erokokemuksia

Miten lapsenne ovat suhtautuneet avio/avo eroon, kun jompi kumpi vanhempi ei asukkaan enään saman katon alla?
Mulla elämässä nyt sellainen tilanne että olen muuttamassa kolmen lapsen kanssa omaan asuntoon. Pelotta lasten reaktiot. En vai ole onnellen tässä parisuhteesa. Asunto on tiedossa mutta nyt iski jonkinklainen pelko. Miten itse olette selvinneet eroprosessista? Minkä ikäisiä lapsenne ovat olleet erotessanne? Entäs lasten suhtautuminen mahdolliseen uuteen kumppaniin?

 

Meidän lapset olivat 4v. ja 6kk kun mies lähti.
Vanhempi ikävöi aluksi kovasti ja kyseli miksi isi muutti jne. Välillä oli melko pitkä tauko, ettei kysellyt mitään. Nyt kun erosta on vuosi kulunut, lapsi on alkanut uudelleen puhua päivittäin että haluaisi että isikin asuisi meidän kanssa. Tilanteeseen vaikuttaa ehkä se, että lapset aloittivat hoidon, jossa muilla lapsilla vanhemmat asuvat yhdessä.
Itselleni tämä on ollut raskasta aikaa. Eroprosessi on pitkä ja kivulias. Siihen tietysti vaikuttaa lähtökohdat. Minulle ero oli yllätys ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen on vaikeaa. Elämä ei tunnut elämältä ja sääliksi käy myös lapset jotka ikävöivät isäänsä ja joutuvat seilaamaan kotien väliä.
Isän uuden tyttöystävän lapset ovat ottaneet vastaan hyvin, ja tuntuvat myös tykkäävän tästä kovasti. Iloisesti vanhempi eilen ilmoitti, että tämä nainen muutta isin luo. Silti illalla melkein itkua väänsi, että haluaisi isin kotiin. :/

 

Lapset olivat 1,5 ja 3,5 v aikoinaan kun erosin heidän isästään. Minulle ero oli helpotus ja elämä rauhottui, myös lasten elämä. Ongelmana oli sitten se, että lasten isä laittoi lasten, esikoisen, kautta viestejä että haluaa tulla takaisin yms. ja lapsi oli aika sekaisin näistä.

Asioita puitiin lasten kanssa, samaa jauhetaan kunnes se "uppoaa" lapsen ymmärrykseen: Isi ei tule enää tänne meidän kanssa asumaan.

Meillä tietysti tilannetta helpotti se, etten kaivannut miestä enkä entistä elämää tms.
Olin helpottunut erosta, muutos parempaan näkyi minussa ja sitä kautta lapsissa.