esikoinen 1v 7kk ja plussasin! Vinkkejä kaivataan!

Esikoinen todella vilkas ja meneväinen tapaus. Ollut pienestä saakka todella vaativa eikä viihdy itsekseen juuri ollenkaan. Nykyään vähän enemmän (max.10min) jos katsoo piirrettyjä tms. Plussasin juuri viime viikolla ja pelko nostelee päätään (raskaus ei ollut suunniteltu). Miten selviän kun esikoinen vaatii koko ajan huomiota ja vauva syntyy? Ikäeroa tulee n.2v 3 tai 4kk.. Mitä sen ikäinen osaa? Onko vielä "pieni" vai alkaako olla jo vähän omatoimisempi? Tuttavapiirissä ei ole ketään tuon ikäisiä niin en tiedä mihin vertaisin..
Positiivinen asia on se, että lapsemme on todella reipas ja halukas oppimaan. Harjottelee esim pukemista ja osaakin laittaa jo pipon ja villasukat jalkaan jne. Ja osaa puhua/ilmaista itseään mielestäni todella hyvin jo nyt. Vieraatkin ihmiset tajuavat hänen sanoista/kehonkielestä mitä haluaa ja tarkottaa jne.
Syö itsenäisesti, kävelee reippaasti eli ei käytetä enää edes rattaita missään jne.
Ikäisekseen siis mielestäni reipas.

 

Sinne on niin paljon aikaa että turha sitä nyt on miettiä. Lapsikin voi muuttua ennen sitä.

 

Mun esikoisellani ja keskimmäiselläni on juurikin tuo ikäero. Toinen raskaus oli kyllä suunniteltu ja esikoinen melko rauhallinen, ei erityisen haastava tapaus Olihan hän pieni tullessaan isosiskoksi, mutta jutteli jo paljon monisanaisesti ja kävi potalla, söi itse, puki suurimmaksi osaksi itse jne. eikä tarvinnut enää pikkusiskon synnyttyä rattaita, seisomalauta hankittiin vaunuihin ja pitemmät matkat seisoskeli siinä

 

Aina sitä selviää. Meidän lapsilla ikäeroa on 1v 8kk, nyt kun esikoinen täytti 2 vuotta ja kunnon uhma rysähti päälle, niin pakko myöntää, että välillä hirvittää. Ikävintä on, että esikoinen vaatii todella paljon huomiota, niin vaavi jää aina vähemmälle, omasta ajasta en edes haaveile.

 

ennen kuin paneskeli ilman ehkäisyä. että jaksaako?

 

Meillä tuli ikäeroa 2v 5kk. Esikoinen lli hyvinkin omatoiminen ennen vauvan syntymää. Mut sen jälkeen tuli hetkiksi vaihw että ei osannutkqan mitään. Ei pukenut itse vaan halusi että autetaan ja syömisessä halusi apua, totesi vaan että ei pärjää itse. Onneksi se meni nopsaan ohitse, kaikesta selviää.

 

meidän lapsille tulee ikäeroksi 1v ja 2kk ja kyllä, mietin päivittäin miten selviä.. mutta se on sen ajan murhe eiköhän kaikki mene omalla painollaan?

meilläkään tämän ei ollut suunniteltu raskaus, ja pitkään menikin ennenkuin hyväksyin asian..

vieläkin mietin kuinka saan huomion jaettua "tasapuolisesti" eli niin että molemmat saavat sen mitä tarvitsevat.. ja mua pelottaa miten mun ja esikoisen suhteen käy, mutta kai nämä on normaaleja mietintöjä? mietin minä silloinki ku esikoista odotin, joka oli pitkään toivottu ja tekemällä tehty, että olikohan se nyt oikee ratkaisu ja välilä mietin jopa että saispa peruutettua tapahtuman mutta hyvin on menny ja uskon että nää vaan kuuluu ihan tähän raskauteen, oudompaa olis jos ei miettis..

 

Meillä esikoinen täytti juuri kaksi, ja seuraava lapsi syntyy näinä viikkoina.

