Esikoista yrittävät, painoindeksi 40+ ja/tai PCO

Munatorvien aukiolo katsastettiin alkuviikosta: toinen auki, toinen tukossa. Oli muuten epämiellyttävä tutkimus: ei oikeastaan kauhean kivulias, vaikka välillä kipeääkin otti, mutta enemmänkin jotenkin etova.

Vaa'alla oli nyt käytävä, lääkärin määräyksestä. BMI on 39,98. Clomifen-resepti minulla nyt on ja seuraavaan kiertoon inseminaatio tulossa. Lääkäri puhui kyllä enemmän ivf-hoidoista, muistutti että siihen ylärajana bmi 35. Siihen minulla olisi matkaa 12-13 kiloa. Arvelee kai, ettei inseminaatio riitä? Ja tietysti ajattelee mahdollisen raskauden sujumista.

Hyvät uutiset: minulla ei ole PCOSia. Munasarjat syynättiin oikein tarkkaan, eivätkä olleet monirakkulaiset. Kuukautisetkin on säännölliset. Toinen hyvä juttu oli, että painoa oli kuitenkin 8 kiloa vähemmän kuin ennen joulua.

Nyt sitten tarkoitus laihtua samalla kun insseillä yritetään. Minulla ei sisu riitä pussidieetteihin. Kokeilen Kiloklubia.

Tsemppiä kaikille sekä raskautumiseen että keventymiseen!
 
Kasenja,
hyviä uutisiahan sieltä tuli! :)
Hienoa, että sinulla PCOS:ää todettu :)

Täällä vaaka näytti maanantaina 127,6kg eli sama kuin viikko sitten maanantaina.
Tänään hyppäsin vaa'alle uudestaan ja se näyttikin 126,9kg. Eli pitkästä aikaa, ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen paino on laskenut! Nyt olen luottavaisin mielin ja motivaatio herkuttomuuteen nousi roimasti, koska tämä on herkuttomuuden ansiota tämä painon lasku! :)

Olin myös lapsettomuuspolille yhteydessä ja sanoivat, ettei ole asiaa lapsettomuushoitoja jatkaa ennen kuin BMI on olikohan 30 vai 35 eli matkaa siihen vielä on. Ajattelin varata Terveystalolle aikaa gynekologin vastaanotolle, jotta saisin tietää missä mennään munasarjojen osalta.
 
NiQ
Kasenja Mäkin luulin, ettei mulla sisu riita alkuunkaan mihinkään ihmepussidieetteihin, mutta sitten kuulin työkaverin tarinan, joka oli yli 50kg laihduttanut Cambridgen avulla. Niin vaan minäkin sitten painelin tammikuun puolivälissä ohjaajan luo ja nyt on viidessä viikossa 12kg tippunut. Nyt marraskuusta on siis yhteensä 17kg miinusta. Pussikuurit olikin siis yllättävän helppoa, tokihan nuo maut alkaa tökkimään jo muutaman viikon jälkeen, mutta aion sitkeästi jatkaa. Ja näihin viikkoihin on kyllä mahtunut ylilyöntejä ja hiilariövereitäkin, tärkeintä on vaan jatkaa seuraavana päivänä. Kiloklubissa olen myös monta vuotta pyörinyt, se on ihan hyvä vaihtoehto, mutta mulle ainakin kävi liian työlääksi punnita ja merkata joka ruoka. Tsemppiä painopudotukseen ja tulevaan inssiin! Tuuhan kertomaan kuulumisia, se meilläkin olisi pian edessä niin olisi mukava kuulla kokemuksia! :)

Arcatha Sullahan on hyvä alku painonpudotukselle jo siellä! :) Ja herkuttomuus on hyvä juttu! Mulle ainakin sanottiin, että lapsettomuushoitoihin on se bmi 35 rajana. Mulla on just 36, mutta kyllä se siitä vielä tippuu rajan allekin :) Joko varailit yksityiselle ajan?

Mitäs Catalinalle kuuluu? :)
 
NiQ, varasin juu yksityiselle aikaa, mutta jouduin sitten perumaan sen :( Tuli yllättäviä rahamenoja niin ei sitten raaskinut tuonne yksityiselle satasta kiikuttaa. Ehkä katselen pari kiertoa, että tasoittuuko tuolla Metforemilla ja jos ei, niin sitten suuntaan yksityiselle.
 
