Eriävät tulevaisuuden haaveet

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mitä tekisitte mun tilanteessa tai onko joku kenties ollut samanlaisessa tilanteessa joskus? Miten se asiat lopulta meni?

Mulla on tilanne, että pitäisi päättää muutanko miehen luo toiseen kaupunkiin vai otanko nykyiseltä paikkakunnalta tarjotun työn vastaan. Valitettavasti näitä kahta ei voi yhdistää. Keskusteltiin yhteenmuutosta, koska epäröin sitäkin monesta syystä (pitkä välimatka, omat ystävät ja perhe, kokemattomuus yhdessä asumisesta jne). Juttu kuitenkin kääntyi myös tulevaisuuden suunnitelmiin. Mies sanoi, että tahtoisi joskus lapsia mutta mä en osaa sanoa mitään aiheesta. Oon mielessäni miettinyt etten välttämättä koskaan niitä haluaisi mutta en myöskään vanno, että en varmasti halua ikinä. Ikää mulla on vasta/jo 27. Tiedän että toisaalta on typerää miettiä tällaisia skenaarioita, koska elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tää on kuitenkin niin iso asia, että väkisinkin mietin et kannattaisiko mun jättää mies jo nyt, unohtaa yhteenmuutto ja päästää se toteuttaan haavettaan jonkun kanssa kuka tietää varmasti haluavansa lapsia. Mä pelkään, että en ikinä alakaan haluta lasta ja miehen elämä menee mun kanssa hukkaan. Tai en voi saada lapsia. Tuntuisi kuitenkin tyhmältä tässä vaiheessa lopettaa juttu tällaisten ehkä jos käy näin -juttujen perusteella.

Oon ihan järkyttävä murehtija, mietin kaiken aina liian pitkälle ja huonoimmalla mahdollisella tavalla enkä osaa elää hetkessä sen vuoksi. Päätösten tekeminen on hirveän vaikeaa eikä tällaisten isojen kysymysten ratkominen yhtään helpota asiaa. Musta tuntuu että tää asia ahdistaa mut hengiltä ja tiedän, että työpaikan suhteen päätös tulisi tehdä nopeasti.
 
vierailija
Kysymyksiä:
- onko tuleva työ unelmien täyttymys tai muuten ihan jees?
- löytäisitkö helposti töitä uudelta asuinalueelta?
- miksi mies ei muuta luoksesi?
- oletko valmis luopumaan ystävistä ja läheisistä, pärjäätkö ilman heitä?

Jos olet epävarma, älä muuta jo olemassa olevia asioita suinpäin. Lapsia ei kannata tehdä toisen mieliksi tai epävarmoissa tunnelmissa. Lapsilla kun ei ole palautusoikeutta :(
 
vierailija
Mun mielipide on että jätän mies kun noin epäröit. Olin mun eksän kanssa 5 vuotta yhdessä, erottiin koska meillä oli niin erilaiset tulevaisuuden haaveet. Tutustuin nykyiseen mieheen ja muutin hänen luokseen 400 kilometrin päähän yhtään epäröimättä, koska tunsin että tässä on mulle se oikea. Jätin mun unelmien työn, perheen, sukulaiset, ystävät, mutta ei ole kaduttanut kertaakaan 6 vuoden aikana :)
 
vierailija
Ap vastailee... Työ ei ole mikään unelmien täyttymys, ihan kivaa perusduunia kivassa työporukassa. En kuitenkaan kaikesta huolimatta näe itseäni tekemässä ko. duunia esim. 5 vuoden päästä, vaan haluaisin jotain muuta. En myöskään haaveile tässä tilanteessa vakituisesta työpaikasta, joten vakituisella sopimuksella ei sinänsä ole juurikaan painoarvoa mulle. Olen valmistunut korkeakoulusta vasta vuosi sitten, joten haluaisin päästä kokeilemaan vähän erilaisia hommia. Sen vuoksi haluan uskoa, että uudeltakin paikkakunnalta löytyisi työtä jossain vaiheessa. Tai jos ei löydy niin voisin hakea takaisin opiskelemaan muuta.

Miehellä on vakituinen työ ja oma asunto, joten hänen on sen puolesta vaikeampi lähteä. Ja yhtälailla hänellä tietysti osittain samat syyt jarruttamassa kuin mullakin, että elämä on tällä hetkellä nykyisellä paikkakunnalla. Jos yhdessä haluamme olla niin jomman kumman on joka tapauksessa tehtävä radikaalimpi muutos ja lähdettävä.
 
vierailija
Vähän lisää kysymyksiä:
- oletko tutustunut miehen kavereihin ja heidän elämänkumppaneihin. Voisitko kuvitella viihtyväsi heidän seurassaan?
- oletko tutustunut hänen vanhempiin ja läheisiin. Viihdytkö heidän seurassaan ja vaikuttavatko vanhemmat olevan sinun "arvojesi" mukaisia?

