♥ Esikoisesta haaveilijat ♥

Me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta!
Ja puol vuotta sit alettiin puhuu siitä et nyt kun on ammatin vaihto mulla takana ja vakkarityö niin nyt on toimeentulo turvattu.

Itse ehkä olisin ollut valmis äidiksi jo n.5 vuotta sitten kun olin ensimmäisessä ammatissa, mutta kun miestä ei voi pakottaa niin minkäs teet.. Nyt vasta kun miehen kaverit on alkanu lisääntyy niin se tajus et oliski kivempi olla pulkkamäessä ku krapulassa himassa.:rolleyes::D:ROFLMAO:
 
Yk 2 pärähti käyntiin ja helpotus on suuri! Elikkä nyt kp 4 ja malttamattomana odotan, että pääsen tikuttamaan noita ovistestejä. Niitä aijon nyt ehdottomasti tässä kierrossa kokeilla kun tuo kroppa päätti heittää kierrot ihan sekaisin. Tiedänpähän ainakin (toivottavasti) milloin h-hetki lähestyy ja on meneillään :rolleyes:

Ja Paputoive jos teistä tuntuu hyvältä alkaa yrittämään lasta niin sillä ei ole mitään merkitystä kauanko olette olleet yhdessä, kunhan teistä molemmista tuntuu hyvältä, niin se on tärkeintä (y) Me ollaan miehen kanssa oltu 7 vuotta yhdessä :love: Tämän ansiosta alkaa toki tulemaan jo inhottavia "vaivihkaisia" vihjailuja sukulaisten puolelta mikä tuntuu hyvinkin raivostuttavalta ja inhottavalta.. :cool:
 
Yhteiseloa meilläkin takana 1,5 vuotta. Molemmilla on jo yksi ammatti ja toista tutkintoa opiskellaan. Miehellä vakityö, mutta itse teen lähinnä keikkaluontoista työtä. Siinä mielessä toimeentulo olisi turvattu, mutta en kuitenkaan halua, että mieheni on se, joka pääosan elannosta tienaa :/ Haaveena ja tavoitteena kuitenkin on, että esikoinen olisi arkea ilahduttamassa viimeistään, kun olemme kolmissakymmenissä.
 
Meillä tehtiin päätös että vauva saa saada alkunsa vaikka hääyönä, eli yrityksen alkaessa yhteistä taivalta oli takana vajaat 5 vuotta. Nyt sitten jo reilusti yli 5 vuotta. Suhteen alku eteni tosi nopeasti, käytännössä asuttiin yhdessä jo parin viikon jälkeen ja pari kuukautta myöhemmin todettiin, ettei kannata kahta vuokraa maksaa.

Edellisissä (vakavissa) suhteissa ei kyllä vauvahaluja ollut, vaikka aina olen tiennyt että lapsia haluan saada. Ensimmäisissä jutuissa olin liian nuori, ja viimeinen ennen tätä nykyistä ei vaan tuntunut siltä että lisääntyä tahtoisin hänen kanssaan.

Nykyisellään on oma koti ja miehellä vakituinen työpaikka. Mun hommissa ei vakituisesta sopimuksesta voi edes haaveilla, ehkä joskus 10 vuoden päästä jos tuuri käy. Ja silloinkin todennäköisesti aivan eri puolelta Suomea tai ulkomailta :D Mutta toistaiseksi hyvin on aina sopimusta jatkettu ja kuitenkin teen osittain ihan vaan itselleni töitä. Yhteinen talous meillä kuitenkin on, joten ei sillä lopulta ole väliä kumpi tienaa, kummallakaan ei nälkä tule.
 
Me ollaan oltu avomiehen kanssa kolme vuotta yhdessä, reilu vuosi ollaan asuttu yhdessä ja vauvahaaveet ovat tulleet nyt tässä vuoden sisällä. Mies sinänsä ei ole suoraan sanonut haluavansa vauvaa, mutta silti tasan tarkkaan tietää etten käytä pillereitä, ja tietää kyllä että lillutan liuskoja aamupissoista :D Ja on kyllä sanonut että jos vauva haluaa tulla niin on kyllä valmis. Avomiehellä on vakituinen työpaikka, itse vielä opiskelen, mutta ensi keväänä valmistun, joten jos tässä lähiaikoina raskaudun niin saatan nipin napin ehtiä käydä koulu loppuun :)
 
Voi ku ihanan pitkiä parisuhteita monella takana. :) Itellä ikää 27v ja kyllä se seurustelun aloittaminen on ihan erilaista ollut +25 ku tietää jo selvästi mitä elämältään haluaa. Tällä iällä jos vähänkään epämukavaa ja vaikeaa tää seurustelu olis ollut niin olisin kyl viheltänyt pelin poikki aika pian. En haluu tuhlata aikaa mihinkään turhaan (eksän kanssa tuhlasin 4,5v vaikka alusta asti kaikki todella vaikeaa). Senpä takia vaikka vasta 1,5v takana niin mun mielestä on turhaa odotella ja antaa ajan vaan kuluu ku kuitenki toinen tuntuu just semmoselta kenen kanssa perheen haluan perustaa ja loppuelämän viettää. Tuntuis turhalta odottaa toiset 1,5v vaan toteakseen että oikeessa olin. :)
 
Mä en varmaan tiiä vielkään mitä haluan elämältä, mut toistaseks oon tyytyväinen työhoni jossa kokoajan kehityn. Baareissa en jaksa käydä enää ni olis kiva jos olis "perempaakin" tekemistä
Mihin keskittyä.
 
Leikittelin äsken ajatuksella jos raskautuisin tästä kierrosta (nyt menossa kp4). Meille tulis sit vappuvauva, raskauskiekon mukaan la 1.5.2016. Awww!!! <3 Oisko miten ihanaa!! Kukahan muuten plussaa meistä seuraavana? :)
 
Täällä yhteistä taivalta 8vuotta :)
Vauvahaaveet alkoivat kunnolla nyt kesällä ja mieskin yllätti, kun näytti vihreää valoa.

Tosiaan tämän liuskan jälkeen olis pillerit tarkoitus jättäää. Itselläkin toinen ammatti tulossa keväällä ja mies vakitöissä.

Ei haittaa vaikka en saisi koulua vielä valmiiksi, koska hoitajana töitä löytyy.. ja koulu jäisi niin pienestä kiinni. Itse ajattelin myös aikoinaan, että koulut on käytävä ja vakipaikka saatava, mutta nykyään mieli on toinen, kun tietää tosiaan, että hoitajille aina löytyy töitä.
 
Me ollaan oltu yhdessä vajaa neljä vuotta, pian vuosi kihloissa :) tää on mun ensimmäinen parisuhde, ja vaikka välillä on ollut tosi vaikeita aikoja (ulkoisista tekijöistä johtuen) niin päivääkään en vaihtaisi pois :) yhdessä ollaan kasvettu vahvemmiksi, ja en voisi varmempi tunteistani olla :) mulle on aina ollut selvää, että haluan nuorena lapsia, mies taas ajatteli, että joskus kolmekymppisenä tai myöhemmin. Nyt sitte joku puolitoista vuotta sitte, alko vauvakuume nousta tuolta jostain, ja siitä kehittynyt ihan uusiin sfääreihin :D mies on nyt pikkuhiljaa alkanu lämmetä ajatukselle, ja tällä hetkellä ei oikeen osaa päättää, antaisko heti mahdollisuuden, vai odottaisko tammikuuhun, kun valmistuu sillon :) mutta kyllä mä uskon, että se pian on valmis, kun lähiaikoina syntyy sukulaisvauva ;)
 
annimaria93 varmaan myös teillä ukko luulee että ku yritys aloitetaan niin vauva tupsahtaa heti syliin ku plussa pärähtää tulla. Ainakin meillä mies puhui "en oo varma oonko vielä valmis isäksi". Yritin sit sille iskostaa päähän että ei se oo itsestäänselvää ensinnäkään tärppääkö kuin nopeeta ja vaikka tärppäis heti nii ei se vauva heti synny. Teidänki kohdalla mies ehtii kyllä valmistua (ja todennäkösesti saada töitäkin) hyvin ennen vauvan syntymää. Toivotaan et mies lämpenee pian yritykselle :)
 