Helmikuun alussa kävin tuuba ultrassa. Siltä osin kaikki kunnossa. Kyseinen tutkimus sai minut jotenkin pitkäksi aikaa alakuloiseksi ja herkäksi. Tuntui että mistään ei tule mitään ja kaikki asiat tökkii, ja mielenpäällä pyörii vain kaikki kysymykset ja tunteet liittyen lapsettomuuteemme. Tuntui että pienikin vastoinkäyminen saa minut itkemään niin töissä kuin kotosalla. :( Ajattelinkin kysellä teiltä muilta että minkäverran te olette lapsettomuudestanne puhuneet parisuhteen ulkopuolisille henkilöille? esim, ystävät, sukulaiset. Me emme ole puhuneet kenellekkään, osin tämä on tietoinen päätös. Mutta samalla tuntuu että asiasta pitäisi huutaa ja saada puhua lähimmille. Mutta pelko muiden ajatuksista jollain tasolla estää puhumisen, hirveän ristiriitaista. Onneksi olen kuitenkin löytänyt teidät! ja täällä voin purkaa tuntojani lapsettomuudesta.
 
Nyt sitten alkoi inssikierto. Ensi viikolla clomifen käyttöön.

Millähän taktiikalla inssien aikana kannattaa painoa pudottaa? Kun ylipainoa on näin paljon, tarvitseeko ottaa huomioon niitä varoituksia, joissa muistutetaan, että ankara laihduttaminen heikentää mahdollisuuksia tulla raskaaksi?

Maalaisjärjellä olen ajatellut, että näillä kiloilla uskaltaisin kaalisoppakuuria, ENE-dieettiä tms kokeilla vaarantamatta inssien onnistumista. Onko kellään luuloa parempaa tietoa asiasta? Tarkoitan siis sellaista n. 500 kcal/vrk rajoitetun ajan, esim. 1kk. Keventyminen jatkuisi sitten tavanomaisemmin, syömällä tavallista (terveellistä, kasvispitoista) ruokaa sellainen 1500 kcal päivässä.

Päivän bmi on 39.26, mutta toivon, että painossa olisi kilo tai pari kuukatislisää...

Arcatha - miten sinulla painon kanssa sujuu?

NiQ - tuo Cambridge tuntuu olevan tehokas. Minunkin yksi työkaveri on laihtunut tosi nopeasti ja tosi paljon sen avulla.

Golla - minä en ole puhunut lapsettomuudesta muuta kuin miehen kanssa ja anonyyminä täällä netissä. Tuttavapiirissä on kyllä lapsettomuushoidoissa itsekin olleita, useampiakin, ja he ovat omalta puoleltaan hyvin avoimia olleet asiasta. Minua hillitsee puhumasta se, että olen vuosikaudet ollut tunnettu epä-äidillisenä ja vanhemmuuteen suorastaan sopimattomana luonteena. Nytkin aloite lastenhankintaan on tullut mieheltä. Oma asenteeni lastenhankintaan on siis muuttunut, ihan aktiivisesti nyt haluan perheenlisäystä, mutta tunnen silti kuuluvani niin eri ajatusmaailmaan kuin tuttavapiirini, etten yksinkertaisesti osaa keskustella. Vapaaehtoisesti lapsettomat sinkkukaverini eivät tajua, miten voin haluta lapsia. Perhekeskeisille kavereille pitäisi taas selostaa asennemuutokseni taustat, mikä menisi omasta mielestäni jo vähän liian henkilökohtaiselle tasolle jutustelussa.
 
kasenja ite just söin tänään viikan clomin, ja eka clomi-kuuri on näin ollen takana. :) Oireena ollut hikoilua ja närästystä. Meilläki olis nyt inssi heti ekasta kierrosta jos follit on kasvanu :) Oon kans niettiny tota painonpudotusta et mite tässä toimia ku laihduttaa pitäis, mut ei sais mennä liiallisuuksii et kroppa sekois enemmän.. huoh.
 
NiQ
Mä kansa mietin tuota rajua dieettiä, mutta otin sen riskin että raskautuminen tämän vuoksi saattaa jokusen aikaa venyä. Mutta mietin, ettei minusta ole välttämättä bmi 41:n painoisena jaksamaan raskautta, kun muutenkin tuntuu jo nivelet olevan kovilla. Ja ajattelin, että kuitenkin lapsettomuuspolille on se bmi 35 rajana, joten nyt on pakko tehdä jotain. Nyt olen samassa painossa, kun esikoisesta tärpätessä ja paastovaiheen olen jo jättänyt ja nyt syön n. 1200kcal päivässä.

Lapsettomuudesta oon kyllä puhunu aika yleisestikin. Lähinnä siksi, että välttyisin niiltä jokojoko-kyselyiltä. Niitä vaan ei jaksa, ja olen muutenkin kärkäs sanomaan takaisin.
 
Kasenja, kiitos kysymästä!
Huonosti menee. Vaaka näytti maanantaina yli 129kg.
Eli todella huonosti menee.

Eilen katsoin itku silmässä Jutan ohjelmaa televisiosta kun se nainen oli senttiä vaille minun pituiseni ja taisi painaa aloittaessa sen 124,7kg. Aivan upean suorituksen hän teki, muuta ei voi sanoa!
 
Ei kun uuteen viikkoon, Arcatha. Olet ennenkin saanut pudotettua paljon painoa (melkein 40kg, se on kova suoritus). Kyllä se taas putoaa. Pitkässä juoksussa yhden päivän tai viikon vaakatulos ei ole oikein mitään.

Itsellä lähtenyt 1kg (kai lähinnä menkkaturvotus poistunut). BMI 38.86. Yritän olla tyytyväinen: pääsin alle 39 eka kerran ehkä kahteen vuoteen. Vaikka tekisi mieli hakata päätä seinään, vähän. Miksihän sitä ei aloittanut painonpudotusta silloin kaksi vuotta sitten? Vaikka miten tietää, mikä olisi terveellistä ja viisasta, niin eipä vain ole niin toiminut. Argh. No, eipä auta taakseen katsella.

Painonpudotusstrategiaksi valitsin kuitenkin maltillisen linjan - kiloklubia käytän apuna, mutta en stressaa jos en jaksa joka päivä ruokia merkitä. Cambridge kyllä vähän houkuttelee, mutta ehkä voisin sinne mennä siinä vaiheessa kun ei muuten enää onnistu.

Clomit ei ole aiheuttanut juurikaan sivuoireita. Ensi viikolla ultra ja mahdollisesti inssi...
 
Täällä painoa saatu alas nyt yhteensä 26 kg. :) Ja ensimmäinen ovulaatio koko 2,5 vuoden yrityksen jälkeen saatu clomeilla aikaseks :) Inssi jäi tekemättä tähän kiertoon, mutta ens kiertoon tehdään jos aikataulut sattuu sopivasti :)
 
  • Tykkää
Reactions: NiQ
Komea kokonaispudotus sinulla, miranenn!

Täällä mennään perjantaina inssiin.

Kysäisin tänään ultrassa lääkäriltä mielipidettä tuohon painonpudottamiseen - onko raju ja nopea laihdutus kovin haitallista hoidoissa ollessa. Vastasi, ettei ole sellaista tutkimusta nähnyt, joka suoraan tähän asiaan antaisi viitteitä. Arveli kuitenkin, että laihduttaminen kannattaa (kun on näin reilusti ylipainoinen, ei sitten enää lievässä ylipainossa) melkein keinolla millä hyvänsä.
 
  • Tykkää
Reactions: miranenn
NiQ Painan nyt jotain 97kg ja bmi:n mukaan ihanne paino olis jotain 60 kg pintaan. Nyt on ollu paikallaan junnausta pari kuukautta ton painon kanssa ja vaakakin sano sopimuksen irti.. itekin yritän pitää kalorit n. 1200/pv mut masis jostain hiipi ja kiinnostus on koetuksella.
 
NiQ
Miranenn Mä en edes tiedä mikä mun ihannepaino olisi, kun en ole koskaan edes lähellekään sitä ollut. Pituutta löytyy 173cm ja vaa'an luvut vielä hintsusti kolminumeroisena joten kai se ihanne sitten olisi jotain 70kg alle tai jotain. Itse olen asettanut 80kg tavoitteeksi, johon on vielä se reipas 20kg matkaa. Bmi on tippunut nyt 42:sta sinne 34, jotain :) Eli sen puolesta ei meiltä enää voida lapsettomuushoitoja evätä. Voi tuo painon junnaaminen on niin tuskaa! Mulla ainakin tuntuu menevä aina niin että parin viikon sykleissä olisi hyvä vain mitata niin ei näy heittelyitä. Yleensä muutaman päivän aikana tipahtaa monta kiloa, sitten taas muutaman seuraavan päivän aikana vähän nousee, sitten jumittaa viikon, kunnes taas humpsahtaa pari kiloa alas :D
 