Yleensä ystävät, läheiset peilaa ihmisen luonnetta ja sitoutumista toiseen. Jos läheiset ja ystävät tuntuvat ottavan sinut hyvin vastaan, voisit hypätä rohkeasti uusille vesille. Jos et koe oloasi tervetulleeksi heidän seurassaan, kannattaa asiaa harkita vielä kerran.

Ilmeisesti sinulla on helpompi muuttaa. Toivottavasti mies myös ottaa vastuuta myös sinunkin hyvinvoinnista, jos et heti löydä töitä tai opiskelupaikkaa.
 
vierailija
Saat työpaikan uudelta paikkakunnalta helpommin, jos otat oman paikkakuntasi työn vastaan. Työnantajat palkkaavat mieluiten töissä olevia. Työttömänä työn saaminen on vaikeaa, koska työnantajat ajattelevat sinun haluavan töihin vain pakosta.
 
vierailija
Ap..

Joku sanoi, että rakastunut ja toisesta varma ihminen ei epäröisi. Mä en ihan allekirjoita etteikö rakastunut ihminen ajattele asioita järjellä ja harkiten eri vaihtoehtoja ja niiden seurauksia sen sijaan, että hyppää tuntemattomaan vaan suinpäin. Mun mielestä tämä on ehkä lähinnä luonnekysymys.

Miehelle olen rehellisesti kertonut tästä asiasta mikä mua ahdistaa ja mietityttää enkä ole luvannut mitään eli häneltä on kysytty. Oli alunperin hänen ideansa koko muutto ja olisin itse voinut jatkaa etäsuhdetta vielä. Hän tietää, että tää on mulle vaikea paikka kaikinpuolin.

Tiedän, että on helpompaa saada töitä jos on jo ko. hetkellä duunissa, mutta en todellakaan voi valehdella työkavereille ja esimiehille kirkkain silmin että haluan sen vakituisen paikan tietäen että käyttäisin sitä välineenä päästä muualle pikaisesti. Mulla on aika vahva moraali tässä asiassa enkä halua toimia sitä vastoin.
 
vierailija
Ap..
Tiedän, että on helpompaa saada töitä jos on jo ko. hetkellä duunissa, mutta en todellakaan voi valehdella työkavereille ja esimiehille kirkkain silmin että haluan sen vakituisen paikan tietäen että käyttäisin sitä välineenä päästä muualle pikaisesti. Mulla on aika vahva moraali tässä asiassa enkä halua toimia sitä vastoin.
Hyvää moraalia on se, että haluaa työllistyä. Sinulla ei ole mitään varmuutta siitä, että olet muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Jos sinulla on joku määräaikainen työ tällä hetkellä, niin se on ok. Mutta jos ei ole, niin heikennät koko ajan työllistymismahdollisuuksia ja riski pitkäaikaistyöttömyyyteen kasvaa. Vastavalmistuneen nuoren työttömyys on huonoin vaihtoehto kaikille osapuolille, myös yhteiskunnalle.

Sama tilanne olisi, jos jättäisit hakematta työpaikkaa sillä perusteella, että saatat tulla raskaaksi. Sekin on asia, jota ei välttämättä tapahdu koskaan, aivan kuten muutto toiselle paikkakunnalle.
 
vierailija
Onko yhteen muuttaminen asia, jonka on pakko tapahtua juuri nyt? Miksi? Asioita voi tehdä myös peräkkäin; voit ottaa työn nyt vastaan, ja miettiä näitä yhteenmuuttoasioita möhemmin.

Olet nyt vasta valmistunut ja orientoitunut työelämään aivan ensisijaisesti. Se kuuluu tuohon vaiheeseen. Silloin mieli ei välttämättä halua ajatella muita isoja elämänmuutoksia, koska orientaatio on muualla. Voit miettiä esimerkiksi lapsista aivan eri tavoin muutaman vuoden päästä, kun työstä on tullut rutiinia ja huomaat kaipaavasi perhettä. Tai sitten työ tuo niin paljon sisältöä elämääsi, että tiedät että haluat keskittyä siihen täysillä etkä varmasti halua lapsia. Tai ylipäänsä huomaat että et halua lapsia.

