♥ Esikoisesta haaveilijat ♥

jenetsu toivotaan parasta! Mulla tuli tänään (dpo11) yhellä vessareissulla paperiin hennosti punertavaa valkovuotoa, sen jälkeen ei oo näkyny mitään Voi olla että huomenna on pakko uittaa yksi testi ja toivoa että sieltä löytyis oireille syy..

 

Täällä tuntuu, että ois ovulaatio meneillään. Eli tuli onneks aika normaalisti, jos tulkitsen oikein kroppaani. On puuhailtu tänään ja toissapäivänä, voi kun tärppäis! Vähän meinas mennä väkisin yrittämiseks, kun itte oon flunssassa ja alkaa seinät kaatuu päälle ja mies on ollu tosi väsyny töiden jälkeen. Mut jospa ois meillä niin että kolmas kerta toden sanoo... Täällä kotona kipeillessä oon kuluttanu aikaa Toisenlaisia äitejä ja Imettäjiä katellessa. Voi kun sais ittekin sen oman nyytin pian <3

 

Jenetsu ja Villisilmä, toivotaan parasta ja viivoja! Tulkaa kertomaan kun tikut on uineet

mapi_ pidän peukkuja! täällä mies taas on flunssassa ja tänää oli vähän sellanen olo että entäs jos siirrettäisiin seksipäivä huomiselle. Meinasin suuttua mut sit kasasin itteni ja mietin et ei se maailma kaadu jos ei huvitakaan panna Me yritetään siis mennä sillä että seksiä seksin takia ja vauva tulee jos tulee - tosin ristiriitasesti meillä on seksipäivä joka toinen päivä Oon kyllä tykänny meijän pikku diilistä.

Mä oon siirtynyt epäilyvaiheeseen, entä jos ei halutakaan lasta vielä? Tai lähinnä et entä jos odottaiskin pari vuotta vielä ja opiskelis loppuun ja hankkis vakityöpaikan. Ite oon aina ollu sitä mieltä et "oikeaa" hetkeä ei tule ja kaikki hetket on yhtä hyviä tai huonoja, mut silti näitä entäjos-oloja tulee aina sillon tällön. Vaikka yritystä on takana vasta reilu kuukaus niin me kuitenkin jo vuos sitten päätettiin että nyt alotetaan yrittäminen, siinä on sit tullut käytyä tätä vuoristorataa ja nyt taas. Oonko ainoa jolla on epäilyitä välillä? Tuntuu että tää on sellanen aihe josta ei niin kauheasti sais puhua ja et kun lapsen tekoon lähtee niin täytyis olla aivan 200 % varma et sen haluaa. Entä jos on vaan 99% varma? Tai joinain hetkinä jopa aika varma että ei haluakaan vielä.

Ehkä mua jännittää vaan ihan kauheasti se ensimmäisen lapsen mukana tuleva elämänmuutos ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

Noniin, selailin tässä nyt useampia sivuja taaksepäin jos alkas päästä kärryille

Myö tehtiin talokaupat 06/14, n. 100m2 okt omalla tontilla jossa ois tilaa niille pikkujaloille juosta ja teluta tosin meillä on koira ja kolme kissaa, mutta sopu sijaa antaa vai mitä

Naimisiin mentiin nyt helmikuussa. Käytännössä ei muuttanut mitään kun rahat yms oli jo yhteiset, mutta jotenki se on vaan niin ihanaa kun on se yhteinen sukunimi, joka on sit koko perheellä KUN niitä lapsia joskus saa 

Nano89 ymmärrän kyllä tuon epävarmuudenkin, onhan se iso juttu kuitenkin Itellä on tapana ajatella kaikki niin puhki, että tässäkin asiassa on tullut vaikka mitä ajatuksia/vaihtoehtoja vastaan

Itellä meni vähän aikaa tottua ajatukseen et meille vois oikeesti tulla vauva. Pitkään oon haaveillut mut silti meni vähän pasmat sekasin kun mies sano et jätettäs pillerit pois

 

Jenetsu ja Villisilmä, toivotaan parasta ja viivoja! Tulkaa kertomaan kun tikut on uineet

mapi_ pidän peukkuja! täällä mies taas on flunssassa ja tänää oli vähän sellanen olo että entäs jos siirrettäisiin seksipäivä huomiselle. Meinasin suuttua mut sit kasasin itteni ja mietin et ei se maailma kaadu jos ei huvitakaan panna Me yritetään siis mennä sillä että seksiä seksin takia ja vauva tulee jos tulee - tosin ristiriitasesti meillä on seksipäivä joka toinen päivä Oon kyllä tykänny meijän pikku diilistä.

