Eräs tarina siitä, kuinka kaikki voi kääntyä toisin.

Sanotaan hänen nyt olevan "Mika".. Oli alku syksy noin 6-vuotta sitten. Mika oli komea ja hyvin toimeentuleva,näkyvässä työssä. Tunsin Mikaa hyvin vähän, mutta samoissa piireissä pyöriessä tuo yritti iskeä minua aina.
Olihan se imartelevaa, mutten lämpeä kovin helposti. Kauan meni kunnes Mika vihdoin sai minut haaviinsa ja siitä alkoi seurustelu. Olin silloin 23-vuotias,vasta. Tosin voisin sanoa olleeni kovin kypsä,olinhan matkustellut ja asunt yksin 15-vuotiaasta asti. Muutin pois aikaisin kotoa,olot siellä kun isäni alkoholiongelman takia kävivät kovin tukalaksi.
Se talvi, kevät ja kesä,jolloin Mikan kanssa seurustelin olivat mukavaa aikaa. Teimme kaikenlaista ja tutustuimme toisiimme. Reilun vuoden seurustelun jälkeen aloin odottaa lasta. Päätimme toki pitää lapsen, ostimme talon,auton ja marimekon verhot Meillä oli rahaa ja ystäviä.
Vauva syntyi ja kaikki meni hienosti. Vauvan oltua pari kuukautta, Mika menetti työpaikkansa. Syy oli kulujen supistaminen. Oli vaikeaa saada työtä mistään. Mika kävi monessa paikassa ja autoin häntä minkä voin. Säästöt alkoivat hupenemaan, mutta kaikkemme tehtiin. Aika kului ja Mika alkoi viihtyä yhä enempi vapaa aikaa ystäviensä kanssa. Minä hoisin pientä lasta kotona. Jossain vaiheessa hommat kääntyi niin, että kun Mika juhlimiseltaan kotiin aamuyöstä pääsi, peittelin hänet sänkyyn ja ukko nukkui koko päivän. Illalla taas tuo lähti johonkin..Ajattelin miehen toki olleen masentunut ja asiasta alettiin jutella. Mika oli kovin kärttyinen useana iltana ja koitin tivata,mikä häntä vaivasi. Silloin se tapahtui ensimmäistä kertaa. Sain nyrkistä, puolen vuoden ikäinen lapsi sylissäni. Tuon jälkeen kutsui taas baari. Olin kovin yllättynyt, häpeissäni ja hämmästynyt moisesta. Tätä jatkui siitä eteenpäin joka ikinen aamuyö. Joskus vähemmin, joskus ei ollenkaan, ja joskus Mika heitti minut ulos ensin taottuaan päätäni seinään . EN uskaltanut kertoa kenellekkään, olihan mikä kaikkien mielestä hyvä mies. Eräänä iltana kun kaikki oli taas hyvin. (selvinpäin mika siis oli oikein mallikas perheenisä.) Pelasimme illalla unoa. Mika sanoi että olisi minun vuoroni päästä tyttöjen kanssa ulos. Sen kummempia ajattelematta kiitin mikaa kauniisti ja soitin ystäväni hakemaan minut yhdelle.
Mka pitäisi huolta pienestä tytöstä. Sanoimme heipat ja lähdin. Minulla oli ihana ilta ja palasin kotiin ehkä noin 4-tunnin päästä. Kun avasin kotioven,aistin,ettei kaikki ollut kunnossa. Televisio oli päällä, vauva huusi ja suihkusta valui vesi. Mika oli sammunut olohuoneen lattialle vodka pullon viereen. Yritin hiippailla ettei mika heräisi ja menin katsomaan kiireesti vauvaa. Mika heräsi. Sanoi minulle että hän on luvannut vauvasta huolehtia. Kaatoi minut maahan,kun yritin estellä pääsyuä vauvan luokse. Mika pääsi vauvan luokse,otti tuon syliin ja kompastui niin, että vauva jäi alle. siitä noustuaan lensi meillä sohvat,pinnasängyt,keittiönpöydät, ja mikä pahinta minä ja lapsi. Juoksimme karkuun naapuriin ja poliisit vei mikan pois. Tässä vain murto-osa tapahtumista. Kaikkein kamalinta on se,että syytin asiasta kauan itseäni. Naapuri hommasi meille paikan johon mennä, ja vasta tällöin aloin kertoa kaikista tapahtumista muutamalle ystävälleni. Ystäväni järkyttyi siitä, miten olen voinut pitää niin moitteettomia kulisseja yllä. Moni nainen jää kiinni väkivaltaiseen suhteeseen. Niin ei saisi tapahtua. Koskaan ei ole oma syy, jos toinen lyö. Aloin kertoa tapahtumista neuvolassa,neuvolatädin vaihduttua, ja nyt kuusi vuotta myöhemmin käyn pitämässä säännöllisesti luentoja perheväkivallasta. Tänäpäivänä minulla on maailman ihanin mies. omakotitalo ja sen verran rahaa,että toimeentullaan kuten suurinosa muistakin. Alkoholia en juo. Olen oppinut elämään siten,että olen aina selvinpäin itse,jotta voin pitää kontrollin. Tiedän sen nyt jääneen muistoksi siitä, mitä tuo aine voi kaikessa pahuudessaan tehdä.

