ERO ja mies vaatii huoltajuuden vko/vko!!! Itku..

Mä tein lasten isäni kanssa ollesani kaiken - mies ei evääkään liikauttanut.
Eron jälkeen hänestä kuoriutui iskä kahdelle prinsessalle, ja mitä ihanin.
Olen siis tosi onnellinen että ollaan erottu ja nyt lapsilla on erikseen kaksi onnellista ja tasapainoista huoltajaa.

Näinkin voi tosiaan käydä. Itselläni on vastaava kokemus. Vaimo huorasi ja huiteli pitkin maailmaa harrastuksiensa ja rakastajiensa perässä. Itse kävin töissä ja huolehdin lisäksi neljästä lapsestamme, ja vaimon ollesssa kotona tein silloinkin kaiken ruoanlaitosta ja kodinhoidosta alkaen.

Erossa vaimo sai lapset, joutui lopettamaan harrastuksensa, menemään töihin ja opettelemaan laittamaan ruokaa. Ihan hyvin hän lopulta lapsista huolehti, vaikka huoraaminen lukuisten miesten kanssa jatkuikin.

 

Kiitos kaikille kommenteista!! Luen myöhemmin ajatuksen kanssa.

 

Olen samankaltaisessa suhteessa kuin sinä, mutta päätin ottaa aikalisää. Lue bloggini Kun ero mieityttää... Kenties sinulla on oikeasti sama tilanne? Omat syyni tähän olivat juuri ne kuin sinulla: ei osallistu ja on itsekäs. Useampi lapsi ja kaikki yhden harteilla. Haluan toisen oppivan, antaa mahdollisuuden kaikille. Ja jos sinulla on selkeästi ero tulossa, niin painota miehen harrastusta. Minua on ainakin aina risonnut se, että mies on asettanut omat tarpeet lasten tarpeiden edelle. Ja tämä on asia, jota viranomaiset eivät hyvin katso. Jep, jos halua harrastaa, niin ok, mutta poissa olo pitää lapsille korvata läsnäololla eikä huutamalla sohvalta kommentteja. Ja ennen kaikkea se ei voi olla lapsia tärkeämpi.
Minulla puoliso oli töykeä eikä uskonnut mitään, mitä sanoin. Suoraan tunteistani puhuminen sai palautteeksi "mitä vollotusta täkin on". Kun sitten sain tarpekseen, loppui töykeys. Kenties sinullakin loppuisi ne uhkaukset kun hän tajuaisi, että olet oikeasti tosissa.

Kiitos, luen ehdottomasti blogiasi myöhemmin! Ihan kuin suustani tuo mitä kirjoitit!

 

Huvittavaahan tässä ketjussa on se, että jos ketjun aloittaja olisi ollut isä, joka sanoisi että lasten äiti ei anna lapsia hänelle pitkäksi aikaa, niin isälle tulisi kannustusta tyylillä "taistele lapsistasi ja heidän oikeudestaan nähdä heitä ja ala lähihuoltajaksi

Niin koska pillun omistajuushan ainoastaan takaa sen että voit olla hyvä vanhempi. Ei jumalauta.

Tämä on liian usein totta. Kun omistaa pillun, niin on oikeus 100% omata lapset itselleen. Isän tunteista viis. Ja lapsethan jää eropariskunnilla liian usein pelinappuloiksi.

Noin pienten kohdalla lastenvalvoja tuskin puoltaa viikko-viikko-järjestelyä

Joo mutta lastenvalvojahan ei tätä päätä. Kysehän tässä taitaa pitkälti olla siitä, että isä ei halua maksaa elareita. Luulisin. Vaikka elarithan tuollakin systeemillä voidaan määrätä.

Mutta miksi haluat ap riistää lapsiltasi isän??????? Miksi, oi miksi? Siksikö, että sulla tekis pahaa olla viikko niistä erossa? Jumantsuikka, kirjoittakaa ensinnäkin paperit, joista isän on kahden vanhimman lähihuoltaja ja vastaa niiden kuluista ja hankinnoista. Sinä kahden nuorimman. Lapsia ei toki tässäkään systeemissä riistetä toisiltaan, vaan tapaamiset menevät samassa rytmissä.