Isoja päätöksiä ei koskaan kannattaisi tehdä kaikkia yhtä aikaa, koska silloin on vaikea erottaa asioita toisistaan. Kaikista tulee aivan kuin yhtä kokonaisuutta, vaikka ne ovat erillisiä asioita eivätkä liity toisiinsa. Ratkaise ensin kiireellisin, eli työasia. Vakituisesta työsuhteesta pääsee helposti irti, joten sen vastaanottaminen ei velvoita sinua tekemään näitä töitä seuraavat 40 vuotta.
 
Tässähän ei ole kysymyksessä vain se, valitseeko yhteiselämän miehen kanssa vai työn. Työ on vain yksi asia, mikä ap:lla on nykyisellä paikkakunnalla. Siellä on tällä hetkellä hänen koko muu elämänsä. Se, mikä minua tässä asetelmassa häiritseekin, on se että ap yleensä joutuu tekemään valinnan nyt - itse en tajua, miksi. Jotkut ovat ketjussa nähneet tilanteen niin, että todella rakastunut jättää kaiken kumppaninsa vuoksi - mutta minä taas näen asian niin, että todellisessa rakkaudessa kummankaan ei tarvitse luopua mistään, vaan molempien elämät ja intressit mahtuvat suhteeseen.

Minusta yhteenmuutolla ei tarvitse nyt olla kiire. Pitäisi välttää tilanteita, joissa jompi kumpi joutuu joko-tai -tilanteeseen. Periaatteessa miehen vakityö ja asunto eivät ole yhtään sen painavampia syitä sille, miksi hän ei muka voisi muuttaa - joskaan en nyt ehdota sitäkään tässä vaiheessa.
 
Mitä tekisitte mun tilanteessa tai onko joku kenties ollut samanlaisessa tilanteessa joskus? Miten se asiat lopulta meni?

Mulla on tilanne, että pitäisi päättää muutanko miehen luo toiseen kaupunkiin vai otanko nykyiseltä paikkakunnalta tarjotun työn vastaan. Valitettavasti näitä kahta ei voi yhdistää. Keskusteltiin yhteenmuutosta, koska epäröin sitäkin monesta syystä (pitkä välimatka, omat ystävät ja perhe, kokemattomuus yhdessä asumisesta jne). Juttu kuitenkin kääntyi myös tulevaisuuden suunnitelmiin. Mies sanoi, että tahtoisi joskus lapsia mutta mä en osaa sanoa mitään aiheesta. Oon mielessäni miettinyt etten välttämättä koskaan niitä haluaisi mutta en myöskään vanno, että en varmasti halua ikinä. Ikää mulla on vasta/jo 27. Tiedän että toisaalta on typerää miettiä tällaisia skenaarioita, koska elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tää on kuitenkin niin iso asia, että väkisinkin mietin et kannattaisiko mun jättää mies jo nyt, unohtaa yhteenmuutto ja päästää se toteuttaan haavettaan jonkun kanssa kuka tietää varmasti haluavansa lapsia. Mä pelkään, että en ikinä alakaan haluta lasta ja miehen elämä menee mun kanssa hukkaan. Tai en voi saada lapsia. Tuntuisi kuitenkin tyhmältä tässä vaiheessa lopettaa juttu tällaisten ehkä jos käy näin -juttujen perusteella.

Oon ihan järkyttävä murehtija, mietin kaiken aina liian pitkälle ja huonoimmalla mahdollisella tavalla enkä osaa elää hetkessä sen vuoksi. Päätösten tekeminen on hirveän vaikeaa eikä tällaisten isojen kysymysten ratkominen yhtään helpota asiaa. Musta tuntuu että tää asia ahdistaa mut hengiltä ja tiedän, että työpaikan suhteen päätös tulisi tehdä nopeasti.
Oletteko keskustelleet raha- asioista?
Mitä jos muutat miehen luokse, etkä saakkaan heti töitä? Entä miten mies odottaa sinun osallistuvan kustannuksiin? Jos talo on hänen ja hän lyhentää siitä lainaa, niin miten jaatte kustannukset?

Tässä jo aiemmin monilla oli hyviä pointteja tunnepuolen huomioimisessa, mutta tätä asiaa kukaan ei ollut kysynyt. Oletteko itse miettineet sitä? Se on kuitenkin aika iso asia?
 
vierailija
Haluatko yleensä ottaen parisuhteen elämääsi?

Valitettavasti parisuhteessa tehdään kompromisseja. Ja sinä et oikein kuulosta valmiilta sille. On sinun elämä, sinun sukulaiset, sinun ystävät, sinun työllistyminen jne. Jotenkin todella valju kuva sinun tunteista tuota miestä kohtaan. Kuin pitäisit häntä varalla, koska parisuhde nyt vaan täytyy olla.