Mä oon siirtynyt epäilyvaiheeseen, entä jos ei halutakaan lasta vielä? Tai lähinnä et entä jos odottaiskin pari vuotta vielä ja opiskelis loppuun ja hankkis vakityöpaikan. Ite oon aina ollu sitä mieltä et "oikeaa" hetkeä ei tule ja kaikki hetket on yhtä hyviä tai huonoja, mut silti näitä entäjos-oloja tulee aina sillon tällön. Vaikka yritystä on takana vasta reilu kuukaus niin me kuitenkin jo vuos sitten päätettiin että nyt alotetaan yrittäminen, siinä on sit tullut käytyä tätä vuoristorataa ja nyt taas. Oonko ainoa jolla on epäilyitä välillä? Tuntuu että tää on sellanen aihe josta ei niin kauheasti sais puhua ja et kun lapsen tekoon lähtee niin täytyis olla aivan 200 % varma et sen haluaa. Entä jos on vaan 99% varma? Tai joinain hetkinä jopa aika varma että ei haluakaan vielä.

Ehkä mua jännittää vaan ihan kauheasti se ensimmäisen lapsen mukana tuleva elämänmuutos ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Hyvin samanlaisia ajatuksia täälläkin ollut. Näätkin jotain ajatuksiani, jos luet eilisen viestini.
Olen itse huomannut, että mieli käy melkoista vuoristorataa. Ensin saatan olla hyvin epävarma, kun taas seuraavassa hetkessä olenkin täysin vakuuttunut, että nyt on oikea aika. koska se oikea aika sitten muka onkaan.. ei sellaista olekaan.
Mutta pyrin itse ottamaan tämän asian mahdollisimman rennosti. Jos on lapsi tullakseen niin se tulee. Sitten sillä on joku tarkoitus

 

Ei voi olla totta. Tänä aamuna (dpo12) jälleen testattu ihan puhdas nega. Vaaleanpunertavaa valkovuotoa tuli taas pyyhkiessä, mutta eipä tuo taida enteillä muuta kuin tädin tuloa. En jaksa tätä toivomista enää.

 

Mulla on kans tuollaista epäilyä. Vaikka jonkinlainen vauvakuume on jo pitkään vaivannut, niin silti se elämänmuutos kauhistuttaa. Itse olen elänyt nyt useamman vuoden tosi hektistä elämää töiden ja opiskelun yhteensovittamisen vuoksi, ja välillä kauhistuttaa, että tähänkö pitäisi vielä jaksaa vauva. Välillä myös toivon, että ehtisin valmistua ja olla oman alan töissä ennen perhettä, mutta sitten taas aika on rajallinen ja oma hedelmällisyys etenkin. Joten olen tullut myös siihen tulokseen, että koskaan ei ole hyvä hetki, ja kyllä se elämä lutviutuu, mitä sitten ikinä tuleekaan vastaan.

@Paputoive , kiitos vastauksestasi! En vielä varannut gyneä. Taidan odottaa tän kierron, ja varaan sen sitten ens kierron ovulaation korville.

Me ei olla kans miehen kanssa naimisissa. Yhteinen rivarineliö ostettiin reilu vuosi sitten, ja sitä ennen asuttu pari vuotta yhdessä. Eilen katsottiin Ensitreffit alttarilla, ja miehelle sitten heitin siihen, että "Mennäänkö mekin naimisiin?" Mies totesi: "Ai heti huomenna?" Kerroin, ettei se ole mahdollista vielä huomenna eikä perjantaina, ja siihen se sanoi, että "No on se perjantai ensi viikollakin!" Jatkoi vielä, että "Olisipa sitten sekin alta pois." Mies siis haluaa naimisiin, mutta hän ei halua (isoja) häitä. Mä taas oon kahden vaiheilla häiden suhteen. Toisaalta haluaisin vain karata maistraatin kautta matkoille ja that's it. Toisaalta taas jonkinlaiset juhlat olisivat tosi mukavat, kuitenkin toivottavasti vain kerran elämässä sitä naimisiin menee. Mut aika näyttää, mieheni kuitenkin tietää, että hänen täytyy tehdä se lopullinen aloite naimisiinmenon suhteen, haluan että hän kaikesta huolimatta kosii. Ehkä tärkein ajatus mulla on myös se yhteinen sukunimi perheelle, ja ehkä myös jonkinlainen "viimeinen sitoutuminen" yhteiseen eloon.

