Ero edessä kuinka jatkaa

Pitkä parisuhde takana, jossa on toki ongelmia ollut... Nyt kuitenkin yllättäen toinen osapuoli ilmoitti, ettei tunteita ole enää minkäänlaisia, saati ollut pitkään aikaan. Itsellä tuota tietoa ei niinkään ollut, tai sitten olin ollut huomaamatta merkkejä siitä. 2 lasta perheessämme...

Mietinnässä kuinka elämä jatkuu... Itsellä huoli että lasten näkeminen ja heidän elämässä oleminen/kasvattaminen pienenee. Olen siis isä. Erilaisia vaihtoehtoja mietitty, mutta varmaksi mitään vielä päätetty ole...

Kysyisin muilta jotka vastaavanlaista ovat kokeneet ja kuinka siitä selvinneet.

 

Toinen muuttaa jonnekin lähialueelle, sitten vuoroviikoin hoidatte lapsia.
Ette alistu riitelemään joutavista, pitäkää kommunikaatio eheänä lastenasioista ja joustakaa tarvittaessa puolin ja toisin.

Jatka elämää, nyt sinulle jää jokatoinen viikko aikaa harrastaa mistä ikinä oletkaan haaveillut.

Tai siis näin mä tein. Suru ottaa aikansa, mutta älä jää makaamaan itsesääliin.

 

Vuoroviikko ajatus mielissämme olikin, vaan töissä tahtoo olla haastavat työajat itsellä, mikä hankaloittaisi lapsen hoitoa Toisaalta ei tahtoisi jäädä viikonloppuisäksi... Hankalinta tässä on se että vain toinen meistä haluaa eroa, mutta eipä miule kauheesti jää vaihtoehtojakaan...

 

Keskusteltu on noin viikon verran, ja mietitty vaihtoehtoja kuinka tästä eteenpäin. Muutto minulla on vielä edessä. Siitä ei pääse mihinkään. Ei kuitenkaan ihan kiire lähteä, puoliso ymmärtää että ei ole helppoa sopeutua. Miltei 11 vuotta yhdessä kerettiin olla.

Uusioperhe ollaan joten sekin tuo oman lisän tähän, mutta lapset aina molemmat olleet yhtä tärkeitä.

Tavallaan rikki oon, mutta päivä päivältä tuntuu helpommalta, vaan meneehän siihen aikaa...

Lapsille ei olla vielä kerrottu, ensin pitää saada sovittua keskenään asiat, joita muuten on aika paljon ja kaikkea ei varmasti osaa edes ajatella... Ääh... Välillä tuntuu että pää hajoaa... Toisena hetkenä oudolla tavalla "helpottunut" olo...