Epävakaa persoonallisuushäiriö..

Sain diagnoosiksi epävakaan mutta olen kokenut masennusjaksoja monen vuoden ajan.!
Nuoruudessa viiltelin itseäni ja olin muutenkin masentunut, kävin juttelemassa jne..
Psykiatri ei uskonut nyt että minulla on masennusta vaikka vuosi sitten ennen avun hankkimista halusin tappaa itseni, jaksoin hakeutua hoitoon ja sain apua.
Trauma lapsuus takana.

Mistä ihmeestä tämä alakulousuus ja saamattomuus sitten johtuvat jos ei masennuksesta? Tuosta epävakaastako?
En ole kaikkea tosin uskaltanut kertoa oireistani.. en vain luota.

 

hiooop

 

No pohja tolle masennukselle on varmasti se jokin trauma joka on ollut esteenä lapsuudessa perusturvallisuuden kokemukselle ja joka yhä nykyäänkin varoittaa sua luottamasta kehenkään.

Halaus täältä, sun on mahdollista päästä eroon alakuloisuudesta ja jättää lapsuuden kurjuus taakse. Tulevaisuus on edessä. Muistele lapsuuttasi mahdollisimman rehellisesti ja käy sitä läpi, silloin saat sen työnnettyä sen vähitellen käsiteltyihin asioihin.

 

No pohja tolle masennukselle on varmasti se jokin trauma joka on ollut esteenä lapsuudessa perusturvallisuuden kokemukselle ja joka yhä nykyäänkin varoittaa sua luottamasta kehenkään.

Halaus täältä, sun on mahdollista päästä eroon alakuloisuudesta ja jättää lapsuuden kurjuus taakse. Tulevaisuus on edessä. Muistele lapsuuttasi mahdollisimman rehellisesti ja käy sitä läpi, silloin saat sen työnnettyä sen vähitellen käsiteltyihin asioihin.

kiitos vastauksestasi.

 

http://eft.fi/mita.html

http://www.albedoc.com/eft/#.VD_D8fl_vQP

https://www.youtube.com/watch?v=uLfkUCajfmw

Tsekkaa nuo ja sovella itseesi. Voit saada niistä apua. Haittaa ei ole.

 

vielä..

 

Ei epavakaa personaallisuus poissulje masennusta, päinvastoin. Epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saanut henkilö voi ajoittain olla masentunut ihan siinä missä diagnosoimaton, siinä mielessä "terve" henkilö. Epävakaus voi altistaa masennukselle, koska epävakaa henkilö usein kokee asiat, varsinkin negatiiviset, tervettä voimakkaammin ja pidempään.

 

Täällä toinen epävakaa persoona. Lapsuudestani löytyy myöskin traumoja.
Ja mulla on on ollut hyvin paljon masennuskausia, olen ollut osastolla hoidossakin pahimman masennuksen ollessa päällä. Kumma, että psykiatrisi ei usko sinun masennukseen... Epävakaaseen persoonallisuuteen kuuluu mielestäni juurikin masennus.
Viillellyt olen myös paljon, aivan viime vuosiin asti. Ja ollut itsetuhoisa muutenkin. Olen nyt 35-vee ja viimeisestä vekistä on 3 vuotta aikaa.
Tällä hetkellä minulla on todella vahva lääkitys, jonka avulla pärjään.

 

Kiitos vastauksista.
Olen todella helpottunut etten kuvittele tätä alakuloisuuttani ja synkkiin ajatuksiin valumista. Välillä on niin tukahduttava olla etten kykene kuuntelemaan mitään enkä ketään.
Olisiko aiheellista vaihtaa psykiatria tässä vaiheessa vai miten saisin hänet uskomaan että nimenomaan masentuneen olon vuoksi hain apua itselleni.
Minulla opiskelutkin häämöttävät ja ahdistun vain lisää kun ongelman ytimeen ei reagoida!

 

Kiitos vastauksista.
Olen todella helpottunut etten kuvittele tätä alakuloisuuttani ja synkkiin ajatuksiin valumista. Välillä on niin tukahduttava olla etten kykene kuuntelemaan mitään enkä ketään.
Olisiko aiheellista vaihtaa psykiatria tässä vaiheessa vai miten saisin hänet uskomaan että nimenomaan masentuneen olon vuoksi hain apua itselleni.
Minulla opiskelutkin häämöttävät ja ahdistun vain lisää kun ongelman ytimeen ei reagoida!

Onko sinulla mitään lääkitystä? Millä tavalla sinua tällä hetkellä hoidetaan, esim. onko säännöllisiä tapaamisia terapeutin/hoitajan/psykiatrin kanssa?