 

haluaisinkin tällä tuoda ilmi,että jos epäilet jonkun ystävän tai tuttavan kärsivän tällaisesta, tai jos itselläsi on ongelmia, älä koskaan luota siihe,että asiat muuttuvat. Se joka kerran lyö,tekee sen toistekkin. Onneksi itse tajusin lähteä,kun lapsi oli pieni. Tuo ei muista että olisimme mikan kanssa koskaan asuneet yhdessä. Ja jos joskus muistelisikin, haluaisin lapsen luulevan isän olevan hyvä mies. Paras isä ikinä. En voisi elää asian kanssa, jossa lapsi olisi myöhemmin joutunut todistamaan sitä kamaluutta, miten voi käyttäytyä toista ihmistä kohtaan ollessaan sairas,narsistinen tai agressiivinen. Puhukaa ihmiset asioista!

 

melkein kun minun elämästä. tänään viimeksi vedettiin tukasta ympäri keittiötä lapsi katseli vierestä. kukaan ei tiedä mutta haluaisin kertoa ja eteinkin jo mll nmr. mihin soittaisi.

 

:flower:

 

:hug:

 

Kiitos tästä jutusta. Melko samanlainen tarina takana, viimeistä kertaa lähdin kotoani juosten ja reppu selässä, sitten en enää palannut. Sen jälkeen mies vielä kerran varasti avaimet ja tuli meille, kuristi minua jne. TODELLAKIN liian pitkään ylläpidin niitä kivoja kulisseja vaikka elämä oli todella hirveän pelottavaa ja yksinäistä. Ikinä en enää aja itseäni siihen tilanteeseen, että en puhu kenellekään ongelmistani. Nyt mä huolehdin, että aina on läheisiä, sukulaisia ja ystäviä, joille voin kertoa kaiken kamalankin, ja ennen kaikkea; niitä joiden ovelle mä voin tarvittaessa mennä kolkuttamaan ja sanomaan, että saanko mä nyt tulla teille. Silloin ennen sellaista paikkaa ei ollut ja voi kuinka mä sitä olisinkaan kaivannut.

 

mene turvakotiin, jos koet väkivaltaa tai uhkaa siitä! lapset mukaan tietysti.

 

Voitko kertoa ap missä käyt pitämässä luentoja perheväkivallasta ja mitä kautta? Tuollainen toiminta minuakin kiinnostaisi, valistaminen ja tiedottaminen, tai yleensä väkivaltaa kokeneiden ja kokevien auttaminen. Yritin etsiä sellaista toimintaa ylläpitäviä tahoja mutta niitä on kyllä vaikea löytää. :/

 

Kiitos tästä jutusta. Melko samanlainen tarina takana, viimeistä kertaa lähdin kotoani juosten ja reppu selässä, sitten en enää palannut. Sen jälkeen mies vielä kerran varasti avaimet ja tuli meille, kuristi minua jne. TODELLAKIN liian pitkään ylläpidin niitä kivoja kulisseja vaikka elämä oli todella hirveän pelottavaa ja yksinäistä. Ikinä en enää aja itseäni siihen tilanteeseen, että en puhu kenellekään ongelmistani. Nyt mä huolehdin, että aina on läheisiä, sukulaisia ja ystäviä, joille voin kertoa kaiken kamalankin, ja ennen kaikkea; niitä joiden ovelle mä voin tarvittaessa mennä kolkuttamaan ja sanomaan, että saanko mä nyt tulla teille. Silloin ennen sellaista paikkaa ei ollut ja voi kuinka mä sitä olisinkaan kaivannut.