Ja miksi sen isän on pakko tavata niitä lapsiaan just vko/vko systeemillä? Miksei niitä tapaamisia voisi rytmittää isän aamuvuorojen mukaan? Tai aamu/yövuorojen mukaan. Toisin sanottuna isä tapaa lapsiaan, kun hän on aamussa! Tai aamussa ja yössä. Kuitenkin niin, että lapset ei menis vuoropäiväkotiin. Millainen työ/vuororytmi isällä on? Esim jos on 2 aamua - 2 iltaa -2 yötä + vapaat, niin lapset on isällään aina aamujen jälkeen + ehkä öitten jäljeen + vapailla. Silloin se ei ole keneltäkään pois. Ja itsehän näköjään haluat erota, joten kyllä sun nyt vaan pitää totutella ajatukseen, että vaikka omistatkin sen pillusi, niin ne lapset on saaneet alkunsa sieltä isän kiveksistä. Ei sulla pillun omistajana ole oikeus päättää 100% lapsistasi.

 

Niin tyypillistä, että nainen haluaa omia lapset itelleen. Ihan kuin isällä ei olisi mitään merkitystä.

 

Kiitos kannustuksesta kaikille! Ehkä voisin soittaa ja kysellä tilanteesta ihan itsekseni? Siis suoraan johonkin perheneuvolaan tmv?

mies ei halua menettää sua! siksi uhkailee! minäkin uhkaisn miehelle kun jätti mut ettei sitte enään tuu näkemään lastaan, koska halusin ettei hän särje lapsilta perhettä.

mutta en tietenkäänpysytnyt siihen koska en halunnut että lapsia sattuu lisää.

miksi ette mene parisuhde terapiaan?


mitä sä olet tehnyt suhteesi eteen?

 

Kiitos vastauksesta. Miehelläni ei ole alkoholiongelmia, onneksi! Tämä on niin tunteiden vuoristorataa..jos mieheni alkaisi osallistumaan eron tullessa, siis että hänestä kuoriutuisi isä, on todella epätodennäköistä minun silmissäni. Mutta jos näin tapahtuisi, haluaisin varmaan heti palata yhteen!!?? Rakastan miestäni, ainoa on tämä miinus että hän on koko ajan "pois peleistä". Siis poissa kotoa tai muuten muissa maailmoissa (nukkuu, lukee, pelaa, kuntoilee, keskittyy telkkariin).

Mies on vihainen tästä asiasta ja on jopa uhannut valehtelevansa minun olevan väkivaltainen, jotta saa tahtonsa huoltajuudessa läpi

Pakko kysyä kun nykyään ollut tapetilla paljon ÄITIEN psyykkisista ongelmista ja ÄITIEN suorittamista lasten pahoinpitelyistä, viimeinen lause pitääkö valehtelevansa paikkaansa vai olisiko oikea sana kertoa?

 

Viikko-viikko systeemi ei kyllä isän nykyisillä työvuoroilla onnistu, koska mikään vuoropäiväkoti ei anna hakea lapsia illalla 22.30, vaan heidän pitäisi yöpyä päiväkodissa. Eli miehesi pitäisi vaihta työ, tai tehdä joka toinen viikko sellaista vuoroa jossa haku ei mene yli klo22.
Muutoin suosittelen tukemaan isän ja lasten yhdessäoloa eron yhteydessä, kysehän ei ole siitä kumpi kaipaa lapsia enemmän tai on tottunut heidän kanssaan olemaan vaan lasten oikeudesta molempiin vanhempiinsa (ja heillä on yhtä suuri oikeus teihin molempiin).

 

[QUOTE="vieras";27913666]Kahden vanhimman lapsen kohdalla vko-vko -asuminen sopii jo hyvin. Pienempien kohdalla mahdollisimman usein lyhyempiä tapaamisia esim: 2 yötä isällä, 3 äidillä -rytmillä. Yritä ap erottaa vanhemmuus ja teidän parisuhde. Kun eroatte, sinä et enää ole päättämässä, kuka lapsiasi hoitaa heidän ollessa isällään. Se voi olla isä, mummi tai joku palkattu hoitaja. Se vaan on se hinta, joka erosta on maksettava.

