Eräänlainen turhis: Elämässä vaan kaikkea "tapahtuu"

Eili ei tarvi kommentoida, jossei halua...Mulla on vaan viime päivinä ollu :headwall: olo, ja aattelin purkaa sitä johonki.

Siis kaikki on vaan tapahtunut..jotenki vaan tänään meni sit homma lopullisesti yli.
eli suunniteltiin neljättä lasta ja meikä oli ihan onnensa kukkuloilla viime perjantaihin saakka...kunnes selvis, että se on mennyt kesken (yks tuulimuna jo tätä ennen) viikolla 8. Siis jo toinen keskenmeno - joskin siitä edellisestä on kolme vuotta aikaa. Keskimmäinen poika on käynyt psykologilla koulunkäyntivaikeuksien takia. Kuulemma hahmotushäiriö, joka näkyy matikassa sekä avaruudellisessa hahmottamisessa. Selvispä sit sekin, miksei matikka kiinnosta.... :headwall: :attn:

 

siis mä en ihan bonjannu tätä juttua...siis mitä sitten? Millä lailla meni homma lopullisesti yli?

 

Ei sitä tarvinnu bonjatakaan...iski vaan vaihe tänään, ettei olis jaksanu ihan kaikkea kerralla...

 

Jos yhtään lohduttaa, hahmotushäiriö ei nyt varmaan ole kovin vakavaa, siis kun lapsen voi ohjata sitten niihin juttuihin missä on lahjakas-

 

Jos yhtään lohduttaa, hahmotushäiriö ei nyt varmaan ole kovin vakavaa, siis kun lapsen voi ohjata sitten niihin juttuihin missä on lahjakas-

Kyllä tää tästä muutenkin...kai mä jollain tavoin vaan väsähdin tänään...enkä oo ollu viikkoon muutenkaan oma itseni...

 

Näinhän se on, joskus vaan tapahtuu. Mutta tuo hahmotushäiriön löytyminen on lopulta ihan hyvä juttu, että poika saa oikeanlaista tukea oppimiseen eikä saa otsaansa laiskan leimaa.

 

Ymmärrän tunteen. Poden sitä just nyt itsekin. Miksi tämä kaikki meille just nyt. En ois jaksanut enkä halunnut. Pieniä asioita ja isoja elämää muuttavia asioita.

Tuntuu, että elämä on kilpajuoksua vain just nyt. Pitäs ratketa joka suuntaan, keskittyä joka ongelmaan, jaksaa nurkumatta tukea ja kannustaa. Jaksaa olla reipas, jotta lapsikin olis reipas. Vittu. Tekis mieli vaan kirkua ja painua hevon kuuseen. Mutta ku ei voi. Ei ole vaihtoehtoja ja sitä vaan jaksaa.

Ymmärrän ehkä paremmin, ku luulet.

 

Joskus se viimeinen pisara on kertakaikkisesti liikaa :hug: :flower:

 

Ymmärrän tunteen. Poden sitä just nyt itsekin. Miksi tämä kaikki meille just nyt. En ois jaksanut enkä halunnut. Pieniä asioita ja isoja elämää muuttavia asioita.

Tuntuu, että elämä on kilpajuoksua vain just nyt. Pitäs ratketa joka suuntaan, keskittyä joka ongelmaan, jaksaa nurkumatta tukea ja kannustaa. Jaksaa olla reipas, jotta lapsikin olis reipas. Vittu. Tekis mieli vaan kirkua ja painua hevon kuuseen. Mutta ku ei voi. Ei ole vaihtoehtoja ja sitä vaan jaksaa.

Ymmärrän ehkä paremmin, ku luulet.

Kuulosti niin helkatin tutulta...Keskimmäisen osasin aavistaa..itse mä sen sinne psykologille halusin, ollaan sen verran takuttu läksyjen kanssa, ku herraa ei kiinnosta. Oon sen kanssa repiny "muutaman kerran" hermoja. Emmä tiä..kai mä oon vaan niin v..un väsyny.

 

Ymmärrän tunteen. Poden sitä just nyt itsekin. Miksi tämä kaikki meille just nyt. En ois jaksanut enkä halunnut. Pieniä asioita ja isoja elämää muuttavia asioita.

Tuntuu, että elämä on kilpajuoksua vain just nyt. Pitäs ratketa joka suuntaan, keskittyä joka ongelmaan, jaksaa nurkumatta tukea ja kannustaa. Jaksaa olla reipas, jotta lapsikin olis reipas. Vittu. Tekis mieli vaan kirkua ja painua hevon kuuseen. Mutta ku ei voi. Ei ole vaihtoehtoja ja sitä vaan jaksaa.

Ymmärrän ehkä paremmin, ku luulet.

Kuulosti niin helkatin tutulta...Keskimmäisen osasin aavistaa..itse mä sen sinne psykologille halusin, ollaan sen verran takuttu läksyjen kanssa, ku herraa ei kiinnosta. Oon sen kanssa repiny "muutaman kerran" hermoja. Emmä tiä..kai mä oon vaan niin v..un väsyny.

En mää osaa sanoa mitään viisasta. Elämässä vaan sattuu. Kele. Kuitenkin, et ole yksin mietintöinesi. Tuntuu, että tuossa edessä on seinä. Pitäs rimpuilla yli, mutta ei nyt onnistu. Pitää kerätä itseä ja sitten joskus mennä yli, että heilahtaa.

Meillä sairastui lapsi ja tuli muutakin mutkaa elämään. Sen tarkemmin erittelemättä. Mutta mehän jaksetaan, eikö vaan. Jos ei nyt, niin kohta. Ensi viikolla tai vasta maaliskuussa. Joskus kuitenki. Sovitaanko niin. :hug: