ex ottaa rusinat pullasta

Minulla on sietämätön tilanne: ex ei osallistu taloudellisesti lasten elämään (siis ei edes niiden elareiden verran), tulee tapaamaan lapsia silloin kun itselle sopii (ilmoittamatta tai kyselemättä sopiiko), haluaa lapset yökylään, jos minä haen ja vien (asuu 50km:n päässä), mutta ei maksa bensasta mitään.
Ei auta, vaikka olen asiasta keskustellut, ja yrittänyt selvittää pelisäännöt. Tuntuu, että ex on omaksunut vastuuttomann käytöksen protestiksi minulle - pitää kiinni henkisellä koukullaan. Meneekö tämä vaihe ohi ikinä? Miten pitäisi jatkaa, haluan toki, että lapset tapaavat isäänsä. Mutta en suostu enkä halua olla heittopussi! ! Kenelläkään sama tilanne, joka on lauennut. Erosta aikaa puoli vuotta, minä halusin eron.

 

SINÄ laitat rajat!

Ensimmäinen raja voisi olla se , että exällä ei ole mitään asiaa sinun kotiisi, ei ilmoittamatta mutta ei muutenkaan, eli et edes kutsu häntä. Jos hän haluaa tavata lapsia ja esim. tulee hakemaan heidät kotoaan, treffit voivat olla parkkipaikalla, niin ei tule sitä kiusausta exälle astua kynnyksen yli eteiseen odottamaan ja siitä sitten pikkuhiljaa tutkimaan kämppää jne....

Toinen raja on se, että jos olet sopinut ja suunnitellut lasesi kanssa jotain menoa, ja exä ilmoittaa viime tipassa tyyliin päivää ennen tai samana päivänä, että haluaa lapset, tai tulee hakemaan, sanot että ei käy.

Tapaamiset pitää olla sovittuna hyvissä ajoin, jos teillä ei ole säännöllisiä tapaamisia, sovitte ne esim. aina seuraavalle kuukaudelle.

Pidät kiinni tästä.-
Exäsi pompottaa sinua, olet hänen käskytettävänä vieläKIN ja olet liian kiltti, annat kohdella itseäsi miten huvittaa. Elämäsi ei ole enää exän määräysvallassa.
Riitoja tulee, mutta älä mene mukaan, älä ala puolustelemaan itseäsi tai vastauksena haukkumaan exää, vaan pysy asiassa, eli näin tehdään ja jos ei kiinnosta, eiu sitten.

Erosta on vähän aikaa. Jos exä lopettaa tapaamiset, hänelle ennen pitkää tulee kuitenkin ikävä lapsia, oletan. Ja tapamiset voivat jatkua joko sinun tai hänen aloitteesta.

 

Sama juttu täällä ! Paitsi ettei ota edes yökylään. tapaa lasta kun ITSE haluaa, minun menot, oma aika, jaksaminen toisarvoista.
saan joskus ihan murusia kerjätä..esim tunnin että lenkille pääsen. Yleensä ei käy ja toki miehen harrastukset ( joita on paaaaallllljon ) menevät kampaamokeikkojen tms "turhan" edelle.
Olen aika sippi koska hoitoapua ei ole, eikä ois oikeen varaa lapsenlikkaa palkata ( ja siithän äijä suuttuisi ).
Rahaa antaa pitkin hampain tosi vähän ja lapselle ostaa tuskin mitään...Minä jaksan maksaa, itse halusin myös erota.
Lapsi on onneksi maailman suloisin otus, muuten en jaksaisi aina näin yksin.

 

En tiedä voinko auttaa. Mutta miulla lähes sama tilanne. Erosta nyt n. vuosi. Mies on elänyt reppuelämää koko tämän ajan. Siis minun jaksamiseni alkaa olla loppusuoralla.

Olen myös saanut lähes aina neuvon, että pistä tapaamisille stoppi. Mutta lapsen kärsimys ja kiukuttelu menee sitten yli sietokyvyn. Silloin annan taas periksi.

Voi olla että meillä on se ero, että uskon, että ex-miehelläni on oikeasti ongelmia. Ja sinun miehesi ongelma voi olla se, että ei ole päässyt erosta yli. Siksi kiusaa sinua. Ei vaan ymmärrä sen kiusaavan lapsia.

Me olemme soutaneet ja huovanneet koko tämän ero ajan. Ja lapsi kärsii...

Mutta olen huomannut, että kovan kovaa vastaan panemisella ei ole apua, vaan päin vastoin. Käänsin asian niin, että haluan auttaa exää, hänen vastusteluistaan huolimatta. Pikkuhiljaa hän on alkanut pehmenemään ja avautumaan.

Matkaa on vielä paljon ja kaiki on tosi tulehdusherkkää. Exäni on käyttäytynyt myös niin kuin murrosikäinen pikkupoika. Juuri noin. Riitely ei auta. huomasin, että hän kaipaa turvaa ja tukea. Mutta on kehittänyt suojamuurin itselleen. Sitä se kaikki kiusanteko on. Ei kai kaikilla kuitenkaan aina ole näin.