Itse olin salamajätetty ja petetty osapuoli, ja on ollut pitkä tie kasvaa tähän erovanhemmuuteen. Itseäni en ole voinut ajatella yhtään vaan kaikki ratkaisut on tehty lasten ehdoilla. Omat kipuni olen sitten käsitellyt muuten kuin lasten kautta. Ja nyt siis lapset ovat pari vuotta asuneet vuoroviikoin. Ensin tehtiin puolen vuoden tapaamissopimus, jonka jälkee lisättiin tapaamisia. Sen jälkeen vielä kaksi ennen kuin siirryttiin täysin vuoroviikkoon. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja ainoa oikea tapa olla vanhempi ei ole se sinun tapasi vaan miehellä voi olla oma tapansa, mutta ihan yhtä hyvä kuin sinun.[/QUOTE]
Ehdotatko tosissasi 1 ja 2 vuotiaille rytmiä, että paikka vaihtuu 2 tai kolmen päivän välein? Ei todellakaan mikään hyvä idea.

 

[QUOTE="kerttuli";27914651]
Joo mutta lastenvalvojahan ei tätä päätä. Kysehän tässä taitaa pitkälti olla siitä, että isä ei halua maksaa elareita. Luulisin. Vaikka elarithan tuollakin systeemillä voidaan määrätä.

Mutta miksi haluat ap riistää lapsiltasi isän??????? Miksi, oi miksi? Siksikö, että sulla tekis pahaa olla viikko niistä erossa? Jumantsuikka, kirjoittakaa ensinnäkin paperit, joista isän on kahden vanhimman lähihuoltaja ja vastaa niiden kuluista ja hankinnoista. Sinä kahden nuorimman. Lapsia ei toki tässäkään systeemissä riistetä toisiltaan, vaan tapaamiset menevät samassa rytmissä.

Ja miksi sen isän on pakko tavata niitä lapsiaan just vko/vko systeemillä? Miksei niitä tapaamisia voisi rytmittää isän aamuvuorojen mukaan? Tai aamu/yövuorojen mukaan. Toisin sanottuna isä tapaa lapsiaan, kun hän on aamussa! Tai aamussa ja yössä. Kuitenkin niin, että lapset ei menis vuoropäiväkotiin. Millainen työ/vuororytmi isällä on? Esim jos on 2 aamua - 2 iltaa -2 yötä + vapaat, niin lapset on isällään aina aamujen jälkeen + ehkä öitten jäljeen + vapailla. Silloin se ei ole keneltäkään pois. Ja itsehän näköjään haluat erota, joten kyllä sun nyt vaan pitää totutella ajatukseen, että vaikka omistatkin sen pillusi, niin ne lapset on saaneet alkunsa sieltä isän kiveksistä. Ei sulla pillun omistajana ole oikeus päättää 100% lapsistasi.[/QUOTE]

Lastenvalvoja ei näitä päätä, mutta jos huoltajuusriita etenee oikeustasolle, veikkaan vahvasti ettei sielläkään tulla näiden taustatietojen perusteella siihen tulokseen, että viikko-viikko-järjestely olisi lasten etu. Siitähän nyt kaiketi pitäisi lähteä: Lasten edun pitäisi käydä yli vanhempien oikeuksien. Jos ap on ollut lasten elämässä vastuuta kantava vanhempi, hänen ja lasten tunneside on oletettavasti voimakkaampi kuin isän ja lasten tunneside. Pillu ei itsessään mielestäni anna suurempaa oikeutta lapsiin mutta toiselle vanhemmalle painottunut hoitohistoria antaa LAPSILLE oikeuden tähän vanhempaan, oli vanhempi sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä. Jos asetelma olisi toisinpäin ja ap täällä isänä kaipaisi neuvoja huoltajuusasioissa kannettuaan ensin vuosikaudet vastuuta perheen lapsista äidin huidellessa harrastuksissa ja ärjyessä lapsille sohvalta käsin, ottaisin kantaa aivan samoilla sanoilla.