Paputoive osuit kyllä ihan oikeaan. "En oo valmis" kuulostaa hyvinki tutulta. Vaikka toisaalta on kuulemma valmis, mutta kun nimenomaan luulee että se on sitte huomenna jo oltava isä! :D ja oon kyllä sitäkin sanonut, että ehtii valmistua ja hyvin saada töitä ennen vauvan syntymää, ja luultavasti kun se ei kumminkaan heti tärppää, niin ehtii tienatakin jo hyvin :) katsotaan nyt, tuossa pari viikkoa sitten sanoi, että vauva saisi tulla jos on tullakseen. Viikonloppuna olis sovelluksen mukaan ovis, että jää nähtäväksi saanko kellistettyä oikeaan aikaan ;)
 
Meillä on miehen kanssa kohta 3v suhdetta kasassa ja siitä n. 1,5 vuotta ollaan sekä asuttu saman katon alla, että annettu vauvalle lupa tulla.

Meillä on myös sellainen tilanne tässä, että mies on työkyvyttömyyseläkkeellä (vaikea epilepsia) ja minä taas opiskelen vielä vuoden verran eli toisin sanoen oikeasti tilanne ei todellakaan olisi vauvalle mikään otollinen ainakaan rahallisesti, mutta minkäs sille vaan voi; kun tarve lisääntyä iskee, se iskee.
Nuorempana vakuutin vahvasti itselleni, että lapsi(a) hankitaan sitten, kun on ne klassiset avioliitto, vakityö ja muu liipalaapa täyttyvät, mutta täytyy kyllä sanoa, että jos niitä asioita tässä nykymaailmassa jää odottelemaan niin siinähän saankin sitten odotella loppuelämäni. Ja, kun nyt ottaa huomioon tämän PCO:nkin niin todennäköisesti tässä saan kuitenkin odottaa vielä hetken ennen kuin se lapsi on sylissä joten eiköhän tässä ehditä valmistua ja saada niitä töitäkin vielä ennen sitä. Toisin sanoen hyvä, että annettiin lapselle lupa tulla nyt eikä sitten, kun oltaisiin jo reippaasti yli kolmenkymmenen ja tämä sama ongelma tuottaa munasoluja (tai ovulaatioita jos tarkkoja ollaan) olisi vasta silloin todettu. ;)
Ja minäkin opiskelen sellaista alaa josta kyllä pitäisi löytyä töitä, ettei hätiä mitiä.

Meillä mies on ollut todella hmm rennoilla mielin aina siitä lähtien, kun minä ehdotin, että mitä jos jätettäisiin pillerit pois. Ollut silleen "tulee kun on tullakseen" sen kirjaimellisessa mielessä... vähän niinkuin kulkee mukana vaan ja antaa mun hössöttää. :ROFLMAO:

annimarialle siis tsemppiä miehen kellistykseen ja kallistamiseen vauvaintoiluun, heh!
 
Meillä on miehen kanssa kohta 3v suhdetta kasassa ja siitä n. 1,5 vuotta ollaan sekä asuttu saman katon alla, että annettu vauvalle lupa tulla.