Ja kuinka tuntee itsensä noloksi joutuessaan mennä toisten oville yksin tai muksut kainalossa. Tänäpäivänä on niin kova suorittamisen tarve, että totuus unohtuu. On pärjättävä ja koitettava korjata asiat,maksoi mitä maksoi.. eihän sitä voi mokata. Niinhän sitä ajatteli silloin, eikö? Entä jos kukaan ei usko? tai entä jos näin voi vain välillä käydä ja olen itse liian hysteerinen? Onneksi pääsit pois.

 

ei se niin helppoa ole lähteä turvakotiin. mulla on kyllä laheisiä ja olen niiden kanssa paljon tekemisissä mutta ne ei tiedä mitään. en tiedä mitä tehdä.

 

mene turvakotiin, jos koet väkivaltaa tai uhkaa siitä! lapset mukaan tietysti.

kysymys useasti onkin siitä, että turvakotiin hakeudutaan vasta sitten kun on jotain todella todella ikävää sattunut. tätä ennen on kärsitty vuosia esim.miehen väkivaltaisuudesta.

Kunnia kun kärsii siitä jos sinne mene,ja enä jos joku saa tietää. Jokainen varmasti ymmärtää saavansa apua sitä hakiessaan, mutta kun toinen osapuoli on teoillaan lytännyt aivan maantasalle, niin jossain vaiheessa menee todellisuus ja uni aivan sekaisin. ei enää uskalla. Alkaa tottua ajatukseen että huomenna saa taas turpaan ja sitten hymyillän muiden edessä.

 

Voitko kertoa ap missä käyt pitämässä luentoja perheväkivallasta ja mitä kautta? Tuollainen toiminta minuakin kiinnostaisi, valistaminen ja tiedottaminen, tai yleensä väkivaltaa kokeneiden ja kokevien auttaminen. Yritin etsiä sellaista toimintaa ylläpitäviä tahoja mutta niitä on kyllä vaikea löytää. :/

Minä en edes ensin suostunut..aikaa kului kovasti, mutta neuvolatäti siis kysyi minulta kerran,että haluaisinko tulla neuvolaan pitämään iltaa jossa kerrotaan tällaisista asioista,sitten sitä kautta pääsin myös perhekeskuksiin ja joihinkin ammattikorkeakouluihin. Mutta siis minimaalisesti näitä teen. En itse tiedä onko tällaisia järjestöjä, pidän luentoa vain omien kokemuksien pohjalta, mutta ota asia puheeksi neuvolassa tai käy paikkakuntasi perheneuvolassa. paljon on nykyään yh äitien tapaamisia yms, joissa kaivataan varmasti tämän kaltaista ohjelmaa olet hyvällä asialla, sinut otetaan varmasti vastaan ilomielin

 

Minä en edes tiennyt mistään turvakoti toiminnasta. Kukaan ei ollut kertonut, eikä lukuisissa neuvolan esitteissäkään oltu mainittu mitään sellaisesta. Sukulaisille yritin kertoa, että mies lyö, mutta kukaan ei uskonut. Kun niin hyvä mies oli kyseessä.

 

Ja kuinka tuntee itsensä noloksi joutuessaan mennä toisten oville yksin tai muksut kainalossa. Tänäpäivänä on niin kova suorittamisen tarve, että totuus unohtuu. On pärjättävä ja koitettava korjata asiat,maksoi mitä maksoi.. eihän sitä voi mokata. Niinhän sitä ajatteli silloin, eikö? Entä jos kukaan ei usko? tai entä jos näin voi vain välillä käydä ja olen itse liian hysteerinen? Onneksi pääsit pois.