Tuohon viimeiseen tokaisuusi täytyy vielä sen verran tuumata, että eiköhän jälkeläinen ole aina kahden sukusolun ja perimän tulosta ja saa yhtä lailla alkunsa munasolusta kuin siittiöstäkin.

 

- en ole väkivaltainen
- olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mies ei suostu
- en missään nimessä halua riistää isää lapsiltaan niin kuin joku viksu tuossa väitti. Olen ehdottanut juurikin että tapaisi lapsia joka päivä ja ottaisi yökylään usein. Hänellä ei ole tällä hetkellä (eikä pitkään aikaan ollutkaan) minkäänlaista mielenkiintoa olla lasten kanssa, ja on itse sanonut että eláreita ei ala maksamaan joten varmaan tästä syystä haluaa vko/vko. Minusta tuntuu luonnolliselta tämä samanlainen jatkumo, olen hoitanut lapset täysin yksin tähän asti, voin hoitaa jatkossakin. Mies hakekoon ja käyköön katsomassa ihan niin paljon kuin haluaa.
- Miehen iltavuoro loppuu vasta klo 23.00, eli lapset tosiaan joutuisivat olemaan öitä päiväkodissa kun minä yksin kotona. Aamuvuoroviikoilla taas joutuisivat menemään klo 5 ja siis vaihtamaan päiväkotia vuoropäiväkotiin.

 

[QUOTE="APua";27915036]- en ole väkivaltainen
- olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mies ei suostu
- en missään nimessä halua riistää isää lapsiltaan niin kuin joku viksu tuossa väitti. Olen ehdottanut juurikin että tapaisi lapsia joka päivä ja ottaisi yökylään usein. Hänellä ei ole tällä hetkellä (eikä pitkään aikaan ollutkaan) minkäänlaista mielenkiintoa olla lasten kanssa, ja on itse sanonut että eláreita ei ala maksamaan joten varmaan tästä syystä haluaa vko/vko. Minusta tuntuu luonnolliselta tämä samanlainen jatkumo, olen hoitanut lapset täysin yksin tähän asti, voin hoitaa jatkossakin. Mies hakekoon ja käyköön katsomassa ihan niin paljon kuin haluaa.
- Miehen iltavuoro loppuu vasta klo 23.00, eli lapset tosiaan joutuisivat olemaan öitä päiväkodissa kun minä yksin kotona. Aamuvuoroviikoilla taas joutuisivat menemään klo 5 ja siis vaihtamaan päiväkotia vuoropäiväkotiin.[/QUOTE]

mies ei ehkä suostu siitä samasta syystä pariterapiaan miksi minä en.

ensinnäkin se olisi ollut noloa,todella noloa,jos aikuiset ihmiset ei osaa kommunikoida keskenään.

toinen syy oli se että miksi mä lähtisin terapiaan kun ongelma oli siinä että mies ei osannut puhua/kohdata ongelmia/edes omia tunteitaan.

kolmas syy olin lukenut näit' kauhujuttuja jossa terapeutti onkin sanonut että teidän kannattaisi erota,enkä halunnut että joku antaa miehelle sen hyväksi vaihtoehdoksi.

eli suoraansanottuna ihan typeriä syitä! kun isoin ongelma oli se etten kehdannut.


mutta mitei nyt kuitenkin hetki, jos jätät miehesi lapsilla on rikkinäinen perhe, mä en suosittele tätä,en ollenkaan, se muuttaa niin paljon heidän tulevaisuutta, ja jotkut lapset eivät selviä siitä,saattavat alkaa oireilee asiaa nuorina aikuisina eivätkä osaa sitoutua,eivät uskalla,tai kärsivät riippuvuksista. joka tapauskessa sillä on vaikutuksia niin pitkälle lasten tulevaisuuteen ja kukaan ei voi ennsutaa kuinka ikäviä vaikutuksia.

eli mun neuvo on jos mies ei oo vakavasti alkoholisoitunut/narkki/piekse sua hengiltä. niin etsi se reitti millä tuo suhde saadaan kuntoon! erota kyllä ehtii yöhemminkin,mutta sitä ei kannata tehä ennenkuin on kaikkensa tehnyt.