Onneksi esikoisella on monen sadan sanan sanavarasto, hän osoittaa hellyyttä hyvin avoimesti ja osaa jo vähän puhua tunteistaankin. Ollaan luettu kirjoja perheenlisäyksestä. Lapsen palvoma mummo on luvannut muuttaa meille vähäksi aikaa. Mutta mietityttäähän se silti, miten hirveä järkytys asia on.

Meilläkin lapsi on reipas kävelijä. Mutta sisarusrattaat ajateltiin hankkia siksi, ettei lapsi koe että vauva vie häneltä rattaat. Samoin lapsen sänky (sivuvaunu) säilyy entisellä paikallaan, vauva pistetään toiselle puolelle meidän sänkyä.

 

Käytännön asioiden uskon järjestyvän aika hyvin koska tyttö on tärkeä siitä miten "iso" on jo, esim pari viikkoa sitten päätti ettei istu vauvapulkassa vaan isompien lasten pulkassa, ei halua käyttää vaippaa vaan ite ottaa esille pikkarit ja haluaa jalkaansa ja kun ne laittaa on ihan ylpeenä miten iso jo on Tottakai ensin voi tulla taantumista..
Eniten jännittää juurikin tuo kun esikko on vaativaa sorttia ja jos vauva on "helppo" niin jää todella vähälle huomiolle.. esikoinen on myös aika omistushalunen ja mustasukkanen. Voi tietty kuulua ikäänkin..
Myöskin yövalvomiset jännittää et miten jaksaa päivisin esikon kanssa.
Esikoinen alkoi nukkua kokonaisia öitä vasta 1v 2kk iästä eteenpäin..
Päikkäreitä nukkuu nykyään n.tunnin ja pelkään että ne jää pois jo sitten kun vauva syntyy..
Ollaan kyllä todella onnellisia jos raskaus kestää loppuun saakka. Tietentahtoen emme olisi uskaltaneet vielä "tehdä" toista mutta parempi näin uskon että tämä palkitsee tulevaisuudessa. Varsinkin kun esikoinen haluaa koko ajan seuraa ja tykkää paljon muista lapsista.
Onko teillä vauva muuten viihtynyt paremmin kun on jo yksi lapsi touhuamassa vieressä? Kattellu esim.sitteristä hänen touhujaan tms?

-ap

 

Meillä on juuri tuo ikäero, eli kaksi vuotta ja melkein neljä kuukautta. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna, esikoinen oli vielä tosi, tosi pieni. Hän söi itse, leikki vähän aikaa itse ja tykkäsi hetken katsella vaikka Muumeja. Mutta häntä piti pukea ja auttaa tietysti paljon.

Raskaus oli meillä suunniteltu, ja kaikki meni ihan hyvin omista jännityksistä huolimatta. Kuopus oli erilainen kuin esikoinen vauvana, mutta kaikkeen tottuu ja aika menee yllättävän nopeasti.

 

Meillä ikäeroa tuli 1v 7kk ja raskaus oli suunniteltu. Nyt vauvakin jo 6kk. Kaikki on mennyt yllättävän helposti vaikka jännitinkin etukäteen paljon. Esikoinen on melko vaativaa sorttia meilläkin, suuttuu todella helposti pienistä asioista eikä lepy hetkessä. Vauva meillä on ollut todella helppo ja tyytyväinen vauva, ja kenties jäänytkin vähemmälle huomiolle mutta ajattelisin asiaa ennemmin niinpäin että esikoinen saattaa jo nämä ajat jotenkin muistaa mutta vauva ei tule muistamaan. Totta kai siis yritämme huomioda vauvaakin mahdollisuuksien mukaan, mutta vaativa vanhempi lapsi vie paljon huomiota.

Meillä asioita on helpottanut paljon se että esikoinen ei missään vaiheessa ole ollut mustasukkainen vauvasta vaan hänkin tykkää halia ja suukotella vauvaa.

Kyllä mä luulen että teilläkin kaikki menee hyvin, kunhan kaikki pysytte terveinä yms. ja jaksatte olla positiivisia. Ettekä ota pakkomielteeksi asioiden mutkatonta sujumista. Ja tosiaan ainakin meidän vauva tykkää kattella isoveljen touhuja sitteristä, ja isoveli tykkää viihdyttää vauvaa.