Päästä mies menemään. Jossain on varmasti nainen jolle ei ole ongelma muuttaa yhteen kaikkien "tekosyiden" vuoksi vaan joka oikeasti haluaa juuri kyseisen miehen.

Sinäkin varmasti löydät aikanaan oman puoliskon kun aika on sille valmis. Ehkä sieltä kotiseudultasi jolloin kompromisseja asumisen kanssa ei tarvitse tehdä. Älä pidä toista varalla. Se ei ole reilua.
 
Haluatko yleensä ottaen parisuhteen elämääsi?

Valitettavasti parisuhteessa tehdään kompromisseja. Ja sinä et oikein kuulosta valmiilta sille. On sinun elämä, sinun sukulaiset, sinun ystävät, sinun työllistyminen jne. Jotenkin todella valju kuva sinun tunteista tuota miestä kohtaan. Kuin pitäisit häntä varalla, koska parisuhde nyt vaan täytyy olla.

Päästä mies menemään. Jossain on varmasti nainen jolle ei ole ongelma muuttaa yhteen kaikkien "tekosyiden" vuoksi vaan joka oikeasti haluaa juuri kyseisen miehen.

Sinäkin varmasti löydät aikanaan oman puoliskon kun aika on sille valmis. Ehkä sieltä kotiseudultasi jolloin kompromisseja asumisen kanssa ei tarvitse tehdä. Älä pidä toista varalla. Se ei ole reilua.
Miksi parisuhteen joustaminen tarkoittaa melkein aina palstalla sitä, että nainen joustaa - nainen luopuu kaikesta miehen takia, nainen muuttaa, nainen jättää työnsä, jne?

Oikeasti ei ole fiksuin ajatus vasta valmistuneena jättää työelämä ja muuttaa miehen luo suinpäin toiselle paikkakunnalle. Tottakai niinkin voi tehdä, jos siltä tuntuu, mutta ei sitä voi pitää itsestäänselvyytenä tyyliin "jos et muuta ja jätä kaikkea miehen vuoksi, et oikeasti rakasta häntä". Miksi miehiltä ei ikinä edellytetä työn, talon, sukulaisten, ystävien ja harrastusten jättämistä ja muuttamista naisen luo toiselle paikkakunnalle?

Ja miksi yleensä on pakko muuttaa yhteen mahdollisimman pian? Miksi ei voi asua eri paikkakunnilla?

Kysymys ap:lle: Kuinka kauan olette tunteneet/seurustelleet? Kuinka pitkä välimatka teillä on?

Tässähän on vielä kolmaskin vaihtoehto, eli se että kumpikin muuttaisi puoliväliin, minkä voi toteuttaa, jos sen jälkeen molempien työmatka olisi kohtuullinen. Toki, jos asutaan kovin kaukana, se ei onnistu.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Miksi parisuhteen joustaminen tarkoittaa melkein aina palstalla sitä, että nainen joustaa - nainen luopuu kaikesta miehen takia, nainen muuttaa, nainen jättää työnsä, jne?

Oikeasti ei ole fiksuin ajatus vasta valmistuneena jättää työelämä ja muuttaa miehen luo suinpäin toiselle paikkakunnalle. Tottakai niinkin voi tehdä, jos siltä tuntuu, mutta ei sitä voi pitää itsestäänselvyytenä tyyliin "jos et muuta ja jätä kaikkea miehen vuoksi, et oikeasti rakasta häntä". Miksi miehiltä ei ikinä edellytetä työn, talon, sukulaisten, ystävien ja harrastusten jättämistä ja muuttamista naisen luo toiselle paikkakunnalle?

Ja miksi yleensä on pakko muuttaa yhteen mahdollisimman pian? Miksi ei voi asua eri paikkakunnilla?

Kysymys ap:lle: Kuinka kauan olette tunteneet/seurustelleet? Kuinka pitkä välimatka teillä on?

Tässähän on vielä kolmaskin vaihtoehto, eli se että kumpikin muuttaisi puoliväliin, minkä voi toteuttaa, jos sen jälkeen molempien työmatka olisi kohtuullinen. Toki, jos asutaan kovin kaukana, se ei onnistu.
Nimenomaan näin. Senjälkeen naisen pitäisi vielä olla onnellinen, että saa asua miehen omistamassa talossa vain sillä hinnalla, että maksaa kaikki juoksevat kulut :ROFLMAO: ja kun alkaa tulla lapsia, pitäisi naisella olla säästössä rahaa, jotta voi myös vanhempain vapaalla hoitaa lasta ja osallistua kuluihin maksamalla puolet kaikesta.
((( Mulla on näköjään tänään hyvin talouspainotteinen suhtautuminen vähän kaikkeen... :LOL:)))
 
vierailija
Miksi parisuhteen joustaminen tarkoittaa melkein aina palstalla sitä, että nainen joustaa - nainen luopuu kaikesta miehen takia, nainen muuttaa, nainen jättää työnsä, jne?