tottakai sulla on sellanen olo ettei mies arvosta sua jos ei kerran ota osaa mihinkään, mutta ehkä tuokin asia aikanaan muuttuu. se mies on kuitenkin se sama mies johon aikanaan rakastuit ja jonka kanssa halusit lapsiakin.

eli mikä miestä vaivaa? tiedtkö on yksi asia mihin en ennen uskonut nimittäin se että itsekkin voi muuttaa suhdettaan. sullakin on tietty tapa toimia,tietty tapa reagoida,tietty tapa tuoda sua hiertävät asiat esille ja mies reagoi näihin omalla tavallaan/tai on regoimatta. (molemmilla ne oman lapsuuden aikaiset kokemukset vaikuttaa)

mitäs jos sä lähtisit eka yksiksesi sinne terapiaan?(kirkolta löytyisi ilmaista palvelua,jos asut paikkakunnalla missä sitä tarjotaan, ja ei siellä ei tyrkytetä uskoa. usein ovat hyvin koulutettuja) saattaahan olla että sä ymmärrät joitain asioita joita et ole ennen tajunnut edes ajatella(näin mulle kävi,en edes ikinä tullut ajatelleeksi mitä mun tapa reagoida,tuntui miehestä, ja miten itse työnsin miestä kauemmaksi,vaikka se ei ollut sitä mitä halusin). saattaa olla että muutoksia tapahtuu miehessäkin jos sä toimit toisella tavalla,saattaa olla että mies lähteekin mukaan jos huomaa että sehän auttaakin.

saattaa olla että päädyt silti eroamaan mutta ainakin olisit tehnyt kaiken voitavan, ja sulla olis paikka missä käydä kaikki läpi. eli haittaahan siitä ei voi olla!

jos mä olisin lähtenyt pariterapiaan miehen kanssa,mulla olis edelleen se mies,lapsilla olis edelleen perhe(mä lähdin hakemaan apua liian myöhään).

 

[QUOTE="heluna";27915262]mies ei ehkä suostu siitä samasta syystä pariterapiaan miksi minä en.

ensinnäkin se olisi ollut noloa,todella noloa,jos aikuiset ihmiset ei osaa kommunikoida keskenään.

toinen syy oli se että miksi mä lähtisin terapiaan kun ongelma oli siinä että mies ei osannut puhua/kohdata ongelmia/edes omia tunteitaan.

kolmas syy olin lukenut näit' kauhujuttuja jossa terapeutti onkin sanonut että teidän kannattaisi erota,enkä halunnut että joku antaa miehelle sen hyväksi vaihtoehdoksi.

eli suoraansanottuna ihan typeriä syitä! kun isoin ongelma oli se etten kehdannut.


mutta mitei nyt kuitenkin hetki, jos jätät miehesi lapsilla on rikkinäinen perhe, mä en suosittele tätä,en ollenkaan, se muuttaa niin paljon heidän tulevaisuutta, ja jotkut lapset eivät selviä siitä,saattavat alkaa oireilee asiaa nuorina aikuisina eivätkä osaa sitoutua,eivät uskalla,tai kärsivät riippuvuksista. joka tapauskessa sillä on vaikutuksia niin pitkälle lasten tulevaisuuteen ja kukaan ei voi ennsutaa kuinka ikäviä vaikutuksia.

eli mun neuvo on jos mies ei oo vakavasti alkoholisoitunut/narkki/piekse sua hengiltä. niin etsi se reitti millä tuo suhde saadaan kuntoon! erota kyllä ehtii yöhemminkin,mutta sitä ei kannata tehä ennenkuin on kaikkensa tehnyt.


tottakai sulla on sellanen olo ettei mies arvosta sua jos ei kerran ota osaa mihinkään, mutta ehkä tuokin asia aikanaan muuttuu. se mies on kuitenkin se sama mies johon aikanaan rakastuit ja jonka kanssa halusit lapsiakin.