Meillä on myös sellainen tilanne tässä, että mies on työkyvyttömyyseläkkeellä (vaikea epilepsia) ja minä taas opiskelen vielä vuoden verran eli toisin sanoen oikeasti tilanne ei todellakaan olisi vauvalle mikään otollinen ainakaan rahallisesti, mutta minkäs sille vaan voi; kun tarve lisääntyä iskee, se iskee.
Nuorempana vakuutin vahvasti itselleni, että lapsi(a) hankitaan sitten, kun on ne klassiset avioliitto, vakityö ja muu liipalaapa täyttyvät, mutta täytyy kyllä sanoa, että jos niitä asioita tässä nykymaailmassa jää odottelemaan niin siinähän saankin sitten odotella loppuelämäni. Ja, kun nyt ottaa huomioon tämän PCO:nkin niin todennäköisesti tässä saan kuitenkin odottaa vielä hetken ennen kuin se lapsi on sylissä joten eiköhän tässä ehditä valmistua ja saada niitä töitäkin vielä ennen sitä. Toisin sanoen hyvä, että annettiin lapselle lupa tulla nyt eikä sitten, kun oltaisiin jo reippaasti yli kolmenkymmenen ja tämä sama ongelma tuottaa munasoluja (tai ovulaatioita jos tarkkoja ollaan) olisi vasta silloin todettu. ;)
Ja minäkin opiskelen sellaista alaa josta kyllä pitäisi löytyä töitä, ettei hätiä mitiä.

Meillä mies on ollut todella hmm rennoilla mielin aina siitä lähtien, kun minä ehdotin, että mitä jos jätettäisiin pillerit pois. Ollut silleen "tulee kun on tullakseen" sen kirjaimellisessa mielessä... vähän niinkuin kulkee mukana vaan ja antaa mun hössöttää. :ROFLMAO:

annimarialle siis tsemppiä miehen kellistykseen ja kallistamiseen vauvaintoiluun, heh!
Eiks sua jännitä et sun lapsi perii epilepsian? Miten sun mies voi hoitaa lasta yksin jos hänellä on epilepsia?
 
Tuon miehekkeeni epilepsia ei ole periytyvää laatua vaan syntynyt joko raskausaikana tai suuremmalla todennäköisyydellä synnytyksen aikana joten en kauheammin pelkää, että periytyisi, kun ei ole geneettinen juttu. :)

Ja mitä tulee tuohon voiko hoitaa niin noh, onhan siinä tietenkin aina olemassa vaara, että jotain sattuu, mutta eikö sen vaara ole elämässä muutenkin? Voit astua ulos kotiovesta ja jäädä auton alle, that's life.
Toisin sanoen totta kai voi hoitaa, mutta veikkaanpa vahvasti, että aika vähän mies tulisi olemaan lapsen kanssa ihan yksin ainakin kun tuo olisi vielä pieni (ensin olisin tietenkin minäkin siinä ja meillä on myös paljon miehen sukulaisia tässä lähellä jos ja kun apua tarvitsee).
Miehellä vaikean tuosta epilepsiasta tekee lähinnä se, etteivät lääkkeet kykene aina pitämään kohtauksia poissa ja se, että esim. leikkaushoito on mahdoton, koska ongelma-alue aivoissa on niin laaja (joskus epilepsia voidaan hoitaa sillä, että poistetaan aivoista se paikka missä sähkötoiminta häiriintyy = syntyy kohtaus).
Onneksi tuolla miehekkeelläni noita kohtauksia tulee lähinnä vain, kun on sattunut unohtamaan jotkut pillerit ja ehkä vain 1-2 kertaa vuodessa tulee sellainen "puskan takaa" -kohtaus jota ei olisi ehtinyt yhtään aavistamaan. Yleensä siis mies kyllä huomaa jos kohtaus on tulossa ja tuolloin sitten esim. sitä vauvaa hoitaessaan ehtisi ainakin laskemaan jonnekin turvaan tai jtn.

Ja tuskimpa tuo ukkoni on ensimmäinen epileptikko joka vauvaa hoitaisi... Onhan niitä varmasti monia epileptikkoÄITEJÄkin tässä maailmassa, jotka ovat selviytyneet siitä just fine.


Kauhea palopuhe tästäkin tuli, heh! :ROFLMAO:
 
Juu eiku kiinnosti vaan kun ei tälläsistä harvinaisemmista asioista oo oikeen mitään materiaalia tullu vastaan. Ja muutenkin kiinniostaa mielummin oikeet kokemukset ku jonkun teorian lukeminen..ja ne ketä epilepsia eniten koskee ovat sen asian parhaimpia asiantuntijoita.