Mulla on rinnat ihan turvoksissa. Ihan tosi aikaisin ne nyt turposivat, normaalisti tää tapahtuu vasta viikko - 2pv ennen kuukautisia. Nyt on vielä reilu viikko kuukautisten alkuun. Eilen oli myös nännit kipeänä, mutta se varmaan johtui ihan vaan tästä turpoamisesta. Tosi hassua, mutta enpä mä mitään toiveita elättele. Jos se mun ovulaatio olikin vasta viikonloppuna, niin nää ei edes voi olla mitään raskausoireita. Vielä olis piinailtavaa.

Tsemppiä myös muille piinailijoille, ja @Villisilmä lle kovasti peukut pystyssä tän päivän negasta huolimatta!

 

Villisilmä Voi eiiiih, oon niin pahoillani mutta muista että toivoa on niin kauan kunnes menkat saapuu.

Mulla myös ollut tuollaista mietettä, että entä jos vauva pilaakin tän kaiken ihanan arjen mieheni kanssa.. Nyt kun tarvii huolehtia vaan itsestään ja nytkin oon välillä tosi stressaantunut niin entäs sitten jos on vauva vielä siihen päälle. Ja ajatus että töiden jälkeen pitäis vielä jaksaa jotain lastenhoitoa koko ilta niin huhuh.. Olen kyllä oikeasti harkinnut alanvaihtoa hoitoalalta pois johonkin vaikka toimistohommiin.

Viime kierrossa kun sain haamulaisia raskaustesteihin ja menkat muutaman päivän myöhässä, en tiennyt olinko enemmän innoissani vai kauhuissani. Koska siinä vaiheessa kun kaks viivaa tikuissa on niin ei enää kyllä peräännytä. Onhan se valtava elämänmuutos ja olin kyllä hetkellisesti paniikissa että tähänkö mun vapaus nyt sitten loppuu. Olen kyllä 110% varma tästä jutusta ja ikionnellinen kun plussa tulee, mutta onhan tää tosi suuri asia.

Kp 21/n.28, nännit kipeenä kuudetta päivää ja tissit vihloo samalla lailla kuin viime melkein plussa- kierrossa. Muuten aika normit voinnit.

 

Täällä hätähousujen hätähousu teki jo testin ja selvä negahan sen Villisilmälle tsempit täältä Voihan se vielä plussa tullakkin, ei sitä koskaan tiedä

pehmis26 minä ainakin oon jo päättänyt siirtyä hoitoalalta pois tai ainakin johonkin päivätyöhön. Esim. päiväkoti kiinnostais Sitten vaan miettii, että miten sitä jaksaa, jos päivät hoitaa lapsia ja illalla kotona edessä sama juttu
Mulla on jo kerran ollu välilevynpullistuma selässä ja muutenkin kroppa ei kestä kauheeta nostelua. Ei auta vaikka kuin oot hyvässä kunnossa, tuo pullistumakin tuli ku olin todella hyvässä kunnossa ja salilla käyny ahkerasti. En enää ikinä halua kokea sitä kipua Nyt kesän alussa sitten iski lonkkaan bursiitti niminen vaiva ja seki oli suhteellisen kipeä. 1,5 kk meni parantua. Kylläpä sitä kuulostaa vaivaselta

 

Tsemppiä meille kaikille toiveilijoille! Täällä tuntuu menevän mielialat aikamoista vuoristorataa, ja kun aamulla oli hirmuinen ahdistus ja paha olo negasta, niin nyt tuntuu olevan taas toivoa täynnä Pohdiskelin tänään, että oisko tuo vaaleanpunainen vuoto voinut olla kiinnittymisvuotoa! Aika myöhään se kyllä tulis, dpo 11-12, mutta toisaalta googlen syövereissä sanotaan myös että sitä vuotoa monesti tulee pari 11-12 päivää hedelmöittymisestä tai silloin kun kuukautisten pitäis alkaa Jos se ois kiinnittymistä, niin silloin kai vielä testissäkään ei näkyis mitään - haa, toivoa siis on vielä! Masistelen sitten huomenna/ylihuomenna uudestaan, kun täti kurvaa paikalle

 

Jenetsu - Mä oon lähihoitaja ja päiväkodissa ollut reilun vuoden ja mä oon miettinyt, että tätä en jaksa enää kauan. Jos saan lapsen/lapsia, niin en usko, että palaan enää päiväkotiin töihin. Ainakin täällä pk-seudulla on tilanne, että lapsia on paljon enemmän kuin tiloihin on suunniteltu, sijaisia ei palkata helposti, jos työntekijöitä on poissa ja melu on välillä hermoja raastavaa. Oon aatellu, että rupeen varmaan perhepäivähoitajaks sitten kun on omia lapsia. Mutta toivottavasti tärppäis pian niin ainakin pääsis sit suht pian mammalomalle.

 

Täälläkin ilmoittautuu kans yks jahkailija. Kaip se on ihan normaalia että välillä jopa ahdistaa se vauvan tulo? Varsinkin jos on väsynyt tähän arkeen muutenkin. Kyllähän se muuttaa elämää niiiiin paljon. Ehkä aino syy miks mua se ahdista jollain tasolla on se että meillä ei ole oikeastaan minkäänlaista tukiverkostoa. Se että jos ei itse jaksakkaan työpäivän jälkeen hoitaa lapsia ja viedä koiraa ulos niin mihin mä tungen ja kenet kun itse väsyy?

Omassa navassa ei mitään. Viikko vielä menkkoihin. Lauantaina lähden typyjen kanssa viihteelle, kai se testi pitää tehdä vaikka olenkin 99% varma ettei siellä ketään ole. Alaselkä on tosin ollut ihmeellisen kipeä. Myös väsyttää normaali enemmän. Mut tästä vitutuksesta en voi kylllä erehtyä

 

Täällä on nyt gynellä käyty kystakontrollissa. Oli ihan kiva erikoistuva lääkäri, joka tutki. Siellä se kysta vaan edelleen olla möllötti, enkä kyllä ollut paljon toiveita sen suhteen ollut laittanut että se itsestään sieltä olisi hävinnytkään. Verikoe-arvo (ca12-5) oli noussut 10 pykälää ylöspäin ollen nyt 54.

Lääkärin mukaan verikoe ja ultraäänilöydös sopisi parhaiten endometrioomaan. Kysyi vielä kantaa edellisellä kerralla tutkineelta lääkäriltä miten edetään ja leikkausjonoonhan sieltä jouduttiin/päästiin (miten sen nyt ottaa). 3kk:n kiireellisyydellä, lääkärit toivovat että se itsestään häviäisi tuon odotusajan myötä ja ennen operaatiota tilanne vielä tarkastettaisiin ultralla ja verikoekontrolli taas 1kk:n kuluttua.

On tää yhtä odotusta, mutta ymmärrän kyllä toisaalta että sille halutaan antaa aikaa että itsestään häviäisi. Jostain syystä itsellä on ollut koko ajan sellainen olo että ei se sieltä minnekään häviä, on myös tunne siitä että se on siellä jo jonkin aikaa ehtinyt myhimään... Sen verran epämääräisiä (pitkiä) kiertoja on ollut, sekä muita endometrioosiin sopivia oireita, joskin tyypillisin (voimakkaat kivut) oire puuttuu. Tosin endometrioosiyhdistys kirjoittaa sivullaan että jopa 20% endometrioosia sairastavista on oireettomia. Ja kun katson oirelistan muita oireita niin voin samaistua niihin. Toinen syy gynekologien haluun odottaa että tuo muutos häviäisi itsestään on se että leikkaukseen liittyy aina riskit ja ovat tuoneet esille sen huolen jos tuon oikean munasarjan menettää leikkauksessa.

Ristiriitaiset ajatukset. Toisaalta haluaisin että asia olisi nopeasti hoidettu pois päiväjärjestyksestä, enkä haluaisi tuhlata aikaa tähän odotteluun. Toisaalta taas, ei se elämä (ja uuden elämän alku?) nyt ole kiinni muutamasta kuukaudesta, tai vaikka vuodestakaan... Kaikki tutkineet lääkärit ovat myös lohdutelleet ettei ikää vielä ole liikaa ja sen suhteen aikaa on.