eli mikä miestä vaivaa? tiedtkö on yksi asia mihin en ennen uskonut nimittäin se että itsekkin voi muuttaa suhdettaan. sullakin on tietty tapa toimia,tietty tapa reagoida,tietty tapa tuoda sua hiertävät asiat esille ja mies reagoi näihin omalla tavallaan/tai on regoimatta. (molemmilla ne oman lapsuuden aikaiset kokemukset vaikuttaa)

mitäs jos sä lähtisit eka yksiksesi sinne terapiaan?(kirkolta löytyisi ilmaista palvelua,jos asut paikkakunnalla missä sitä tarjotaan, ja ei siellä ei tyrkytetä uskoa. usein ovat hyvin koulutettuja) saattaahan olla että sä ymmärrät joitain asioita joita et ole ennen tajunnut edes ajatella(näin mulle kävi,en edes ikinä tullut ajatelleeksi mitä mun tapa reagoida,tuntui miehestä, ja miten itse työnsin miestä kauemmaksi,vaikka se ei ollut sitä mitä halusin). saattaa olla että muutoksia tapahtuu miehessäkin jos sä toimit toisella tavalla,saattaa olla että mies lähteekin mukaan jos huomaa että sehän auttaakin.

saattaa olla että päädyt silti eroamaan mutta ainakin olisit tehnyt kaiken voitavan, ja sulla olis paikka missä käydä kaikki läpi. eli haittaahan siitä ei voi olla!

jos mä olisin lähtenyt pariterapiaan miehen kanssa,mulla olis edelleen se mies,lapsilla olis edelleen perhe(mä lähdin hakemaan apua liian myöhään).[/QUOTE]


Kiitos kirjoituksestasi. Olet ihan oikessa, minä voisin mennä yksin terapiaan, en usko että siitä mitään haittaa ainakaan olisi. Päinvastoin, saisin selkeyttä ajatuksiini. Lapset kärsii erosta toki mutta mielestäni ne kärsii nytkin. Minä naputan ja mies huutaa, haukkuu ja kirvaa. Minun pitäisi osata olla niinkuin häntä ei olisikaan, mutta tiedätkö ne tilanteet..1 taapero sylissä, toinen jalassa, esikoinen pyytää apua jossain jutussa ja vielä yks huutaa pyyhkimään. Puuro alkaa kiehua yli, ja mitä tekee mies!?! Makaa sohvalla ja katsoo välinpitämättömällä ilmeellä. Silloin mun suusta tulee tupinaa. Ja nimenomaan se mies minua siinä tilanteessa hermostuttaa.

 

[QUOTE="APua";27915441]Kiitos kirjoituksestasi. Olet ihan oikessa, minä voisin mennä yksin terapiaan, en usko että siitä mitään haittaa ainakaan olisi. Päinvastoin, saisin selkeyttä ajatuksiini. Lapset kärsii erosta toki mutta mielestäni ne kärsii nytkin. Minä naputan ja mies huutaa, haukkuu ja kirvaa. Minun pitäisi osata olla niinkuin häntä ei olisikaan, mutta tiedätkö ne tilanteet..1 taapero sylissä, toinen jalassa, esikoinen pyytää apua jossain jutussa ja vielä yks huutaa pyyhkimään. Puuro alkaa kiehua yli, ja mitä tekee mies!?! Makaa sohvalla ja katsoo välinpitämättömällä ilmeellä. Silloin mun suusta tulee tupinaa. Ja nimenomaan se mies minua siinä tilanteessa hermostuttaa.[/QUOTE]

Oletteko koskaan pystynyt keskustelemaan asiallisesti? Eihän toi nyt käy päinsä, miten miehesi kohtelee?? Onko koskaan ottanut vastuuta lapsista? Vienyt heitä puistoon edes tms?
Jotenkin ymmärtäisin, jos teillä olisi 1 tai 2 lasta, ja nyt vasta tajuaisit että toista ei kiinnosta perhe-elämä yhtään, mutta miten ihmeessä olette tehneet 4 lasta yhdessä?? Tätä ihmettelen suuresti? Suurta tyhmyyttä mielestäni teiltä molemmilta. Minusta yhdenkin lapsen kasvattaminen vaatii sen, että molemmat ovat sitoutuneet tähän tehtävään, ja jos liitto kaatuu niin ainakaan jäljelle ei jää kuin 1 lapsi kärsimään. Nyt sinulle jää 4 huollettavaa lasta, siihen teidän välisten riitojen keskelle. Yrittäkää nyt aikuiset ihmiset sopia ja keskustella, miksi olette tehneet näin suuren perheen, ja mitkä ovat molempien velvollisuudet! Voisi myös tehdä miehellesi hyvää, että yksi päivä vaan kävelisit lasten kanssa ovesta ulos, otat vaikka aikalisän. Saisi hänkin sitten vähän miettiä, missä ehkä teki väärin.
Turha niistä lasten tapaamisista on riidellä etukäteen, kun ette ole edes eronneet. Helppohan se on kiristää toista uhkauksilla, niin toinen (sinä) ei edes uskalla erota.

