kaikki. Riskit ovat olemassa, mutta laittakaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. Olette sairaalassa missä on ammattitaitoista henkilökuntaa. Miten monta leikkausta he tekevät vuosittain, päivittäin, kaikenlaisia. Vaarallisempaa taitaa olla ihan autolla ajaminen esimerkiksi. Komplikaatioita on molemmissa, on isoja ja pieniä. Itse olen kokenut vaikean alatiesynnytyksen monella komplikaatiolla ja hyvin sujuneen sektion. Ei ole olemassa täysin riskitöntä synnytystä, raskautta, elämää yleensäkään. Kyllä teitä autetaan parhaalla mahdollisella tavalla, ihan varmasti, ja sen vaan pitää riittää. Ajatelkaa, kuinka sektioita tehdään parin minuutin varautumisellakin ja nekin yleensä menee ihan hyvin. Suunnitellussa sektiossa kaikki on otettu huomioon, riskit ovat paljon pienemmät! Keskittykää vauvaan. Itselleni sanottiin, että rauhoittavaakin voi saada heti kun vauva on syntynyt, olin niin paniikissa. Mutta vauvan synnyttyä ainakin omalla kohdallani pahin oli ohi (siis itse leikkaustapahtumassa), sen jälkeen kun olin nähnyt vauvan pystyin keskittymään vaan sen miettimiseen. Vieressäni oli ihana hoitaja joka tarkoituksella ohjasi ajatuksiani muualle, jutteli vauvasta, esikoisesta ja kaikesta mahdollisesta. =) Myönnän, että alatiesynnytyksen kokeneena en itsekään omalla kohdallani puhu sektiosta muuta kuin leikkauksena jolla vauvani syntyi, mutta silti näin jälkeen päin ajateltuna se on yksi elämän tärkeimpiä ja kauneimpia hetkiä, kaikkine tunteineen. Pelossa, kivussa, ilossa, rakkaudessa. "Ilmaiseksi", eli riskittömästi, kukaan ei voi oikein mitään luvata, mutta riskien ollessa niin minimaaliset mitä ne ovat suunnitellussa sektiossa on ihan järkevää yrittää keskittyä niihin iloisiin asioihin. Ajatelkaa, kuinka pieni hetki se on elämässä. Äitinähän se pelko ja huoli ei suinkaan lopu siihen syntymään, siitä se vasta alkaa ja jatkuu läpi elämän.
Kannattaa puhua näistä neuvolassa ja ennen sektiota on sairaalallakin tapaaminen lääkärin, tai ainakin kätilön, ja anestesialääkärin kanssa. Ehkä heiltä saatte vastauksia jos joku asia mietityttää?