Ei se, että sinulla on epävakaus diagnosoitu tarkoita, etteikö psykiatrisi voisi myös pitää sinua masentuneena. Päinvastoin, mikäli diagnoosi on oikea, pitäisi sinun olla hyvin tyytyväinen, että olet diagnoosin ylipäänsä saanut. Tarkempi arvio psyykkisestä tilanteestasi mahdollistaa syvällisemmän ja tarkemman ongelmiin paneutumisen.

 

Onko sinulla mitään lääkitystä? Millä tavalla sinua tällä hetkellä hoidetaan, esim. onko säännöllisiä tapaamisia terapeutin/hoitajan/psykiatrin kanssa?

Ei se, että sinulla on epävakaus diagnosoitu tarkoita, etteikö psykiatrisi voisi myös pitää sinua masentuneena. Päinvastoin, mikäli diagnoosi on oikea, pitäisi sinun olla hyvin tyytyväinen, että olet diagnoosin ylipäänsä saanut. Tarkempi arvio psyykkisestä tilanteestasi mahdollistaa syvällisemmän ja tarkemman ongelmiin paneutumisen.

Kiitos sinulle nopeasta vastauksesta.

Minulla on mennyt voxra kolme viikkoa nyt. Mitään vaikutusta ei ole tuntunut. Kun kerroin psykiatrille ettei masennukseen ole ainakaan vielä vaikuttanut niin sanoi hän että "mitä roolia oikein vedät? et taida olla masentunut"
Tuli kyllä älyttömän paha olo enkä osannut enää puhua mitään. Nyt vaan päässäni yritän jauhaa että tervehän minä olen vaikka kuollakin olen halunnut enemmän kuin mitään muuta..
Käyn juttelemassa mtt:ssä kerran kuukaudessa. Minulle se ei riitä vaan voin pahoin.
Psykiatria nään myös kerran kk.

 

Tuo kommentti kyllä kuulostaa aika pahalta, varsinkin näin kontekstista irrotettuna. Psykiatrisi on siis julkisella puolella? Oletko sanonut avoimesti, että kerran kuukaudessa näkeminen riitä, ja että olet itsetuhoinen? Mikäli psykiatrisi on julkisella, en tiedä, saako häntä välttämättä vaihdettua. Kannattaa kyllä kokeilla, jos tuntuu, ettei tilanteesi parane. Hänelle kuitenkin maksetaan palkkaa nimenomaan potilaiden hoidosta.

Onko annostuksesi Voxralle 150mg, 300mg vai kuinka paljon? Toki siitäkin pitää lääkärin kanssa puhua, jos ei ala toimimaan suuremmallakaan annoksella ja jokusen viikon/kuukauden syömise jälkeen.

 

Tänään alkoi annos 300mg. Ja jumalaton ahdistus päällä.
Ja tuo kommentti oli julma siltä lääkäriltä. Olen sanonut miksi olen apua alunperin hakenut ja olen sanonut että lääkkeen aloituksen jälkeen olen miettinyt hyppäänkö sitten rekan alle kun en jaksa tätä ahdistuksen määrää.
Psykiatri on julkisella ja joo, voi olla vaikea vaihtaa. Täytyy nyt vaan löytää sisua itselleni että uskallan ajaa oikeuksiani.

 

Aika monen psyykenlääkkeen aloituksen yhteydessä saattaa olo pahentua, ennen kuin se paranee. Se lukee jo lääkeselosteessakin.

Kannattaa tosian sanoa suoraan, ettei olosi ole parantunut ja yrittää vaihtaa psykiatria, jos ei tilanne edisty. Jaksamista!

 

Aika monen psyykenlääkkeen aloituksen yhteydessä saattaa olo pahentua, ennen kuin se paranee. Se lukee jo lääkeselosteessakin.

Kannattaa tosian sanoa suoraan, ettei olosi ole parantunut ja yrittää vaihtaa psykiatria, jos ei tilanne edisty. Jaksamista!

Näin on että olo pahenee yleensä lääkken aloituksen jälkeen.
Minä otan puheeksi kyllä vaihdon mikäli emme edisty yhteisymmärrykseen lääkärin kanssa.
Kiitos ajatusten vaihdosta ja hyvää talven odotusta!

 

Näin on että olo pahenee yleensä lääkken aloituksen jälkeen.
Minä otan puheeksi kyllä vaihdon mikäli emme edisty yhteisymmärrykseen lääkärin kanssa.
Kiitos ajatusten vaihdosta ja hyvää talven odotusta!

Kiitos myös sinulle ja parempaa vointia!

 

Minä muinoin epävakaa -diagnoosin saatuani ihan ääneen kyseenalaistin diagnoosin (kuvittelin itse pahempaa) ja fiksusti sitten psykiatri rautalangasta väänsi, että kuin perustein tuo diagnoosi oli tehty.

Muina diagnooseina mm. Toistuva keskivaikea masennus, ahdistushäiriö ja muutama muu.

 

vielä