Eronneet - miten lapset selvisivät?

Mä pohdin eroa. Kuvioissa on toinen mies, perheeni ei todellakaan hänestä tiedä. Lapset vielä aika pieniä, siis mun, hänellä vähän vanhemmat.

Kaipaan kokemuksia eronneilta... mikä oli tilanne ja miten lapset selvisivät?! Kun muutitte eri osoitteisiin, kyselivätkö lapset isin perään jatkuvasti, ymmärsivätkö mitenkään?

Onko ratkaisu ollut oikea?

:flower:

 

:wave:

 

Ero on lapselle vaikeaa aina. Meillä on paljon erinäisiä ongelmia, jotka näkyvät nyt koulun alettua. Toisen miehen yms. takia en ero tekisi, koska lapset kokevat suunnatonta tuskaa erosta joka tapauksessa. Mieti moneen kertaan ja punnitse.

 

Täällä samoja ajatuksia, vain se toinen mies puuttuu, joten kokemuksia kuulisin minäkin
Miten vanhoja ap:n lapset on?

 

Mun lapet on 3 ja 4.
Tää on todella helvetillinen tilanne, mutta mitään hätiköityä en aio tehdä. Miehessäni ei ole mitään vikaa, ongelma vaan on että rakastan toista.
Haluaisin päästä tämän toisen miehen yli, mutta se on mahdotonta.

 

Miksi lasten pitäis kysellä isin perään, jos kerran sinä oot rakastunut toiseen; eikös lapset voi jäädä isille?? En kyllä toisen miehen takia eroaisi, jos omassa miehessä ei ole mitään vikaa. Lapset kärsii aina ja niin myös vanhemmat.

 

Eiköhän noin pienet lapset sopeudu uuteen tilanteeseen, vaikka se varmasti aluksi hankalaa onkin.

 

Minä olen sitä mieltä, että jos ne lapset on tehty, ei sanota muutaman vuoden kuluttua, että haikailen ihanampaa ja parempaa. Ero on niin iso ja mullistava asia koko lapsen henkisessä kehityksessä, että sitä ei pidä tehdä kuin tapauksessa, jossa yhteiselämä ei todellakaan onnistu. Jo lapsen teko vaiheessa pitäisi sitoutua yhteiseen projektiin ja tässä on kuitenkin kyse ihmiselämästä, niin hauraasta ja vasta kasvavasta.

Erosta jää aina syvät haavat lapsen mieleen, jotka eivät katoa koskaan. Miettikää, onko ero todella ainoa vaihtoehto. Voiko omalla asenteella muuttaa nykyistä suhdetta parempaan.

 

Mun lapet on 3 ja 4.
Tää on todella helvetillinen tilanne, mutta mitään hätiköityä en aio tehdä. Miehessäni ei ole mitään vikaa, ongelma vaan on että rakastan toista.
Haluaisin päästä tämän toisen miehen yli, mutta se on mahdotonta.

Onko sulla ja tällä toisella siis suhde? Kuinka kauan olet ollut häneen rakastunut? Sinuna miettisin vielä tarkkaan. Millainen nyk. parisuhteesi on?

 

Minä olen sitä mieltä, että jos ne lapset on tehty, ei sanota muutaman vuoden kuluttua, että haikailen ihanampaa ja parempaa. Ero on niin iso ja mullistava asia koko lapsen henkisessä kehityksessä, että sitä ei pidä tehdä kuin tapauksessa, jossa yhteiselämä ei todellakaan onnistu. Jo lapsen teko vaiheessa pitäisi sitoutua yhteiseen projektiin ja tässä on kuitenkin kyse ihmiselämästä, niin hauraasta ja vasta kasvavasta.

Erosta jää aina syvät haavat lapsen mieleen, jotka eivät katoa koskaan. Miettikää, onko ero todella ainoa vaihtoehto. Voiko omalla asenteella muuttaa nykyistä suhdetta parempaan.

ERITTÄIN HYVIN SANOTTU.

 

Minä olen sitä mieltä, että jos ne lapset on tehty, ei sanota muutaman vuoden kuluttua, että haikailen ihanampaa ja parempaa. Ero on niin iso ja mullistava asia koko lapsen henkisessä kehityksessä, että sitä ei pidä tehdä kuin tapauksessa, jossa yhteiselämä ei todellakaan onnistu. Jo lapsen teko vaiheessa pitäisi sitoutua yhteiseen projektiin ja tässä on kuitenkin kyse ihmiselämästä, niin hauraasta ja vasta kasvavasta.

Erosta jää aina syvät haavat lapsen mieleen, jotka eivät katoa koskaan. Miettikää, onko ero todella ainoa vaihtoehto. Voiko omalla asenteella muuttaa nykyistä suhdetta parempaan.

Nää on aivan uskomattoman viisaita sanoja. Kiitos. Mä haluaisin saada tämän toisen miehen unohduksiin ja pelastaa perheeni. En ole koskaan ymmärtänyt eroamista heppoisin perustein, mutta nyt.... olen aivan sekaisin.

 

poista se toinen mies elämästäs, poista nro, hävitä sähköposti osote,yms asiat. ja lähe miehes kans kahestaan vaikka viikonlopuksi reissuun, poriskaa aist läpi.

jos olet jo pettäny miestäs (menny sänkyyn toisen kans) kerro siitä miehelles.....

 

Minä olen sitä mieltä, että jos ne lapset on tehty, ei sanota muutaman vuoden kuluttua, että haikailen ihanampaa ja parempaa. Ero on niin iso ja mullistava asia koko lapsen henkisessä kehityksessä, että sitä ei pidä tehdä kuin tapauksessa, jossa yhteiselämä ei todellakaan onnistu. Jo lapsen teko vaiheessa pitäisi sitoutua yhteiseen projektiin ja tässä on kuitenkin kyse ihmiselämästä, niin hauraasta ja vasta kasvavasta.

Erosta jää aina syvät haavat lapsen mieleen, jotka eivät katoa koskaan. Miettikää, onko ero todella ainoa vaihtoehto. Voiko omalla asenteella muuttaa nykyistä suhdetta parempaan.

Aika hyvin sanottu...Tätä yritän kovasti soveltaa ja muuttaa itseäni :ashamed:

 

Kiitos teille ja toivon onnea kaikille eroa harkitseville. Minun sydäntäni raastaa erolapset, omani ja muiden. Tuntuu, että sydän repeää lapsella ja sitä myöten aikuisella. Kun ei yhdessä voi elää, ei voi, mutta ratkaisu on punnittava todella tarkkaan. Paluuta ei ole ja lapsen arvet eivät parane tässä asiassa. Lukekaa esim. netistä erolasten kokemuksia, niitä löytyy jonkin verran. Se auttaa ymmärtämään sitä, joka kärsii kuitenkin aina eniten.