Tuo on niin totta. Nyt mulla on kyllä kaikki häpeän taju mennyt. Mä kehtaisin mennä mihin vaan vaikka keskellä yötä kolkuttamaan ja sanomaan että me tullaan nyt tänne. Ja tosiaan toivon, että jos joku tuttuni tai ystäväni on siinä tilanteessa, niin marssii tänne vaan turvaan. Juu, ja liian hysteeriseksihän sitä tuli itsensä leimattua usein. :/ Siinä hiukan edesauttoi se väkivaltainen, alkoholisti-narsisti, joka vakuutti, että ihan pakko oli pikkasen tintata turpaan kun mä heittäydyin niin hysteeriseksi... puhelin oli pakko rikkoa etten minä hysteerikko soita turhaan poliiseille... olohuoneen ikkuna meni ikään kuin vahingossa rikki kun siihen monotettiin...

 

Minä en edes tiennyt mistään turvakoti toiminnasta. Kukaan ei ollut kertonut, eikä lukuisissa neuvolan esitteissäkään oltu mainittu mitään sellaisesta. Sukulaisille yritin kertoa, että mies lyö, mutta kukaan ei uskonut. Kun niin hyvä mies oli kyseessä.

Mä löysin kyllä itse neuvolasta esitteen tuosta turvakodista. Mutta harmi ettei teillä ole ollut sellaisia.

 

Ja kuinka tuntee itsensä noloksi joutuessaan mennä toisten oville yksin tai muksut kainalossa. Tänäpäivänä on niin kova suorittamisen tarve, että totuus unohtuu. On pärjättävä ja koitettava korjata asiat,maksoi mitä maksoi.. eihän sitä voi mokata. Niinhän sitä ajatteli silloin, eikö? Entä jos kukaan ei usko? tai entä jos näin voi vain välillä käydä ja olen itse liian hysteerinen? Onneksi pääsit pois.

Tuo on niin totta. Nyt mulla on kyllä kaikki häpeän taju mennyt. Mä kehtaisin mennä mihin vaan vaikka keskellä yötä kolkuttamaan ja sanomaan että me tullaan nyt tänne. Ja tosiaan toivon, että jos joku tuttuni tai ystäväni on siinä tilanteessa, niin marssii tänne vaan turvaan. Juu, ja liian hysteeriseksihän sitä tuli itsensä leimattua usein. :/ Siinä hiukan edesauttoi se väkivaltainen, alkoholisti-narsisti, joka vakuutti, että ihan pakko oli pikkasen tintata turpaan kun mä heittäydyin niin hysteeriseksi... puhelin oli pakko rikkoa etten minä hysteerikko soita turhaan poliiseille... olohuoneen ikkuna meni ikään kuin vahingossa rikki kun siihen monotettiin...

Kaikelle löytyy aina syy, ja sitten siihen syyhyn uskoo itsekkin..Näin se kuullostaa jälkeenpäin hölmölle, mutta silloin siinä oli kaikki mukava hyvin hyvin kaukana. Eräs tuttavani oli viime kuilla raskaana ja mies hyppi naisen vatsan päällä,sillä oli noin kuukausi ennen laskettua aikaa päättänyt humalassa ettei haluakkaan lasta.. Lapsi syntyi silti...yllätys yllätys ja hyppimisen takia tullut kova verenvuoto osoittautui onneksi vauvalle harmittomaksi..silti kun nainen opetteli arkea sairaalassa, mies tuli kukkineen pyytämään anteeksi ja nainen otti miehen takaisin..tätä onnea ei tosin kestänyt kauaa..onneksi.Mutta koskaan kenellekkään ei kerrottu totuutta siitä, miksi vauva syntyi aiemmin kuin oli laskettu...

 

Ja kuinka tuntee itsensä noloksi joutuessaan mennä toisten oville yksin tai muksut kainalossa. Tänäpäivänä on niin kova suorittamisen tarve, että totuus unohtuu. On pärjättävä ja koitettava korjata asiat,maksoi mitä maksoi.. eihän sitä voi mokata. Niinhän sitä ajatteli silloin, eikö? Entä jos kukaan ei usko? tai entä jos näin voi vain välillä käydä ja olen itse liian hysteerinen? Onneksi pääsit pois.