Ajattelin nyt tässä operaatiota odotellessa syödä kaksi kiertoa Terolutia. Sitä vaan mietin että syönkö ohjeistuksen mukaisesti kp 15-24,vai annanko armoa oviksen tulla esim kp 20 saakka, koska monesti se on niillä main sitten vasta tullut (tai ainakin epäilen niin) ja aloittaisin kuurin vasta sitten? Joissain keskustelupalstoilla oli siitä mainintaa että Terolut voi häiritä/estää ovulaation, jos kuurin aloittaa ennenkuin ovis ehtii tulla... Onko kellään tietoa tästä?

 

Kaikki hoitsut: on tää hoitotyö rankkaa. Itse ainakin saa vetää koko työpäivän täysillä ja oon kyllä ihan energinen työpäivän ajan, mutta kotiin päästyä on tosi vaikea saada yhtään mitään aikaiseksi. Yleensä tulee jämähdettyä sohvalle ja jotenkuten huolehdittua kaupassa käynnit ja ruanlaitot miten milloinkn tarvitsee. Siivoilut ja muut kasaantuu herkästi vapaapäiville.. Ootan kyllä kovasti sitä, että äippälomalle . En vaan osaa nähdä itseäni missään muussa ammatissa, ehkä voisi tietty kouluttautua lisää niin olisi enemmän vaihtoehtoja millaisessa paikassa olisi töissä. Joku päivätyö olisi kyllä kiva, nyt on aivan mahdoton rakentaa mitään rutiineja arkeen kun saa tapella unirytmin kanssa.

Paputoive: harmi että kysta ei ole kadonnut . Luin kans pikaisesti mitä netissä huhutaan aiheesta ja aika ristiriitasta tietoo tuntuu olevan juu. Mulle gyne kehotti katsomaan tuleeko menkat itsekseen ja jos ei niin alotan kuurin. Varmaan kannattais tikutella/tunnustella ovista ja jos ei näy niin aloittaa kuuri. Jos taas bongaat oviksen, niin terojahan ei periaatteessa tarvitsekkaan, kun keltarauhanen hoitaa homman . Tsemppiä.

Villisilmä ja jenetsu: pahoittelut negasta ja toivotaan että negat vielä plussaksi muuttuis

 

Täällä alkoi eilen kp1! itkut tuli tirautettua...mutta jotain hyvääkin pääsen huomenna alottamaan letrozolin vihdoinkin...kp13 on sitten seuranta ultra et miten on lääke toiminut ja ovulaation tikutus alkaa kp10
Mulle voi siis päivittää yk3.

 

paputoive kyllä terolut hyvinkin voi estää oviksen koska sehän on keltarauhashormoonia ja sitähän myös kehittyy ja alkaa erittymään muutenkin oviksen jälkeen... keltarauhashormooni vaikeuttaa siittiöiden läpäisyä tai kulkua kohdunkaulan limassa.. näin olen jostain lukenut..mulla ei ainakaan oo tullut tero kierrossa ovista sillon kun söin sen 6kk putkeen..

 

Kinder_kitty tsemppiä uuteen kiertoon!
Paputoive, ikävää että joudut leikkaukseen, mutta toisaalta hyvä että teitte nyt siitä päätöksen ja saat asian pois päiväjärjestyksestä. Leikkausta odotellessa, saatteko jatkaa kuitenkin raskauden yrittämistä?

Oman navan tilannepäivitystä: tätiä ei ole näkynyt vielä tänään (kp 28/27 dpo 13), voi olla että tulee vasta huomenna kun ovis ollut päivää myöhemmin kuin yleensä. Odotellaan siis niin rauhassa kuin pystytään

 

Täällä on nyt gynellä käyty kystakontrollissa. Oli ihan kiva erikoistuva lääkäri, joka tutki. Siellä se kysta vaan edelleen olla möllötti, enkä kyllä ollut paljon toiveita sen suhteen ollut laittanut että se itsestään sieltä olisi hävinnytkään. Verikoe-arvo (ca12-5) oli noussut 10 pykälää ylöspäin ollen nyt 54.

Lääkärin mukaan verikoe ja ultraäänilöydös sopisi parhaiten endometrioomaan. Kysyi vielä kantaa edellisellä kerralla tutkineelta lääkäriltä miten edetään ja leikkausjonoonhan sieltä jouduttiin/päästiin (miten sen nyt ottaa). 3kk:n kiireellisyydellä, lääkärit toivovat että se itsestään häviäisi tuon odotusajan myötä ja ennen operaatiota tilanne vielä tarkastettaisiin ultralla ja verikoekontrolli taas 1kk:n kuluttua.

