ero tulossa .... onko muita?

Tässä siis tilanne on se että mies on alkoholisti... välillä juo ihan joka ilta, sammumis pisteeseen saakka, nytten juo VAIN joka viikonloppu kumpanakin päivänä/iltana myös sammumiseen saakka..
On alkanut tosissaan kyllästyttämään tämä alämä tässä!!
Aina kun mies juo sammuu olohuoneeseen sohvalle... sieltä sitten yöllä herää ja perään pitää kattoa kuin pientä lasta... on nimittäin pää ihan sekasin....
Viikonloppunakin taasen... sekoili kun heräs ja meinas mennä kuselle pesuhuoneeseen... no ei siinä mitään mutta se oli täynnä kuivumassa oelvia pyykkejä.....
Onneksi sain ohjattua vessaan.....
Mutta, siis tämmöistä se on joka saamarin yö kun on ottanut.. eikä siis todellakaan juo vain paria olutta/väkevää.. vaan saattaapi mennä iso leijona siinä yht'äkkiä
Nyt sitten olen hakenut omaa asuntoa minulle ja kolmelle lapselleni. Muutamme pois.. hyvin pian.. !!
mies otti asian ihmeen rauhallisesti... kirjoitti jopa nimensä avioeropaperiinkin....
Mutta, pelkäänkin että viikonloppuna sitten taivas repeää kun viimestään juo!! No, ei se mitään haukkukoot ja huutakoot kuinka paljon vain jaksaa... kunhan ei vain käsiksi käy!
Teille kaikille muillekkin jotka painitte samojen viinan kirojen kanssa niin tehkää ratkaisu! Ja lähtekää!! hyvin harvoin se mies siitä muuttuu, varsinkaan jos ei myönnä sairauttaan ja mene hakemaan itse apua, niinkun meillä miehellä ei ole omasta mielestään yhtään mitään ongelmaa !!
Itse alkoholistin lapsena tiedän miltä lapsesta tuntuu oman vanhemman juominen... ja varsinkin mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa tällaisessa ympäristössä!!
Minulta vyöryi kivi sydämen päältä pois kun sain tietää että hakemani vuokra asunto luvattiin jo minulle!! Oloni oli suorastaa helpottunut!!
soitin yhdelle ystävälleni.. hänkin huomasi äänessäni muutoksen ja kysyikin että mitä on tapahtunut... kun minulla oli niin iloinen ääni..
Rankkaa se on 3 pientä lasta yksin elättää... mutta, sitähän se on tähänkin saakka ollut, minulla on oikeastaan ollut 4 lasta, joista isoin on ollut se vaikein.
Tsemppiä meille kaikille asian saman asian kanssa kamppaileville!!! :hug:

 

Paljon voimia sulle :hug:
Itse katsoin aivan samaa melkein 7 vuotta. Kun tyttö syntyi alkoi käydä myös käsiksi. Tyttö oli 6kk kun yritti ex puukottaa kaks päivää ennen joulua. Silloin lähdin lopullisesti.
Nyt ihana mies ja pieni poika 7 viikkoa.

 

Eläs nyt kyllästy. Sanot ukolle, että tuo hölmöily saa loppua tai tämä parisuhde loppuu piste.

Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä, ilmeisesti kuitenkin aikuinen mies? :headwall:

 

\

Eläs nyt kyllästy. Sanot ukolle, että tuo hölmöily saa loppua tai tämä parisuhde loppuu piste.

Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä, ilmeisesti kuitenkin aikuinen mies? :headwall:

Eläs kyllästy....voi juma.. ei tossa oo kyllä paljoo vaihtoehtoja jos ukko on sairas. En mäkää jäisi pilaamaan omaa sekä lasten elämää siihen..kyllä tuo on jo muuta kuin kyllästymistä, eihän tuohon yksinkertaisesti ole järkeä jäädä tuohon ! ap:lle, tulet ihan takuulla onnelliseksi aikanaan vielä jonkun kanssa, silloin muistelet aikoja näitä ja ajattelet että teit varmasti oikean ratkaisun. Kaikkea hyvää sun elämääsi !! :flower: :hug:

 

\

Eläs nyt kyllästy. Sanot ukolle, että tuo hölmöily saa loppua tai tämä parisuhde loppuu piste.

Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä, ilmeisesti kuitenkin aikuinen mies? :headwall:

oon sanonut miehelleni jo "muutamia" kertoja etten enää jaksa että yrittäis edes lasten takia muuttua...
no,.. kun ei pysty niin ei pysty.
nyt on kämppä haussa samaten ero.
ihan aikuinen 35v mies on , ettei enää mikään "kakara"

 

No sama se on täälläkin, se ihana viina ja kun toinen ei edes ymmärrä mitä hänen juomisensa aiheuttaa. Itselleni tuli aivan skitsofreeninen olo,kun keskustelimme puhelimessa(muuten en ole herraa saanut kanssani puhumaan), vikahan on minussa jos parisude ei toimi ja hän juo, elänkö mä todella tätä omaa elämääni vai olenko kuvitellut kaiken. Eli jos minä muuttaisin käyttäytymistäni ja toimisin niinkuin hän sanoo toimisi ihan hyvin :/ . No en ihan ymmärtänyt omat kokemukseni tästä meidän elämästämme on niin toisenlaiset. Soittaessani yritin taas kerran kysyä, voiko hän luovuttaa yhden asunnoistaan minulle ja lapsillemme(asuntoja hän omistaa pitkälle toistakymmentä), no ei kuulemma voi mitenkään ovat hänen eläkerahastonsa, eli eikun kaupungin vuokra-asuntoa kyselemään. Mutta pois tästä on päästävä ennenkuin sairastuu itsekkin ja myös lastentakia,isä kun vetää kaljaa ja viinaa surutta vaikka lapset ovat läsnä ja se ei ole aina ihan kaunista katsottavaa. Mutta kun on #&%?$!* akka eikä sitä voi selvinpäin katsoa, mutta poiskaan se ei sais lähteä, en ymmärrä vaan miks.

 

Moikka!

Kyllä kuulostaa niin tutulta että oikein hirvittää!!! Minä ja lapsi lähdettiin, juuri nyt istun uudessa asunnossa, pidän taukoa tavaroiden purkamisessa. Ja kyllä tuntuu hyvältä olla vihdoinkin oman elämänsä herra, vastuussa vain itsestäni ja lapsesta. Vaikka todella ahtaalla olenkin opiskelevana yksinhuoltajana, mutta kyllä kannattaa!

 

No niin se on sitten tehty. hain avaimet uuteen vuokra asuntooni.. muutetaan lasten kanssa tällä viikolla pois täältä!!
Ihanaa!!! Saa elää niinnkun haluaa.. vain itselleen ja lapsille, ei tarvitse holhota yhtä aikuista!!!!!!
Jotenkin minulla on niin hyvä olo!!!
Tsemppiä teille muillekkin jotka painitte näiden asioiden parissa!!!
:hug:

 

onnea paljon tulevaisuudelle :flower: :heart:

 

kuulostatte voimia antavalta. minulla kans alkanut meneen mieheen hermot, tai on kyllä jo mennyt kauan. vetelee ihme salakännejä, lähtee mukamas kahville ja tulee seuraavana aamuna krapulassa kotiin.ei tunne vastuuta edes pojastaan. esimerkiksi se että opiskelen ja mies hoitaa pojan kyyditykset hoitopaikkaan. yks aamu kello läheni jo kahdeksaa ja miestä ei näy. no kännissähän se oli ja äkkiä hommasin muualta kyydin että pääsin tenttiin!! kyllä kilahti! ja aina lupaillaan että mukamas ei enää tee tollasia ja aina silti tekee. miks #&%?$!* enää kattelen ees tota. äsken taas soitti kännissä ja väitti että oon pettänyt sitä. siis mitä #&%?$!*ä?!! en todellakaan tekisi sellaista, en kai olisi tällästä #&%?$!* kattonut jos muita haluaisin!! alkaa oleen surullisuus niin arkea että oon alkanut pohtimaan että pitäisikö erota.

asunto on nimissäni, mutta huonekaluja en omista juurikaan . miten siis saisin kaikki ostettua, netit, koneet , telkkarit ym.?? koska pää hajoaisi jos jäljelle jäisi vain tyhjä asunto ja hiljaisuus. miten ootte jaksanut hoitaa lapsia eron jälkeen? tuntuu että varmaan hajoan kokonaan vaikka ero olisikin kyllä hyvä. ja löytyykö koskaan uutta kumppania vierelle?