Tuo on niin totta. Nyt mulla on kyllä kaikki häpeän taju mennyt. Mä kehtaisin mennä mihin vaan vaikka keskellä yötä kolkuttamaan ja sanomaan että me tullaan nyt tänne. Ja tosiaan toivon, että jos joku tuttuni tai ystäväni on siinä tilanteessa, niin marssii tänne vaan turvaan. Juu, ja liian hysteeriseksihän sitä tuli itsensä leimattua usein. :/ Siinä hiukan edesauttoi se väkivaltainen, alkoholisti-narsisti, joka vakuutti, että ihan pakko oli pikkasen tintata turpaan kun mä heittäydyin niin hysteeriseksi... puhelin oli pakko rikkoa etten minä hysteerikko soita turhaan poliiseille... olohuoneen ikkuna meni ikään kuin vahingossa rikki kun siihen monotettiin...

Kaikelle löytyy aina syy, ja sitten siihen syyhyn uskoo itsekkin..Näin se kuullostaa jälkeenpäin hölmölle, mutta silloin siinä oli kaikki mukava hyvin hyvin kaukana. Eräs tuttavani oli viime kuilla raskaana ja mies hyppi naisen vatsan päällä,sillä oli noin kuukausi ennen laskettua aikaa päättänyt humalassa ettei haluakkaan lasta.. Lapsi syntyi silti...yllätys yllätys ja hyppimisen takia tullut kova verenvuoto osoittautui onneksi vauvalle harmittomaksi..silti kun nainen opetteli arkea sairaalassa, mies tuli kukkineen pyytämään anteeksi ja nainen otti miehen takaisin..tätä onnea ei tosin kestänyt kauaa..onneksi.Mutta koskaan kenellekkään ei kerrottu totuutta siitä, miksi vauva syntyi aiemmin kuin oli laskettu...

Ja mikä hassuinta elämässä on se, että jos olet jättänyt vuosia vuosia sitten saadun sakon maksamatta, sinut voidaan viedä istumaan siksi aikaa,kunnes sakko on istumisella hoidettu, mutta tällaisille kusipäille ei tule muutakuin ehkä lähestymiskielto, jos sitä itse osaa nainen hakea...

 

haluaisinkin tällä tuoda ilmi,että jos epäilet jonkun ystävän tai tuttavan kärsivän tällaisesta, tai jos itselläsi on ongelmia, älä koskaan luota siihe,että asiat muuttuvat. Se joka kerran lyö,tekee sen toistekkin. Onneksi itse tajusin lähteä,kun lapsi oli pieni. Tuo ei muista että olisimme mikan kanssa koskaan asuneet yhdessä. Ja jos joskus muistelisikin, haluaisin lapsen luulevan isän olevan hyvä mies. Paras isä ikinä. En voisi elää asian kanssa, jossa lapsi olisi myöhemmin joutunut todistamaan sitä kamaluutta, miten voi käyttäytyä toista ihmistä kohtaan ollessaan sairas,narsistinen tai agressiivinen. Puhukaa ihmiset asioista!

Meillä tällaista, ja syy on aina minussa. . . Ja viimeksi lasten läsnäollessa. . . Mutta mihin mennä!!!??? Lapset jo isoja, ei heitä voi hullun äidin takia erotta koulustaan ja koulukavereistaan. . . Se on vaan kestettävä!!!

 

Suomessa on 400 000 työssä käyvää alkoholistia, siitä jokainen voi itse laskea, paljonko noita tarinoita tässä maassa on. Tuo oli ihan normaalia alkoholistiperheen arkea. Kanssa sairastuminen tai läheisriippuvuus tai miksi sitä kukakin haluaa sanoa vaan pitää huolta siitä, että suuri osa tarinmoista ei tule julki koskaan ja pieestä osasta tulee "Tämä oli täydellinen yllätys kaikille, malliperhe he olivat"-lööppi iltapäivälehteen, kun isä tai äiti ei vaan jaksa enää...

 

Meillä tällaista, ja syy on aina minussa. . . Ja viimeksi lasten läsnäollessa. . . Mutta mihin mennä!!!??? Lapset jo isoja, ei heitä voi hullun äidin takia erotta koulustaan ja koulukavereistaan. . . Se on vaan kestettävä!!!

Turvakotiin. Ja lapsille on paljon haitallisempaa elää väkivaltaisen vanhemman vaikutuspiirissä kuin olla erossa koulustaan ja koulukavereistaan.