" Erotkaa nyt vaan.. "

Haluan nyt purkautua täällä.

Olen ollut kihlattuni kanssa pian 10vuotta etäsuhteessa. Asumme tällä hetkillä eri osoitteissa, noin 300km päässä toisistamme. Näemme pari kertaa kuukaudessa ja lomat vietämme yhdessä reissaillen. Yksi yhteinen 2v lapsi on ja toista suunnittelemme. Olemme onnellisia näin, onnellisia kun asumme erillään. Ystävä- ja sukupiirissä kuitenkin kaikki sanovat vuoroin minulle ja miehelleni yksitellen, että " Erotkaa nyt vaan, ei tuo suhde tule kestämään. " Kuitenkin 10vuotta olemme näin kestäneet joista mieheni asui luonani raskaus- ja lapsemme vauva-ajan. Eli n. 2vuotta. Suhteemme ei kukoistanut hirveästi, koska kaipaamme eroa toisistamme. Hetikun muutimme erilleen taas aivan äskettäin, suhteemme parani hetkessä !!! Vaikka aina sanommekin noille eroamista kehottaville ihmisille, että suhteemme on hyvällä ja vakaalla pohjalla, silti he ovat jatkaneet samaa käytännössä koko suhteemme ajan. Ja aina varsinkin sukulaiset "valittavat", että meidän täytyisi edes muuttaa yhteen ja mennä naimisiin. Haluamme muuttaa yhteen, sittenkun mahdollinen toinen lapsi syntyy ja jos teemme vielä kolmannen iltatähden. Naimisiin haluamme mennä, kun olemme 50v ikäisiä Syntymäpäivämme ovat nimittäin melko samoihin aikoihinkin. Mies ehdotti tätä jo aikoinaan, että menemme 5-kymppisinä sitten kauas lomailemaan ja menemme salaa naimisiin. Voihan tämä tapahtua jo aiemminkin, mutta kuitenkin.

Jotkut täältä(kin?) varmaan tuomitsevat, että molemmat petämme ja käymme vieraissa, koska olemme onnellisia näin.

Kokemuksia?
Kommentteja?

 

Jokainen elää sellaista elämää mikä sopii itselle parhaiten. Mitä ihmettä kuuntelemaan toisten neuvoja.

Olen kerran avioeronnut enkä taatusti halua kokea samaa uudestaan.

Jane Fonda kehuu, että nykyinen suhde on hänen elämänsä paras. Nainen on ollut monta kertaa aviossa. Olen aina ihaillut Janea ja näin hänet muutama vuosi sitten Stockan kirjakaupassa.

Taviksena ei tietenkään elämä ole yhtä ihmeellistä.

Nyt katson netistä tv-sarjan Uskomaton uusperhe. Nainen herää ryöstön jälkeen tajuttomana sairaalassa eikä enää muista nykyistä miestään vaan kaipaa exäänsä. Mietinkin tässä ketä minä kaipaisin, jos saisin tällin päähäni Otto-automaatilla.

 

Hullu saa olla, mutta tyhmyys on tuomittavaa.

Sääli lasta ja tulevia lapsia.

 

Jos teille sopii tuollainen parisuhde parhaiten, niin mitä ulkopuoliset ovat sitä säätämään.

 

Hullu saa olla, mutta tyhmyys on tuomittavaa.

Sääli lasta ja tulevia lapsia.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, miksi lasta ja tulevaa mahdollista lasta pitäisi sääliä?

 

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, miksi lasta ja tulevaa mahdollista lasta pitäisi sääliä?

sellaisen kuvan, että ihmisen voi ottaa käyttöön, kun siltä tuntuu. Pikasuhteita ja pettämistä. En itse haluis sellaista lapsilleni.

 

Haluamme muuttaa yhteen, sittenkun mahdollinen toinen lapsi syntyy ja jos teemme vielä kolmannen iltatähden.

Mitenhän se toinen ja kolmas lapsi muuttaisi suhdetta? Yhden kanssakin oli jo vaikeuksia. Mies ei ole kypsä isäksi, kun haluaa asua noin kaukana perheestään. Sääli niitä lapsia todellakin.