Jollain tuotantokaudella erilaisissa äideissä oli tyttö jolla oli epilepsia.. Mut se kerto äidin näkökulmasta, ei isän.
 
Liityn mukaan remmiin! :)
Ikää 20v, mies 24v, molemmat vauvakuumeisia ja nyt meneillään varsinainen eka yk. Kierto huitelee normaalisti siellä 28-30, mutta pillereiden jälkeen ekat menkat alko jo 25. Tänään kp11 ja eilen alkoi harjoitukset ;) ovistestailua tänään ekan kerran, ei vielä kontrolliviivan vahvuiseen päässyt.
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
 
  • Tykkää
Reactions: isbee92
Tervetuloa mukaan mandarina. :)

Tänään olisi menossa kp 7 ja meitsi on ihan liekeissä. Tänään oli pakko testata jo eka ovistesti ja haalea viiva tuli muttei lähellekkään yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Tämä siis oletettavasti tarkoittaa juuri sitä, että ovulaatiota ei vielä ole tulossa? :whistle: Noh, annoin luvan kokeilla seuraavan kerran kp 10 paikkeilla. Jännää!:X3:
 
Heipä hei, oon viettänyt vähän hiljaiseloa seurailun ja tän kirjottelun osalta. Nyt kuitenkin ehkä taas aktivoidun kun dpo:t käynnissä. Tässä kierrossa en testaillut ovista, joten arveluksi jää, kun mulla ei edes ole selkeitä ovisoireita. Tänään siis ehkä dpo 2.
 
Heippa ja anteeksi palstan (perusteellinen) laiminlyönti!
Kiva kuulla vähän minkä mittaisia suhteitä täällä on ihmisillä takana, meillä siis tulee pian kolme vuotta täyteen, joista lokakuussa kaksi kihloissa. :)
Nyt omanapa romaaniin:
Viime kierrossa tuskailin viikon "myöhässä" ollutta ovista, ja tulihan se tätikin sieltä. Tämän kierron suhteen mieli on niin rauhallinen että (ihan totta :''DD) en tiiä edes mikä kp on menossa. Ovistestejä tilasin viime kierrossa läjän, mutta sen verran oletan että testata pitäisi jo, ei vaan huvita..(?) Jotenkin vaan tuntuu, että nyt kun kesätyöt loppuu niin haluaa pienen loman ihan kaikesta. Amen. (y)
 
Täällä meinataan tulla hulluksi :devil: koettanu pitäö ressivapaata lomaa, mutta ei onnistu. Kotona on asiat mallillaan ja kaikki ok, niin on joutunu tässä melkee koko loman kuuntelemaan toisten huolia ja murheita. Oliski että 1vain soittelee mutta näitä on jo 5 jotka soittaa omista murheistaa. Koettanu nätisti sanoa että tarviin omaa aikaa mutta ei onnistu! Lapselliset ihmiset ei ymmerrä ollenkaa kuinka paska fiilis on itellä ku oma kroppa ei toimi ja lasta ei saa alulle. Kuitataan vain että kyllä se ajan kanssa ja jatketaan oman perhe elämän selvitystä. Mikä kiinostoo nyt yhtä paljon kuin kilo :poop:. Ei sais huolia verrata mutta kyllä alkaa jo oma psyyle heittää kun oon aina se roskis mihin murheet dumpataan. Äääää

Anteeksi kaikki palstalaiset nyt tämä vuodatus mutta tuntuu että HAJOAN.
 
Kävin hakee ärrält mun korvakuumemittarin. Nyt alkaalämpötila seuranta! Kätevä kapistus.

Mä en oo edelleenkään kertonu kellekkää et me yritetään lasta. Ja lähipiiris ei pahemmin perheellisiä ole joiden murheita kuunnella. Joten zemppiä sinne huupelson. Yritä muistaa semmonen seikka ( vaikka ei varmaan lohduta ) , että kaikilla ne omat murheet on niitä maailaman suurempia murheita.
 

Yhteistyössä