Tuli semmonen olo, että pakko päästä jonnekin juttelemaan mieltä kalvavasta asiasta... tai voisko sanoa, että tuhoaa sisältä päin pikkuhiljaa... Tää topic näytti olevan sellanen johon meikäläinenkin mahtuu. Ikää on siis 25v., 168cm/122kg, bmi n. 43,2 (ei kaikki ole läskiä! on mulla lihaksiakin! >.< ), kuukautiset alkoi käynnistämällä 16vuotiaana, kivuliaat kuukautiset todettu viime joulukuussa satks:n naistentautien polilla ja 90mg Arcoxiaa määrätty vuotojen ajaksi, ultran mukaan kohtu ja munasarjat ok, verikokeiden mukaan kilpirauhaset ok ja munasolu irtoaa, kierto n. 30 päivää ja suht. tarkalleen säännölliset (heittää korkeintaan parilla päivällä suuntaan tai toiseen), n. 6½ vuotta sitten tulin pillereistä huolimatta raskaaksi (silloinkin samassa kokoluokassa kuin nykyisin) ja nappulat lensi kaapin peräseinään heti kun raskautta epäilin. Raskaus todettiin verikokeella koska tikkuun tuli niin hailu viiva, etten osannut sanoa oliko viivaa vai ei. Keskenmeno tuli rv 8+5 lääkärin arvion mukaan. Se oli torstai. Eka neuvola olis ollut seuraavana maanataina. Lapsi täyttäisi 6v. äitienpäiväviikolla. Siis arka paikka joka ikinen toukokuun toinen sunnuntai, pahenee vaan joka vuosi. Noh... sen jälkeen en ole pillereitä syönyt eli nyt yli 6v ilman. Seurustelusuhteita ollut muutama, yksi 2vuotta kestänyt avioliitto ja nyt reilu vuosi yhteiseloa nykyiseni kanssa. Exillä ennestään lapsia ja/tai saaneet lapsia seuraavissa suhteissaan, nykyisellä avomiehelläni on kaksi pientä tyttöä (toinen täyttää toukokuussa vuoden ja toinen täytti tammikuussa vuoden. Vanhemman tytön olemassaolosta mies sai tietää vasta viimevuoden lopulla isyydenselvityspyynnön ja isyystestin kautta, nuoremman tytön äidin kanssa eronneet yhteisestä sopimuksesta jo alkuraskaudesta, jatkuvien riitojen ja yhteensopimattomuuden vuoksi). Vikaa ei siis ole ollut miehissä. Mä vaan en ole km jälkeen tullut raskaaksi. En millään. Avokilleni tämä ei tunnu olevan niin suuri tuska kuin minulle vaikka perheen kanssani haluaakin ja on surullinen puolestani. Hän on jo isä. Minä taas kärvistelen tyhjän sylin kivuissa ja tuskaisessa vauvakuumeessa. Kaverit ympärilläni raskautuvat (jopa ne jotka eivät lasta halua). Tk lääkärillä käyty (sieltä lähete verikokeisiin ja naistentaudeille loppuvuodesta -12) ja uus reissu lekuriin ens torstaina. Tarkoitus olis lähteä hiomaan "sotasuunnitelmaa". Laihdutus on jo käynnissä ja paino pudonnut äärimmäisen hitaasti mutta varmasti (vain -4kg vuoden alusta). Ilmeisesti seuraavaksi Clomifen-kuuri tai joku mitä tohtoritäti keksiikin mulle syöttää tai sitten lähete suoraan satks lapsettomuuspolille (ja sieltä bumerangina kotio laihtumaan, oletan)... en mä tiedä miten tää menee. Ainakaan Porissa... Pakko tässä on jotain yrittää. Luomuna ei onnistu. Joka ikiset menkat hajottaa enemmän ja enemmän. Joka kuukausi pettymys toisensa perään. Facebookin etusivulta joutunut estämään nyt kavereiden julkaisuja. Millon vauvamahaa, millon ultrakuvaa jne. Viimeviikolla yks kaveri julkasi ultrakuvan rvko12+4. Tuli totaalinen murtuminen. Itkin lohduttomasti monta tuntia. Tää kaveri hiukan yli 30, kaks melkein aikuista poikaa ja täti on vieläpä samoissa kokoluokissa kuin minä. Loka-marraskuun taitteessa sanoivat miehensä kanssa harkitsevansa "iltatähteä". Aloin sitten laskeskelemaan viikkoja... J******ta! Joskus joulukuussa samantien tärppi! Oonhan mä tietyllä tasolla onnellinen hänen ja kaikkien odottavien/just lapsen saaneiden kaverieni puolesta, toki. Oma tuska ja kateus vaan ajaa sen tunteen yli... Alan olee jo väsynyt itkemään... Joku ratkaisu pakko saada aikaseks. Mä haluan äidiksi!!! :'(
 