 

kuulostatte voimia antavalta. minulla kans alkanut meneen mieheen hermot, tai on kyllä jo mennyt kauan. vetelee ihme salakännejä, lähtee mukamas kahville ja tulee seuraavana aamuna krapulassa kotiin.ei tunne vastuuta edes pojastaan. esimerkiksi se että opiskelen ja mies hoitaa pojan kyyditykset hoitopaikkaan. yks aamu kello läheni jo kahdeksaa ja miestä ei näy. no kännissähän se oli ja äkkiä hommasin muualta kyydin että pääsin tenttiin!! kyllä kilahti! ja aina lupaillaan että mukamas ei enää tee tollasia ja aina silti tekee. miks #&%?$!* enää kattelen ees tota. äsken taas soitti kännissä ja väitti että oon pettänyt sitä. siis mitä #&%?$!*ä?!! en todellakaan tekisi sellaista, en kai olisi tällästä #&%?$!* kattonut jos muita haluaisin!! alkaa oleen surullisuus niin arkea että oon alkanut pohtimaan että pitäisikö erota.

asunto on nimissäni, mutta huonekaluja en omista juurikaan . miten siis saisin kaikki ostettua, netit, koneet , telkkarit ym.?? koska pää hajoaisi jos jäljelle jäisi vain tyhjä asunto ja hiljaisuus. miten ootte jaksanut hoitaa lapsia eron jälkeen? tuntuu että varmaan hajoan kokonaan vaikka ero olisikin kyllä hyvä. ja löytyykö koskaan uutta kumppania vierelle?

 

Ihan samassa tilanteessa olen täällä useamman lapsen kanssa.
Nyt olen jokin aika sitten löytänyt ihanan miehen,rakkaus on molemmin puolista ja syvenee vauhdilla.
On aika tullut hakea eroa ja muuttaa omilleen,ehkä myöhemmin yhteen uuden kullan kanssa.
Rohkaisee nämä kirjoitukset,kiitos niistä!
Kyllähän se perään märisee nyt kun olen lähtemässä,vaan kun ei ole voinut muuttua vaikka kuinka sitä olen vuodet koittanut pyytää. :wave:

 

Kaikki alkoi hiljaa, salaa ja huomaamatta n.6 vuotta sitten. välillä meni hyvin ja välillä oltiin syvällä ojassa. Sillon oli vasta 1 lapsi. Sitten oli asiat hyvin tuli toinen. kunnes ryyppäämisestä tuli kunnolla elämän työ. oli vähemmän selviä päiviä kun ryyppy päiviä. Sitten se tuli se kaunis päivä kun aamulla laitto oven kiinni ja lähti ryyppäämään. niin lähdin minäkin, salaa. Hommasin asunnon, sain sen samana päivänä, illalla olin muuttanut jo lasten kans pois. Seuraavana päivänä vasta soitti ja manas mut. sitten meni muutamia viikkoja. Oli valmis tekemään mitä vaan pitääkseen meidät. Alkoi hoidot, kunnes ne ei enää kiinnostanut. Sitten aloin odottaa kolmatta lasta. Kaikki oli hyvin, ja toisaalta on edelleenkin, ilman hoitoja. joskus menee pikiä aikoja että on selvä, ja sitte ku alkaa ottaa voi mennä perjantaista sunnuntaihin, sitte ku mainitsee asiasta kysytään vaan että mitä sitte. Joskus olis ihan kiva elää normaalia elämää, tehdä kaikkea kivaa yhdessä, mutta kun ei voi suunnitella mitään kun ei tiedä tullaanko kotiin ja missä kunnossa. Aina on se pelko päällä että kaikki on pian päin seinää. Yritän jaksaa päivä kerrallaan ja olen asian ilmoittanut hänelle että en välttämättä ikusesti jaksa näin, että tietää kyllä mutta....

 

