Esikon käytös vauvan "muutettua" kotiin

Mitenkäs muilla lähelle samalla ikäerolla olevat sisarukset ovat suhtautuneet vauvan tuloon?
Meillä tuo esikko (poika) nyt 2v ja 7kk ja pikkuveli 2viikkoa. Tuntuu, että tuo esikko on paljon kiukkuisempi kuin aikaisemmin ja myös osittain vaativampi! Nykyään ollaan paljon enemmän isin perään kuin mitä ennen (varmaan kyllä pakon sanelemaa )
Taitaa kyllä olla hankala aika muutenkin, kun tuo uhma painaa päälle :| . Välistä vaan tuntuu vaan niin pahalta esikon puolesta, kun äkkiä kaikki muuttuu, eikä tuo oma jaksaminenkaan ole aina paras mahdollinen.
Vinkkejä otetaan vastaan mielellään ja missäs vaiheessa muilla on tullut "normaaliksi" vauvan olemassa olo? Kaikki kokemukset tervetulleita, kiitos! =)

 

Aika vaativaa se alkuaika oli kun kilpailija tuli kotiin, aikaahan se vaatii.. ja kärsivällisyyttä.
Jokunen viikko meni että oli aidosti iloinen pikkuveljestään silloin 1v8kk ikäinen tyttö.. pusutteli kyllä ja oli mukana hoitamassa mutta jossain vaiheessa uhkasi myös satuttaa ja väliin ei ollut huomaavinaan vauvaa ollenkaan.
Mutta se aika menee niin nopeasti ja ei siinä kauaa mene kun huomaa sisarussiteen synnyn. Täytyy vaan yrittää ottaa isompi mukaan hoitamaan ja antaa extrahuomiota ja selittää asioita.. tuolla hyviä vinkkejä ja taitaa olla juuri eri ikäerot huomioitu:

http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/perheeseen_syntyy_vauva.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

 

meillä isänsä kävi ensi kerran poikamme (2v3kk) kanssa tietysti sairaalassa. Silloi läppäs vaavaa otsaan kerran mutta lähes heti näytti kuitenkin surkealta ja tiesi kyllä että väärin oli tehnyt ja silitti sitten poskea anteeksipyytävän näköisenä.
Kotiin kun tultiin niin on ollut kiukkuinen lähinnä meille ja kissallemme osoittanut rajumpaa huomiota.. kissalla ja pojalla nyt käynnissä välien sopiminen, kattimme on aika pitkävihainen yksilö. Poika yrittää halia ja kisu juoksee häntä pystyssä pois..

Pappa on tärkeämpi tällä hetkellä pojalle ja on tiettyjä juttuja mitä vain isä saa tehdä (jos molemmat ollaan paikalla) kuten vaihtaa vaipan tai nukuttaa tai potattaa/pestä hampaat illalla.. :|
Jos sitten isänsä nukkuu päivällä (yötyötä siis mies tekee) tai on poissa niin minä "kelpaan" hädässä sentään vielä..
Esikoinen on kovin vauvaa nostamassa äidin syliin tai kiikuttamassa (rajunlaisesti) sitteriä tai antamassa vauvalle leluja (suoraan naamalle).. avulias siis on toki ja en ole huomannut mitään pahansuopaa ilkeyttä pojassa vaikka on kovin sellaisessa vaiheessa että rajuja leikkejä tykkää leikkiä, esim romurallia.. :/ ja muovieläimet "tykkää hyppiä" jalkoja pitkin ja muutenkin kontaktia ottaa..
Valvomatta ei siis jätetä vauvaa ja poikaa keskenään lähes ollenkaan... vaikka poika ei vahinkoa tarkoituksella tekisi.
Toissapäivänä istuin vauvan kanssa sohvalla ja poika temmelsi vieressäni autoilla, katsoi minuun ja näytti että tahtoo syliini, silloi ensi kerran sanoi että vauva saa mennä pois että hän tahtoo mamman luokse kun kysyin että saako vauva olla sylissä myös niin vastasi että ei.. no eipä siinä mitään sanoin että saa tulla syliin ja kysyin että mihin vauvan laitan niin poika osoitti että sohvalle saa jäädä hänen viereensä. Ei sentään osoittanut ulko-ovea
Ja joka ilta sanotaan kaikille hyvää yötä myös vauvalle ja vauvaa halataan kuten muitakin perheenjäseniä että luulen että meillä on vielä ehkäpä pahin uhma kokematta.. :/

 

Meidän lapsilla on suurin piirtein sama ikäero. Jonkun verran uhmaa ennen kuin toinen syntyi, mutta kun vauva tuotiin kotiin niin uhmaikä alkoi kertaheitolla. Uhma kohdistettiin onneksi meihin vanhempiin, varsinkin minuun ja vauva sai osakseen silityksiä ja sylittelyjä. Kerran esikoinen ilmoitti, että "viedään vauva takaisin neuvolaan", mutta ei kummempia. Nyt kun vauva on puolivuotias uhma on jo laantunut sellaiseksi tasaiseksi ja pikkusiskosta pidetään hyvää huolta!
Nyt kun vauvanhoito alkaa helpottaan niin pystyy jakaan aikaa molemmille tasaisemmin. Jotkuthan sisarukset eivät tule koskaan toimeen ja toiset tulee hyvin heti alusta...

 

Kyllähän ne esikoiset yrittää palauttaa tilanteen ennalleen kaikin tavoin. Onneksi ei kestä kauaa, täytyy vaan muistaa antaa huomiota ja rakkautta. Vieraiden tulisi huomioida myös esikoista kun tulevat vauvaa katsomaan, se auttaa. Meillä poika oli 2 v 7 kk kun sisko syntyi. Kuivaksi opettelu muuttui uudelleen vaippojen käytöksi. Kesti puoli vuotta ja poika oli täysin kuiva. Kiukuttelua yleensä vanhemmille, siskostaan tykänny heti kovasti eikä häntä kohtaan ollut vihamielinen ei edes puheissa.

Kolmannen lapsen synnyttyä marraskuussa, keskimmäinen oli 2 v 4 kk ja tilanne paljon helpompi. Tyttö halus hoitaa alusta asti pikkusiskoaan ja sai osallistua monin tavoin vauvan hoitoon ja nyt kun sisko puolivuotias, kaikki kolme leikkivät yhdessä. Vauva touhuaa ja jokeltelee ja sisarukset nauttivat vauvan jutusteluista ja naurusta.

 

Isoveli kans ollu alusta asti vauvaan ihastunut, nyt enemmän leikittää ja on seurana kun saa vastakaikua.