 

up

 

[QUOTE="maiskis";27913241]Sehän olisi makeaa nähdä miten mies pärjää niiden kanssa edes viikon. Suostu näennäisesti, saat sinäkin harrastaa joka toinen viikko mitä haluat. Ei se mies jaksa niitä hoitaa kuitenkaan, sinulle ne lopulta jää.[/QUOTE]

Ehdotan samaa. Olen aivan varma, että mies alkaa jo ensimmäisen viikon lopulla perumaan systeemiä.

 

Niin tyypillistä, että nainen haluaa omia lapset itelleen. Ihan kuin isällä ei olisi mitään merkitystä.

Niin, mies vaikuttaa nyt olleen niin omistautunut lapsille, että ihan itkettää...
Se on jännä, miten moni mies yhtäkkiä erotilanteessa kiinnostuu niistä lapsista, vaikka aiemmin ei pahemmin heidän kanssa ole halunnut aikaa viettää.

 

[QUOTE="vieras";27915858]Oletteko koskaan pystynyt keskustelemaan asiallisesti? Eihän toi nyt käy päinsä, miten miehesi kohtelee?? Onko koskaan ottanut vastuuta lapsista? Vienyt heitä puistoon edes tms?
Jotenkin ymmärtäisin, jos teillä olisi 1 tai 2 lasta, ja nyt vasta tajuaisit että toista ei kiinnosta perhe-elämä yhtään, mutta miten ihmeessä olette tehneet 4 lasta yhdessä?? Tätä ihmettelen suuresti? Suurta tyhmyyttä mielestäni teiltä molemmilta. Minusta yhdenkin lapsen kasvattaminen vaatii sen, että molemmat ovat sitoutuneet tähän tehtävään, ja jos liitto kaatuu niin ainakaan jäljelle ei jää kuin 1 lapsi kärsimään. Nyt sinulle jää 4 huollettavaa lasta, siihen teidän välisten riitojen keskelle. Yrittäkää nyt aikuiset ihmiset sopia ja keskustella, miksi olette tehneet näin suuren perheen, ja mitkä ovat molempien velvollisuudet! Voisi myös tehdä miehellesi hyvää, että yksi päivä vaan kävelisit lasten kanssa ovesta ulos, otat vaikka aikalisän. Saisi hänkin sitten vähän miettiä, missä ehkä teki väärin.
Turha niistä lasten tapaamisista on riidellä etukäteen, kun ette ole edes eronneet. Helppohan se on kiristää toista uhkauksilla, niin toinen (sinä) ei edes uskalla erota.[/QUOTE]

Lue aikaisemmat tekstini. Tyhmä varmaan olin kun näin monta lasta halusin, mutta mies ei ole aina ollut tuollainen. Siksi epäilenki jotain masennusta tmv. Ja nuo viimeiset lauseet on kyllä niin totta, ensin pitäisi tämä erotaankovaikoeikö saada päätökseen ennen kuin tapaamisista sovitaan. Mutta jos mies sanoisi että minun ehdottama tapaamissysteemi alkuun käy, niin pakkaisin kamppeet samantien.

Jos lähtisin noin vaan lasten kans "aikalisälle" niin mies ottaisi sen "vien sulta lapset pois etkä ikinä enää näe niitä" -tempauksena ja vaan yltyisi tuon tapaamisjutun suhteen, varmaan vaatis yksinhuoltajuutta

 

Niin koska pillun omistajuushan ainoastaan takaa sen että voit olla hyvä vanhempi. Ei jumalauta.