On tää yhtä odotusta, mutta ymmärrän kyllä toisaalta että sille halutaan antaa aikaa että itsestään häviäisi. Jostain syystä itsellä on ollut koko ajan sellainen olo että ei se sieltä minnekään häviä, on myös tunne siitä että se on siellä jo jonkin aikaa ehtinyt myhimään... Sen verran epämääräisiä (pitkiä) kiertoja on ollut, sekä muita endometrioosiin sopivia oireita, joskin tyypillisin (voimakkaat kivut) oire puuttuu. Tosin endometrioosiyhdistys kirjoittaa sivullaan että jopa 20% endometrioosia sairastavista on oireettomia. Ja kun katson oirelistan muita oireita niin voin samaistua niihin. Toinen syy gynekologien haluun odottaa että tuo muutos häviäisi itsestään on se että leikkaukseen liittyy aina riskit ja ovat tuoneet esille sen huolen jos tuon oikean munasarjan menettää leikkauksessa.

Ristiriitaiset ajatukset. Toisaalta haluaisin että asia olisi nopeasti hoidettu pois päiväjärjestyksestä, enkä haluaisi tuhlata aikaa tähän odotteluun. Toisaalta taas, ei se elämä (ja uuden elämän alku?) nyt ole kiinni muutamasta kuukaudesta, tai vaikka vuodestakaan... Kaikki tutkineet lääkärit ovat myös lohdutelleet ettei ikää vielä ole liikaa ja sen suhteen aikaa on.

Ajattelin nyt tässä operaatiota odotellessa syödä kaksi kiertoa Terolutia. Sitä vaan mietin että syönkö ohjeistuksen mukaisesti kp 15-24,vai annanko armoa oviksen tulla esim kp 20 saakka, koska monesti se on niillä main sitten vasta tullut (tai ainakin epäilen niin) ja aloittaisin kuurin vasta sitten? Joissain keskustelupalstoilla oli siitä mainintaa että Terolut voi häiritä/estää ovulaation, jos kuurin aloittaa ennenkuin ovis ehtii tulla... Onko kellään tietoa tästä?

Mulle just sanottiin siel hormoonipolilla et jos menkat ei ala vaik kp 45-40 kohal alota tertolut. En tiedä vastasko tää sun kysymykseen.

 

Täällä alkoi kp 1 ja yk 7. Tuntuu etten jaksais enää edes yrittää, kun ei se kuitenkaan vaikuta.

 

Hei kaikille.
olen seuraillut keskustelua ja nyt uskaltauduin mukaan. Täällä siis kovasti haaveillaan esikoista ja yk 6 menossa. Kävin kesällä gynellä runsaiden välivuotojen vuoksi, mutta gyne sanoi(kuten useat muut aiemmin, kun ei oo ollu vauvayritystä) että kohdunsuu vain vuotaa ja se on täysin vaaratonta eikä pitäsi olla esteenä raskautumiselle. Antoi reseptin teroluteihinettä voin kokeilla jos haluan apua ei välttämättä ole.
Söin viime kuussa teroja ohjeen mukaan ja välivuotoa ehkä oli hiukan väjhemmän..joskin runsaat kuukautiset sitten senkin edestä . Tässä kuussa tuli selvääkin selvempi ovis ja peitto heilui. ..enkä sitten uskaltanut alkaa syömään teroja... mutta nyt sit taas veristä runsasta vuotoa ja mennään vasta kp 20/ 29-32. mahakin on ihan pallo?!Tuntuu siltä että eipä tämä tässäkään kierrossa tainnut onnistua.
toivoisin niin kovasti kaikille meille sitä plussaa!

 

Hei! Tulen uutena mukaan keskusteluun! Meneillään yk 2 ja kp 2/26-29. Meillä strategiana "tulee jos on tullakseen", saa nähdä kauanko sekin kestää Minulla vasta henkinen valmistautuminen käynnissä ja aiemmin viestiketjussa mainitut sekavat ja epävarmatkin tunteet raskautumiseen liittyen ovat kovin tuttuja. Hiljattain tullut 30 vuotta mittariin sai kuitenkin biologisen kellon suorastaan huutamaan, joten ilon ja kauhun sekaisin tuntein odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

 