 

Mitenhän se toinen ja kolmas lapsi muuttaisi suhdetta? Yhden kanssakin oli jo vaikeuksia. Mies ei ole kypsä isäksi, kun haluaa asua noin kaukana perheestään. Sääli niitä lapsia todellakin.

Meillä ei ole vaikeuksia ollenkaan. Ne ongelmat mitä olivat johtuivat siitä, että en pysty olemaan "normaalisti", jos toinen on vieressä koko ajan. Tarvitsen omaa tilaa ja omaa aikaa, jota saan hyvin nyt .Itse enemmän haluan asua kaukana miehestä ja muista. Tulevaisuudessa kun toinen lapsi syntyy (jos syntyy), niin olisi tarkoitus muuttaa pysyvästi yhteen

Meillä ei ole pikasuhteita tms pettämistä, vaan ihan yhdessä ollaan, mitä nyt asumme erillä. Miehellä on pitkät vapaat, joten on sitten pidempään "kylässä", tosin olemme enemmänkin silloin lomailemassa muualla kun kotona ei viihdytä pahemmin. Tai minä. Ehkäpä se on, niinkuin on minussa jotain vikaa kun alkaa ahdistamaan jatkuva kotona olo. Jos lasta ei olisi, työskentelisin mieluusti töissä pidempään ja tekisin vaikka pari vuoroa peräkkäin.

 

Meillä ei ole vaikeuksia ollenkaan. Ne ongelmat mitä olivat johtuivat siitä, että en pysty olemaan "normaalisti", jos toinen on vieressä koko ajan. Tarvitsen omaa tilaa ja omaa aikaa, jota saan hyvin nyt .Itse enemmän haluan asua kaukana miehestä ja muista. Tulevaisuudessa kun toinen lapsi syntyy (jos syntyy), niin olisi tarkoitus muuttaa pysyvästi yhteen

Meillä ei ole pikasuhteita tms pettämistä, vaan ihan yhdessä ollaan, mitä nyt asumme erillä. Miehellä on pitkät vapaat, joten on sitten pidempään "kylässä", tosin olemme enemmänkin silloin lomailemassa muualla kun kotona ei viihdytä pahemmin. Tai minä. Ehkäpä se on, niinkuin on minussa jotain vikaa kun alkaa ahdistamaan jatkuva kotona olo. Jos lasta ei olisi, työskentelisin mieluusti töissä pidempään ja tekisin vaikka pari vuoroa peräkkäin.

? ? ? ?

Pelkkiä ristiriitoja koko kirjoituksesi. "Meillä ei ole vaikeuksia ollenkaan." Miksi sitten kirjoitit aloituksesi? Ja jee, hymyhymiö, kun pääsette muuttamaan yhteen, kun (toivottavasti) toinen lapsenne syntyy? Vaikka et kuitenkaan niinku silleen ja tälleen haluais asua yhdessä ja varsinkin jo yksi lapsi vähä niinku estää sua työskentelemästä pitempään ja kahta vuoroa peräkkäin. Saati sit kaks lasta... "Jos lasta ei olisi.." hmmmm....

 

? ? ? ?

Pelkkiä ristiriitoja koko kirjoituksesi. "Meillä ei ole vaikeuksia ollenkaan." Miksi sitten kirjoitit aloituksesi? Ja jee, hymyhymiö, kun pääsette muuttamaan yhteen, kun (toivottavasti) toinen lapsenne syntyy? Vaikka et kuitenkaan niinku silleen ja tälleen haluais asua yhdessä ja varsinkin jo yksi lapsi vähä niinku estää sua työskentelemästä pitempään ja kahta vuoroa peräkkäin. Saati sit kaks lasta... "Jos lasta ei olisi.." hmmmm....

Ehkäpä kirjoitan sekavasti. Meillä oli ongelmia, mitä et ilmeisesti huomannut edellisestä viestistäni. Haluamme lapsia ja lasten takia on uhrauduttava. Jos ei arki meinaa sujua, niin ainahan sitä pääsee "hermolomalle" pieneksi aikaa. Varmasti vain sopeutumiskysymys.