Harkitsen vakavasti eroa. Tai ilmeisesti me molemmat puolisot harkitsemme. Syynä seksittömyys. Minulla kun ei ole minkäänlaista halua seksiin, ole ollut pitkiin aikoihin. Mies kuulemma haluaa joka päivä. Kompromissia on vaikea saada aikaan, sillä minulla ei oikeasti ole mielenkiintoa seksiin. Olen lasten yöheräilyistä ja kokopäivätyöstä kroonisesti väsynyt. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa päiväkotia lukuunottamatta.
Mies kokee etten rakasta kun ei ole seksiä. Yritin selittää ettei asia ole niin, mutta hän ei usko, koska hänestä seksi on tärkein (ainoa?) tapa osoittaa rakkautta. Sanoin eilen, että hänellä on vapaus lähteä liitosta etsimään itselleen uusi kumppani. Mies on vakaasti sitä mieltä, että minussa on jokin vakava vika, joka minun pitäisi mennä selvittämään gynekologille tai terapeutille. Luulee, että ihan kaikki muut pariskunnat harrastavat seksiä jatkuvasti ja minun pitäisi tässä iässä olla kaikkien tilastojen mukaan seksuaalisuuteni huipulla, käy lukemassa ilmeisesti vauvapalstoilta juttuja (terkkuja vaan miehelle, jos lukee tämän!).
Ehkä sitten parempi näin. En ole halunnut pahemmin edes halailla hänen kanssaan tms. sillä kaikki fyysinen läheisyys on aina hänestä alkupalat seksiin, ei voi vain halata, pakko kähmiä persettä tms samalla. Minulla ei kertakaikkiaan ole energiaa parisuhteeseen tai seksiin, haluaisin ennemmin omaa aikaa ja rauhaa. Varmasti parempi erota. Katsoin jo myynnissä olevia asuntoja ja vuokrakämppiäkin, yhden ihanan ja sellaisen, johon minulla olisi varaakin, löysin.
MIksikö en sitten uhraannu ja harrasta seksiä vasten tahtoani? Koska en koe, että se on oikein. Tuntuu muutenkin ahdistavalta kun seksiä ja seksin harrastamiseen liittyviä juttuja on media pullollaan ja koko ajan pitäisi joko ajatella seksiä tai harrastaa sitä. Minua se ei enää kertakaikkiaan kiinnosta. Lapsetkin voivat herätä kesken kaiken ja pienessä kämpässä heitä ei pääse karkuun. Hoitoapua ei ole. Miehelle "riittäisi" kerran viikossa, mutta kun minä en koe jaksavani edes sitä väkisin. Jos ja kun erotaan, en tule uutta miestä etsimään, vaan elän mieluummin yhteishuoltajana lapsillemme ja muuten yksin.
Mies on varma, että koska olen töissä menestyvien ihmisten kanssa, etsin sitten täältä uuden miehen ja sitten haluan seksiäkin. Se ei ole niin. En etsi, en ole millään tavalla kiinnostunut yhdestäkään muusta miehestä eikä seksi käy mielessäni ollenkaan.
Eronneet, kertokaa miten te jaksoitte tehdä sen Lopullisen Päätöksen ja lähteä? Kuinka kamalaa se on lapsille? Minulle kävisi tämä seksitön suhde oikein hyvin, mutta ymmärrän jos se ei käy miehelle ja hän on vapaa lähtemään. Hän sanoi aamulla, että on kärsinyt seksinpuutteesta jo 4,5 vuotta - saman verran kuin esikoisemme on iältään. Tätä kirjoitusta luettuani totean, että ehkä on tosiaan parasta kaikille erota.
Mies kokee etten rakasta kun ei ole seksiä. Yritin selittää ettei asia ole niin, mutta hän ei usko, koska hänestä seksi on tärkein (ainoa?) tapa osoittaa rakkautta. Sanoin eilen, että hänellä on vapaus lähteä liitosta etsimään itselleen uusi kumppani. Mies on vakaasti sitä mieltä, että minussa on jokin vakava vika, joka minun pitäisi mennä selvittämään gynekologille tai terapeutille. Luulee, että ihan kaikki muut pariskunnat harrastavat seksiä jatkuvasti ja minun pitäisi tässä iässä olla kaikkien tilastojen mukaan seksuaalisuuteni huipulla, käy lukemassa ilmeisesti vauvapalstoilta juttuja (terkkuja vaan miehelle, jos lukee tämän!).
Ehkä sitten parempi näin. En ole halunnut pahemmin edes halailla hänen kanssaan tms. sillä kaikki fyysinen läheisyys on aina hänestä alkupalat seksiin, ei voi vain halata, pakko kähmiä persettä tms samalla. Minulla ei kertakaikkiaan ole energiaa parisuhteeseen tai seksiin, haluaisin ennemmin omaa aikaa ja rauhaa. Varmasti parempi erota. Katsoin jo myynnissä olevia asuntoja ja vuokrakämppiäkin, yhden ihanan ja sellaisen, johon minulla olisi varaakin, löysin.
MIksikö en sitten uhraannu ja harrasta seksiä vasten tahtoani? Koska en koe, että se on oikein. Tuntuu muutenkin ahdistavalta kun seksiä ja seksin harrastamiseen liittyviä juttuja on media pullollaan ja koko ajan pitäisi joko ajatella seksiä tai harrastaa sitä. Minua se ei enää kertakaikkiaan kiinnosta. Lapsetkin voivat herätä kesken kaiken ja pienessä kämpässä heitä ei pääse karkuun. Hoitoapua ei ole. Miehelle "riittäisi" kerran viikossa, mutta kun minä en koe jaksavani edes sitä väkisin. Jos ja kun erotaan, en tule uutta miestä etsimään, vaan elän mieluummin yhteishuoltajana lapsillemme ja muuten yksin.
Mies on varma, että koska olen töissä menestyvien ihmisten kanssa, etsin sitten täältä uuden miehen ja sitten haluan seksiäkin. Se ei ole niin. En etsi, en ole millään tavalla kiinnostunut yhdestäkään muusta miehestä eikä seksi käy mielessäni ollenkaan.
Eronneet, kertokaa miten te jaksoitte tehdä sen Lopullisen Päätöksen ja lähteä? Kuinka kamalaa se on lapsille? Minulle kävisi tämä seksitön suhde oikein hyvin, mutta ymmärrän jos se ei käy miehelle ja hän on vapaa lähtemään. Hän sanoi aamulla, että on kärsinyt seksinpuutteesta jo 4,5 vuotta - saman verran kuin esikoisemme on iältään. Tätä kirjoitusta luettuani totean, että ehkä on tosiaan parasta kaikille erota.