Oikeasti ei ole fiksuin ajatus vasta valmistuneena jättää työelämä ja muuttaa miehen luo suinpäin toiselle paikkakunnalle. Tottakai niinkin voi tehdä, jos siltä tuntuu, mutta ei sitä voi pitää itsestäänselvyytenä tyyliin "jos et muuta ja jätä kaikkea miehen vuoksi, et oikeasti rakasta häntä". Miksi miehiltä ei ikinä edellytetä työn, talon, sukulaisten, ystävien ja harrastusten jättämistä ja muuttamista naisen luo toiselle paikkakunnalle?

Ja miksi yleensä on pakko muuttaa yhteen mahdollisimman pian? Miksi ei voi asua eri paikkakunnilla?

Kysymys ap:lle: Kuinka kauan olette tunteneet/seurustelleet? Kuinka pitkä välimatka teillä on?

Tässähän on vielä kolmaskin vaihtoehto, eli se että kumpikin muuttaisi puoliväliin, minkä voi toteuttaa, jos sen jälkeen molempien työmatka olisi kohtuullinen. Toki, jos asutaan kovin kaukana, se ei onnistu.
Ei se nyt noin suoraviivaista ole. Mies haluaa ap elämäänsä. Ei oikeasti ehkä jaksa etäsuhdetta. Ja tosiasia on ettei vakityötä kannata näinä päivinä jättää juuri valmistuneen tyttöystävän vuoksi.

Kun ei ole vielä vakituista työsuhdetta saati asuntoa tahi muuta sellaista on helppo tehdä elämän muutoksia. Ei sitten kun onkin se työ ja ehkä asuntokin. Sehän on sitte naisesta itsestään kiinni jos muuttaa miehwen luo että jääkö elätettäväksi ja miehestä riippuvaiseksi vai hommaako oikeasti itselleen työtä/jatkokoulutusta ja ottaa vastuun elämästään

Oikeasti jos rakastaa näitä ratkaisuja ei ole edes järjellä vaikea tehdä. Mutta kuten ap toteaa ettei hän edes tiedä jakaako miehen kanssa samat tulevaisuuden haaveet - kuin vaikka ne lapset - niin eikö silloin ap:n ope parempi jatkaa itsensä etsiskelyä yksin tai sellaisen miehen kanssa joka a) asuu lähellä ja b ) ei tiedä vielä kantaansa lasten suhteen


Ei ole yksi eikä kaksi ketjua tällä palstalla ollut jossa naista neuvotaan jättämään mies jos mies ei halua lasta tai ei ehkä halua....ja nainen haluaa. Miksi tämä neuvo ei toimi toisin päin??

Mies on valmis vakavaan suhteeseen ja järkikin mukana kun ei ole jättämässä vakityötään siirtyäkseen asumaan vastavalmistuneen ap:n kotikunnalle.

Ap päästä mies meneen. Ota eka oma elämäsi haltuun ja pohdi mitä itse elämältä haluat. Mies ei ilmeisemmin halua enää etäsuhdetta ja jos sitä jatkatte voi olla että se nakertaa välinne lopullisesti.
 
vierailija
Nimenomaan näin. Senjälkeen naisen pitäisi vielä olla onnellinen, että saa asua miehen omistamassa talossa vain sillä hinnalla, että maksaa kaikki juoksevat kulut :ROFLMAO: ja kun alkaa tulla lapsia, pitäisi naisella olla säästössä rahaa, jotta voi myös vanhempain vapaalla hoitaa lasta ja osallistua kuluihin maksamalla puolet kaikesta.
((( Mulla on näköjään tänään hyvin talouspainotteinen suhtautuminen vähän kaikkeen... :LOL:)))
Eli töissä käyvän miehen on järkevämpää myydä asunto ja luopua vakityöstä ja muuttaa juuri valmistuneen siippanaa luo?

No sehän se järkevältä taloudellisesti kuulostaa...naisenlogiikalla??

Ei miehen luo muutto tarkoita taloudellisen itsenäisyyden menetystä jos nainen on fiksu. Kyllähän nyt herranen sentää aivoilla varustettu nainen voi varmistaa myös omaa taloudellista taustaa ihan omilla teoillaan.
 

Yhteistyössä