Epäröin vähän mun ja tutustumani miehen ikäeroa

Olen itse 21 v 3 v pojan yh ja tapaillut 2 kk 41 v miestä, hän on tosi ihana ja mukava, tykkää mun pojasta hirveesti, ois valmis ottamaan meidät asuun sen luokse, yhteen, jotenkin mua vielä häiritsee tämä ikäeroa, vaikka tunnen sitä miestä kohtaan ihastusta, ehkä jo rakastumista Annanko palaa, kattoo mitä tuo tullessaan?

 

Mä antaisin palaa. Mun mielestä ikäerolla ei ole niin väliä jos kemiat pelaa yhteen.

Mutta lasta ei ehkä aivan heti kannata tutustuttaa uuteen miesystävään, katsoa ensin mitä siitä seurustelusta tulee.

Onnea teille jatkoon! =)

 

Jos et vielä ole varma tunteistasi niin älä nyt yhteen muuta. Mikä ihmeen kiire monilla ja varsinkin yh-äideillä on sännätä asumaan uuden miesystävän kanssa. Parempi seurustella ja tutustua. Sitten kun rakkaus on varmaa niin sitten yhteen kunnolla.

 

Anna palaa vaan, kato mitä elämä tuo tullessaan :hug:

 

\

Jos et vielä ole varma tunteistasi niin älä nyt yhteen muuta. Mikä ihmeen kiire monilla ja varsinkin yh-äideillä on sännätä asumaan uuden miesystävän kanssa. Parempi seurustella ja tutustua. Sitten kun rakkaus on varmaa niin sitten yhteen kunnolla.

Minä en tässä hoppuile muuttamaan sen luokse, se kysy vaan että haluatko poikasi kanssa muuttaa mun luokse. Mutta aika näyttää =) En ole tyyppiä että heti 3 kk säntäisin jo vaikka mihin

 

tää nyt on vaan mun mielipde,mut joskus oon vähä samantyylisen asian kanssa painiskellu..eli, kannattaa mun mielestä ihan ekana miettiä, miten se suhde muuttuu ajan kanssa. Kymmenen vuoden päästä sä olet kolme kymppinen ja mies viiskymppinen jne..jaksatko sä itse olla vanhan miehen kanssa kun itse olet vielä nuori. Äläkä nyt tosiaan ota tätä pahalla, musta on ihanaa kun ihmiset ihastuu ja rakastuu, välillä vaan on hyvä ajatella tosiasioita. Mut jos tosiaan sä itse et löydä mitään ongelmia asian suhteen sitä mietittyäsi,niin onnea teille rakkauden löytämisestä :flower:

 

no ite oon ollu tilanteessa jossa mies halus tosi nopeeta muuttaa yhteen. Oli sitten tosi ahdistava ja suojeleva/omistushaluinen.

se jäi kyl heti!

Jos oot 2 kk tapaillu niin älä missään nimessä muuta yhteen varsinkaan kun on lapsi kuviossa mukana.

Katso rauhassa mihin suuntaan homma etenee. Ei se ikäero kaikkea ratkase mutta kyllä sen ikäeron muutaman vuoden päästä huomaa.

Mutta sinuna katsoisin rauhassa hätäilemättä mihin suuntaan tunteet menee.

 

\

Jos et vielä ole varma tunteistasi niin älä nyt yhteen muuta. Mikä ihmeen kiire monilla ja varsinkin yh-äideillä on sännätä asumaan uuden miesystävän kanssa. Parempi seurustella ja tutustua. Sitten kun rakkaus on varmaa niin sitten yhteen kunnolla.

Yhdelläkään mun tuntemallani yh-äidillä ei ole kiire sännätä asumaan uuden miesystävän kanssa, mutta olen samaa mieltä muuten tämän kirjoittajan kanssa.

 

Vastaamatta nyt yhtään mihinkään niin sanompa vaan että ikä ei ole kuin numeroita. Tunteet ne on tärkeempiä.

 

\

tää nyt on vaan mun mielipde,mut joskus oon vähä samantyylisen asian kanssa painiskellu..eli, kannattaa mun mielestä ihan ekana miettiä, miten se suhde muuttuu ajan kanssa. Kymmenen vuoden päästä sä olet kolme kymppinen ja mies viiskymppinen jne..jaksatko sä itse olla vanhan miehen kanssa kun itse olet vielä nuori. Äläkä nyt tosiaan ota tätä pahalla, musta on ihanaa kun ihmiset ihastuu ja rakastuu, välillä vaan on hyvä ajatella tosiasioita. Mut jos tosiaan sä itse et löydä mitään ongelmia asian suhteen sitä mietittyäsi,niin onnea teille rakkauden löytämisestä :flower:

Itse olen nyt kolme vuotta seurustellut minua 20 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja päivääkään en ole katunut! Minä nyt 30 ja hän 50. Itseäni tuo ikäero ei juuri mietityttänyt, koska tunteet oli niin vahvat, ettei siinä "järkipuhe" olisi auttanut!