Mutta se mikä on varma, on se, että hän ei ymmärrä kuinka paljon pieni lapsi tajuaa. Ei moni mies varmaan ymmärräkään. Ja toisaalta ainakin oma ex on todella tietämätön siitä, mitä yh:n elämä rankimmillaan on. Ja kuinka vaikeaa lapsen kasvattaminen on yksin. Mutta mistäpä hän sen voisikaan tietää, kun ei ole yh.

Tämän valottaminen auttoi ainakin meillä.

Yritä olla ystävällinen, KÄRSIVÄLLISESTI, ja seuraile tuleeko muutosta.

:hug:

 

Surkeaa nähdä, että meitä on monia samassa jamassa.... Niin - ymmärrän toki, että minun pitäisi laittaa rajat ja olla vähemmän kiltti, mutta minkäs teet, kun ex ilmestyy oven taakse, lapset hyppii riemusta, ja repivät sisälle katsomaan piirustuksia tai ties mitä. Kun esim. jouluna ilmoitin napakasti, että juhlitaan omat joulumme erikseen, ja silti ex pimpotti ovikelloa lahjapaketit kainalossa .... vaihtoehto on emäriita lasten edessä ja soitto poliisille - siihen en pysty, ja ex käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.
Kamalaa, miten ihmisestä voi kuoriutua keskenkasvuinen narsisti!
Riitely ei todellakaan auta, mutta minun empatia exää kohtaan on loppu. Lopetti työnteonkin, ja on nyt vapaa herra. On kuulemma oppinut viimein, ettei tarvitse suunnitella tulevaisuutta rahan mukaan. No just. Ja minä paiskin hommia, että pyörä pyörii lapsien ja minun arjessa!

Voimia kaikille teille, olette kullan arvoisia!

 

\

Minulla on sietämätön tilanne: ex ei osallistu taloudellisesti lasten elämään (siis ei edes niiden elareiden verran), tulee tapaamaan lapsia silloin kun itselle sopii (ilmoittamatta tai kyselemättä sopiiko), haluaa lapset yökylään, jos minä haen ja vien (asuu 50km:n päässä), mutta ei maksa bensasta mitään.
Ei auta, vaikka olen asiasta keskustellut, ja yrittänyt selvittää pelisäännöt. Tuntuu, että ex on omaksunut vastuuttomann käytöksen protestiksi minulle - pitää kiinni henkisellä koukullaan. Meneekö tämä vaihe ohi ikinä? Miten pitäisi jatkaa, haluan toki, että lapset tapaavat isäänsä. Mutta en suostu enkä halua olla heittopussi! ! Kenelläkään sama tilanne, joka on lauennut. Erosta aikaa puoli vuotta, minä halusin eron.

Meillä on kanssa ollut hiukan sen suuntaista, että mulle tulee usein se maku, että lasten isä tulee meille aina silloin kun hänelle itselleen sopii...kun puhuttiin asiasta, hän sanoi ettei tiedä mitä haluaa...toisaalta haluaisi olla täällä, meidän kanssa ja toisaalta ei, koska se ei pidemmän päälle onnistu. Meillä on nyt hieman käymistilassa tämä ero....

Mutta tuli vaan mieleen, että ehkä exäsi on todellakin hieman tuuliajolla..ei tiedä itsekään mitä haluaa itseltään ja elämältään...ja tulee oven taakse koska yksinkertaisesti ikävöi.
Kyllä mä tavallaan ymmärrän, että nuo isukit jotka lähtee pois yhteisestä asunnosta jää aika tyhjän päälle....onhan se perhe sellainen sosiaalinen kuvio, jossa ei aika käy pitkäksi....yksin taas voi niin käydä.
Ja kai sitä joutuu itsekin tässä antamaan periksi aika paljon juuri sen takia, että lapset näkisivät isäänsä. Mutta nyt mä vaan annan periksi...eikä se edes tunnu pahalta. Toivottavasti saatte selkoa omaan tilanteeseen, mutta helpommin kai sanottu kuin tehty.

 

Huh-huh kun kuulostaa tutulta!

Minun entisenikin on todella ripustuvaa sorttia. Samassa kaupungissa asuessamme oli aina oven takana roikkumassa ja ruinaamassa. Hiillyin ja muutin lapsen kanssa 500 km päähän.

Nyt ei ex roiku enää päivittäin karmeissa, mutta yrittää kaikin tavoin muutoin hallita elämäämme. Uhkailee ottavansa tytön itselleen, ja kiristää rahallisesti: ei maksa elatusapuja, eikä kyytikustannuksia. Asioita on useasti yritetty selvittää lastenvalvojien kanssa, mutta pyh!

Erostamme on pauttiarallaa 6 vuotta, enkä jaksa välittää enää. Aivan sama. Kun joku on läpipaskoo, niin se on läpipaskoo, eikä mikään muu, kuin #&%?$!* ite, voi sitä muuksi muuttaa.

Ex on aika hoitaa -pinossa, ja minä uusperheineni elän päivän kerrallaan eteenpäin! ..Suosittelen muillekkin!

 

Taitaa olla kostonhalua.

Onko tilanne muuttunut???

 

Kyllä on pitkä pinna miehellä ku jaksaa 6 vuotta
roukkua perässä.

Yleensä miehet tajuaa luovuttaa vuoden jälkeen.

Meillä äijä lähti kiinaan töihin
ei oo sen koommin kuulunu enkä oo kyselly.