Paputoive: oon kans lukenu, että osa endoa sairastavista voi olla oireettomia. Minä taas kuulun siihen toiseen osaan, jotka sitten kärsii kivuista ympäri kierron Muita oireita on mm.
- vessakäynnit menkkoja aikaan ihan hirveitä
-väsynyt olen lähes aina (on kokeiltu vaikka mitä liikunnasta ja ruokavaliosta lähtien - ei auta)
- krooniset kivut lähes koko ajan alavatsassa ja selässä
- runsaat ja erittäin kivuliaat kuukautiset ilman hormoniehkäisyä
- pahoinvointia on välillä enemmän ja vähemmän

Että ihanaa olla nainen Ihan teininä ei ollu juuri mitään oireita, kivut on tulleet vasta nyt muutamina vuosina.
Katoin, että nuo välivuodot kuuluu kans endometrioosin oireisiin...itellähän nyt tuli pikku tuhrua Minä hölmö kuvittelin kiinnittymisvuodoksi...

Pahoittelut Villisilmä Ootko käyny gynellä tarkistuksessa? En muista nyt äkkiseltään, että ootko jo käyny Se vois olla hyväkin ja gyneltä saa monesti hyviä neuvoja sekä tarvittaessa lääkkeellistä apuakin

Täällä kp 21 ja tissit kipeyty silleen jännästi tuolta kainaloista ja ihan ylhäältä, niinku tuosta missä on rintalihakset. Hassu tunne, ihan ku ois salilla tehny rintalihaksia Muutenki tuntuu, että koko ajan tiedostaa tissien olemassaolon, jännästi arat Mutta nää voi taas olla mun jotain kuvitelmia tai menkkoja enteileviä oireita. Petyin niin pahasti tossa viime kierrossa, että nyt yritän ottaa rauhallisesti ja ootella menkkojen alkuun En kyllä tiiä millon ne pitäis alkaa, mutta testin viimeistään kp 30

 

Letrot aloitettu ja enpä ole huomannut mitään sivuvaikutuksia eilen pääsin vielä verikokeisiinkin eli nyt on kaikki tarvittava hoidettu. mulla oli tsh sama kuin reilu vuosi sitten eli 3.6 ja tv4 oli 15.3... jospa ne antais koelääkityksen..kun eipä tuo tsh oo kai niin hyvä raskautta ajatellen..ja jos ei mulla nyt oo sitä pco:takaan niin jospa tää ovuloimattomuus johtuukin kilpparista... mutta pco dignoosi selviää sitten kun lääkäri tutkii ne verikokeiden tulokset.. ja tänään onkin vietetty mun synttäreitä eli mulle voi päivittää iäksi 24v

 

jenetsu, viimeksi kävin gynellä silloin kun kierukka poistettiin puoli vuotta sitten. Mietin kyllä, että varaisin ajan, voisi ultrata munasarjat ja ottaa jotain kantaa niihin kilpirauhasarvoihin. Toisaalta epäilen, että kehottaa vain jatkamaan rauhassa yritystä, kun takana vasta puoli vuotta ja kierron kanssa ei ongelmia (säännöllinen kierto, ei yleensä välivuotoja, ovis tikkujen mukaan tapahtuu). Itse epäilen, että vika on jotenkin alkion kiinnittymisessä tai sitten mitään hedelmöitystä ei edes tapahdu.. Pää kylmänä uuteen kiertoon, nuoriahan tässä onneksi vielä ollaan

 

Heipsan kaikille

Täältä haluaisi ilmottautua mukaan yksi esikoisesta haaveileva

Minä olen 28-vuotias ja mieheni samanikäinen olemme olleet yhdessä 4 ja puoli vuotta kihloihin mentiin tämänvuoden helmikuussa vuosipäivänä ja häistä kovin haaveillaan...
Meillä tilanne sellainen että kumpikin mies ehkä jopa enemmän vauvatoiveita elättelee, mutta hetki pitäisi vielä malttaa odottaa ollaan lähdössä tammikuussa reissuun pidemmälle joten en uskalla tässä vaiheessa vielä laittaa yritystä käyntiin ehkä sitten lomalla uskaltaa aloittaa yrityksen vai mitä olette itse mieltä tästä? Oon ymmärtänyt ettei alkuraskaudessa suositella lentämistä en kyllä ihan varma ole? Enivei ihanaa saada tämmöisestä ryhmästä tukea isojen asioiden äärellä
Ja sori mun kirjotus on ehkä kieliopillisesti kaikkee muuta ku oikein mut oon laiska tämän puhelimen kans käyttämään mitää pilkkuja yms