Tuota spekulointia mitä tulee olemaan vanhemmiten, on mielestäni täysin turhaa käydä, koska ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Siis minä voin viisikymppisenä kuolla syöpään tai sairastua varhaiseen alzheimeriin ja rakkaani voi elellä hyväkuntoisena 9-kymppiseksi! Tai voimme huomenna jäädä molemmat bussin alle... Ihan mitä vaan voi tUlevaisuudessa tapahtua, ja TÄTÄ HETKEÄ EI KANNATA JÄTTÄÄ ELÄMÄTTÄ SEN TAKIA ETTÄ PELKÄÄ TULEVAISUUTTA!!! Mä olisin jäänyt paitsi elämäni suurinta rakkautta jos olisin vain spekuloinut että en ehkä ole tyytyväinen elämääni 20 vuoden kuluttua...

Mutta ap:lle, jos et ole varma tunteistasi, oli kysymyksessä ikäero tai ei, niin silloin ei kannata tehdä suuria ratkaisuja. Mieti askarruttaako sinua tosiaan ikäero, vai jokin muu asia miehessä/suhteesanne.

 

Kyllä mä miettisin aika tarkkaan suhdetta noinkin paljon vanhemman ihmisen kanssa.
10-15 vuoden ikäero vielä menee, mutta kun miettii 20-vuotiasta ja 40-vuotiasta. Se tuntuu aika paljolta.
Ehkä se enää sitten ei tunnu niin paljon kun olet 40 ja mies 60.
Olen itsekkin tosin joskus tapaillut 20-vuotta vanhempaa miestä, mutta itselläni tapailun lopettaminen johtui juurikin ikäerosta ja siitä että miehen suhtautuminen oli jollain lailla liian ohjaavaa ja "isällistä".

Mutta nelikymppisiäkin on niin monenlaisia. Ei kai sitä muuta ohjetta voi antaa kuin että kuuntele sydäntäsi. Voittehan seurustella ja katsoa tuleeko siitä mitään. Ja voihan se tietysti toimiakkin..mikäpä siinä sitten.

 

\

no ite oon ollu tilanteessa jossa mies halus tosi nopeeta muuttaa yhteen. Oli sitten tosi ahdistava ja suojeleva/omistushaluinen.

se jäi kyl heti!

Jos oot 2 kk tapaillu niin älä missään nimessä muuta yhteen varsinkaan kun on lapsi kuviossa mukana.

Katso rauhassa mihin suuntaan homma etenee. Ei se ikäero kaikkea ratkase mutta kyllä sen ikäeron muutaman vuoden päästä huomaa.

Mutta sinuna katsoisin rauhassa hätäilemättä mihin suuntaan tunteet menee.

Tuo ikäeroasia on kylä juuri päin vastoin. Mitä vanhemmaksi tullaan, sen vähemmän ikäero näkyy.
Jos mies olis 20 vuotta nuorempi, kuin nainen, tässä tapauksessa, ikäero olisi mahdoton (tällä hetkellä... )
Mutta esim. sitten kun nainen on viisikymppinen ja mies nuorekas seitsenkymppinen, niin ei sitä huomaa juurikaan.

 

Oon itse 21 v, kohta 22 v, mun mies täyttää kohta 38 v, ollaan oltu 5 v yhdessä, hyvin menee, voin kuvitella vielä olevani hänen kanssa 5 v päästäkin :heart:

 

Ihan on syytäkin epäillä :\|

 

mie olen 22 ja mies 39, että ainakin meidän kohalla (koputtaa puuta) on se rakkaus ja intohimo vieny voiton.. kyllä kait sitä sillon aikoinaan mietittiin puolin ja toisin tätä meidän ikäeroa, mutta eipä tuu nykysin juurikaan etes ajateltua.. :heart: se on sitä rakkautta, katsos.. :heart:

 

Sinun täytyy itse miettiä ikäero asia tarkkaan.
Minulla ja miehelläni on 11 vuotta ikäeroa, eikä se koskaan ole minua häirinyt. Jos ikäeroa olisi noinkin paljon kuin teillä, niin en tiedä oltaisko yhdessä.

Jos mies on muuten "se oikea" niin anna palaa. =)

 

Kiitos kaikille vastanneille, tosiaan mietin tässä ja pähkäilen. Sitä muuttoa en vielä harkitse, mutta muuten kyllä olisin toisalta valmis seurustelemaan hänen kanssa =)

 

Hyvä päätös Tiina! Ei kannata suin päin muuttaa yhteen kun sulla on lapsi matkassa :wave: .
Mun mieheni on 17 vee vanhmpi kuin minä, iällä ei tosiaan ole väliä. Muutin hänen luokseen oikeastaa heti, tosin oma kämppä oli olemassa vaatesäilönä puolisen vuotta. Olin kyllä sua melkein 10 v. vanhempi kun tapasin kultani, en usko että olisimme tässä jos olisimme tavanneet kun olin sun iässä...
Anna rakkaudelle mahdollisuus, etukäteen ei tiedä milloin on onnensa kohdannut! :heart:

 

Älä vielä muuta..nauttikaa vain toisistanne, rakastakaa, seurustelkaa..tutustukaa...aika sitten näyttää, miten käymän tulee. Älä mieti ikäeroa.

 

Itse muistan kun kävin parikymppisenä kerran treffeillä n 40 v miehen kanssa niin mua hävetti. Oltiin mielestämme just sen näköisiä että nyt on isä ja tytär lähteneet kahville. Ei synkannut muutenkaan, mutta tuo jäi päällimäisenä mieleen.

 

Kannattaa miettiä ja tutustua rauhassa, kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää... minulle kävi näin. Liian aikaisin ja liian ihana ei sitten ollutkaan totta... onko miehellä omia lapsia?