Eroa olen tässä minäkin miettinyt. Meillä on pian 9 kk vanha poika, joka on meille molemmille todella tärkeä. Isä jäi vanhempainvapaalle + vuosilomalle, yhteensä 3 kk hoitamaan lasta kotiin ja minä menin töihin.
Vaikka tilanne näin kuulostaakin varmaan ihan kohtalaiselle ei se sitä ole mielestäni. Usein kyllä ajattelen että olenko vain turhan niuho asioiden suhteen...
No joo, ongelma kuitenkin on seuraava. Mies juo, mutta ainoastaan viikonloppuisin ja lomilla. Pojan syntymän jälkeen juomistahti on säilynyt ennallaan, eli kaljaa menee joka viikonlopu + baarissakäynnit. Sitten kun tulee yöllä kotiin niin usein, ei aina, alkaa se perinteinen minun törkeä haukkuminen ja uhkailu, että jos vien pojan se tappaa minut. Viikonloput ovat siis yhtä painajaista, koska yöt on painajaisia ja pahaa tekee kun pieni poika näkee kaiken. Tuo pojan vienti tarkoittaa sitä, että sanon lähteväni viikonlopuksi vanhempieni luokse, koska en siedä tilannetta kotona. Suhteen alkuaikoina muutamia vuosia sitten oli mukana jonkin verran myös fyysistä väkivaltaa, mutta sitä ei enää. Siitä tässä itseäni syytän, etten ole jo tuolloin miestä jättänyt.
Lomat ovat toinen ajankohtajolloin päivät menee kaljan kanssa läträtessä. Kesällä piti mies pari viikkoa kesälomaa ja siinä sitten juopotteli ja vannoi aina että seuraavana päivänä loppuu. Loppujenlopuksi putki päättyi vasta töihin lähtöön.
En ole vielä uskaltanut puhua näistä asioista kellekkään.
Tuntuu vain, että tilanne on minulle sietämätön, enkä haluaisi että poika kasvaessaan saa seurata isänsä joka viikonloppuista juopottelua.

Toinen asia, miksi yhdessä olo on ollut meillä vaikeaa johtuu siitä, että emme pysty puhumaan asioista ja mies ei halua ymmärtää miltä minusta tuntuu. Pojan syntymän jälkeen hoidin häntä lähestulkoon kokoajan yksin. Mies ei juuri osallistunut yhtään lapsen hoitoon eikä kotitöihin. Kerroin hänelle tuolloin väsymyksestä ja siitä että minun pitäisi välillä päästä käymään jossain, vaikka kaupassa ilman vauvaa. Nyt kun isä hoitaa lasta kotona, joka ei enää ole tosin mikään pikkuvauva, muistaa hän usein mainita minulle, ettei hän väsy lapsen hoitoon. Antaa näin ymmärtää, että laiskuuttani olen valittanut väsymystä. Nytkin kun mies on lapsen kanssa kotona, jättää hän kaikki minun siivottavaksi ja pestäväksi kun tulen töistä kotiin. Lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin hän ei poikaa hoida.
Tämä taisi olla vähän epäselvä esitys, mutta toivon, että joku ystävällinen kommentoisi, koska en ole vielä tosiaan puhunut vielä kenenkään ulkopuolisen kanssa.

 

minuaki kiinnostaa että miten arki lähtee rullaamaan yksin lasten kanssa kun olette eronneet miehestänne?
Taloudellisesti miten pärjäätte?

 

meilläkin mies joi aika reippaasti lapsen ollessa pieni, aikani uhkailin ja sitten jo pakkasin kamojani ja OIKEESTI aioin jättää sen pullojensa kanssa.

Annoin vaihtoehdoiksi joko/tai ja tahtoi sittenkin pitää meidät.

En tiedä onko vain yksi tapaus sadasta,mutta meillä auttoi se että sen sai tajuamaan että oikeesti lähden ja en tahdo sitä nähhä enää ikinä.

Nykysin ei juo ku ehkä kerran kuukaudessa, saunakaljat juo, niinku minä itsekin (siis 2plo korkeintaan)

Ihan hyvä aviomies ja isä "kasvoi" kuitenkin ja olen siitä enmmän ku onnellinen, koska rakkaus kuitenkin on pysyny koko ajan samanlaisena, alusta asti =)

(oltu yhdessä jo kohta 16vuotta)

 

kuulostaa tosi tutulta..

itelläni on myös kolmepientä lasta..ja neljäs kaikkein vaikein tapaus on mieheni..myös kännipäissään sammuu ties mihin ja kuseksii ympäri taloa jos ei ohjaa häntä vessaan..kaljoja saa siivota sohvan alta ja ties mistä mihin on kaajellu..ite ukko ei myönnä että oisi alkoholisti,minusta on sillä tarvii kuulemma joka päivä sitä kaljaa..

haluasin kuulla miten "pääsit"ulos tästä tilanteesta sillä itehi oon alkanu kallistuun eroon?!

pienten lasten kanssa elämän alottaminen vaan tuntuu tosi vaikealta..