Mä ainakin käsitin kommentin niin ettei ap:n mies varmasti pärjäisi lasten kanssa yksin kun ei ole aikaisemminkaan pärjännyt ja ap hoitanut kaiken yksin. Ei liity miehen sukupuoleen mitenkään.

 

[QUOTE="APua";27916225]Lue aikaisemmat tekstini. Tyhmä varmaan olin kun näin monta lasta halusin, mutta mies ei ole aina ollut tuollainen. Siksi epäilenki jotain masennusta tmv. Ja nuo viimeiset lauseet on kyllä niin totta, ensin pitäisi tämä erotaankovaikoeikö saada päätökseen ennen kuin tapaamisista sovitaan. Mutta jos mies sanoisi että minun ehdottama tapaamissysteemi alkuun käy, niin pakkaisin kamppeet samantien.

Jos lähtisin noin vaan lasten kans "aikalisälle" niin mies ottaisi sen "vien sulta lapset pois etkä ikinä enää näe niitä" -tempauksena ja vaan yltyisi tuon tapaamisjutun suhteen, varmaan vaatis yksinhuoltajuutta [/QUOTE]

Eli sun mies manipuloi sinua pelolla. Et uskalla lähteä vaikka haluaisitkin!
Jos olisin sinä, niin vaan lähtisin. Miksi hän saisi muka yksinhuoltajuuden? Hän on saanut sinut manipuloitua jo noilla uhkauksilla! Surullista.

 

[QUOTE="vieras";27914813]Ehdotatko tosissasi 1 ja 2 vuotiaille rytmiä, että paikka vaihtuu 2 tai kolmen päivän välein? Ei todellakaan mikään hyvä idea.[/QUOTE]

En ole tuota alunperin ehdottanut, mutta jotekin noin meilläkin mentiin. Ja useamman perheneuvolan työntekijän (psykologi, sovittelija vavu-työntekijä) suosituksella. Tarkkaa rytmiä en enää muista, kun vuosia on kulunut useampi noista ajoista, mutta ajatuksena kuitekin se, että lyhyempiä tapaamisia mahdollisimman usein.

Ja ihan täyspäisiä ja tasapainoisia näyttävät meidän nuoret nyt olevan.

Haluaisin vielä ap:lle vinkata, että kannattaa heti alkuun luopua käyttämästä sanoja kyläily tai vierailu lasten isätapaamisista. Meillä lapset asuvat isän ja äidi luona. Vieraiden luona kyläillään.

 

[QUOTE="APua";27915441]Kiitos kirjoituksestasi. Olet ihan oikessa, minä voisin mennä yksin terapiaan, en usko että siitä mitään haittaa ainakaan olisi. Päinvastoin, saisin selkeyttä ajatuksiini. Lapset kärsii erosta toki mutta mielestäni ne kärsii nytkin. Minä naputan ja mies huutaa, haukkuu ja kirvaa. Minun pitäisi osata olla niinkuin häntä ei olisikaan, mutta tiedätkö ne tilanteet..1 taapero sylissä, toinen jalassa, esikoinen pyytää apua jossain jutussa ja vielä yks huutaa pyyhkimään. Puuro alkaa kiehua yli, ja mitä tekee mies!?! Makaa sohvalla ja katsoo välinpitämättömällä ilmeellä. Silloin mun suusta tulee tupinaa. Ja nimenomaan se mies minua siinä tilanteessa hermostuttaa.[/QUOTE]

tottakai se suututtaa, mutta miksi mies toimii niin? onko hän aina ollut sellainen? ehkä hän ei vaan jaksa? ja se turhautuminen epäonnistumisesta purkaantuu suuttumuksena kun valitat hänelle?

hän tietää mitä hänen pitäisi tehdä ja kokee syyllisyyttä ettei ollutkaan mies, ja sitten kun sinä aiheesta valitat hälle,hän ahdistuu ja sylkäisee jotain suustaan.

ehdotan että menet keskustelemaan ja toivon mukaan mieksin lähtisi mukaan. ei väsymyksen tai masennuksen takia kannata erota, ne ei ole pysyviä olotiloja vaikka siltä tuntuukin.