NiQ
Takku :hug: Iso halaus sinulle! Se voi kyllä valitettavasti olla niin, että lapsettomuuspolilta tulee käsky kotiin laihduttamaan. Mulla oli ensikäynnillä bmi 35,6 ja siitäkin tuli nupinaa, että ennen ei tehdä mitään ennen ku painoindeksi on alle 35. Kerroin sitten "hieman" tuohtuneena pystyväni k*semaan tuon vaadittavan määrän vaikka samantien ulos :D Oletko harkinnut esimerkiksi jotain valmentajaa tai personal traineria painonpudotuksen avuksi? Tai jotain ohjelmaa? Itse olen Cambridgen avulla päässyt nyt tästä reilusta 20kg eroon ja pääsiäisen jälkeen aion ottaa seuraavan puristuksen ihanan valmentajani avustuksella ja tsempillä :)
 
Mitähän ketjulaisille kuuluu?

Minä ole inssejä käynyt läpi sitten viimekirjoitaman, ja tuloksettomaksi taisivat jäädä (viimeisimmän testipäivä ens viikon tiistaina).

Paino ei ole pudonnut ollenkaan suunnitellusti. (Noh, valoisasti ajatellen: ei ole myöskään noussut, pudonnut sentään vähän.) BMI nyt 37.82. Ja pitäisi alle sen 35 saada ennen syksyä, kun ivf-hoitoihin pitäisi kai seuraavaksi suunnata. Pakko kai minun on ottaa ne pussidieetit käyttöön, kun ei kotikonstein tunnu onnistuvan.

Ottaakohan ne edes ivf-jonoon, ennen kuin paino on ylärajan alle...
 
NiQ
Tsemppiä Kasenja piinapäiviin ja toivotaan ++++. Ei varmaan nyt inssien aikana kannata lähteä pussikuurille, se on kuitenkin kropalle tosi raju rysäys... Voi olla että menee sen takia sitten inssit "hukkaan". Tai kannattaa varmaan kysyä sun lääkäriltä että mitä hän on mieltä asiasta.

Täällä ilmeisesti reilun 20kg painonpudotus toi toivotun tuloksen, eli ensimmäinen inssi toi plussan ja nyt piinaillaan 9.rv ja kovasti odotellaan ekaa neuvolaa.

Tsemppiä kaikille painonpudituksen kanssa tappeleville! :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: miranenn
Tää ollu niin hiljainen ryhmä et en oo muistanu tulla kirjottelee!

Meille siis toinen ultraamaton clomikierto toi kauan kaivatun plussan! Ei ollu mitään toiveitakaan että onnistuis, keskityin vaan uuteen työpaikkaan!

Varhaisultra ja NP-ultra jo takana, ja kaikki tähän mennessä mennyt hyvin ja oireettomasti!

miranenn & joulutonttu 12+2
 
En näemmä muistanut tähän aiemmin vastata (kirmasin kesälomalle, ja netti jäi). Mutta hurjan paljon onnea, miranenn ja NiQ!

Minulla inssit jäi tuloksettomiksi, nyt vain clomeja syksyn ivf-konsultaatiota odotellessa.

Painon suhteen itsellä loman jälkeen odotti mojova yllätys. Olin laihtunut kesälomalla 7 kiloa! En ole punninnut itseäni sitten kesäkuun alun. Vaikka osasin arvata, ettei paino ole noussut, kun on ollut niin aktiivista elämää ja ruokakin suht terveellistä, niin 7 kiloa miinusta oli oikein shokki. Tarkoittaa myös sitä, että nyt on BMI sen tavoitellun 35. :)

Ja tässähän on nyt aikaa ennen ivf-hoitoja pudotella painoa lisääkin. Aina paremmat mahdollisuudet, mitä lähemmäs tulisi BMI 30 (mielellään tietty alle sen, mutta siihen ei taida aika riittää).
 

Yhteistyössä