exät riesana.mikä avuksi???

:attn: olen yksihuoltaja ja seurustelen mielettömän miehen kanssa. molempien exät vain ei tunnu tajuavan että haluamme olla yhdessä. heillä molemmilla myös uudet...
tämä on hermoja raastavaa... onko ainut keino muuttaa muualle? lasten takia kuitenkin tulemme aina olemaan "kiinni" exissä. mikä neuvoksi? onko samassa tilanteessa olevia? mitenkä jaksatte panostaa uuteen suhteeseen kun koko ajan sabotoidaan?

 

Meillä myös exät jotka ovat hankalia.. Omalleni sanoin tuossa männä kesänä kovin sanoin että se on #&%£$!* loppu nyt, anna olla. Ihme kyllä uskoi. En vain jaksa enää. Mutta meillä ei olekaan lapsia.. Mieheni on exäänsä olosuhteiden pakosta yhteydessä, vaikka mieli tekisikin sanoa hasta la vista. Mutta meidän parisuhde voi hienosti. Toisiimmehan me turvaudutaan. =) :heart:

 

Mitä tarkoitat tuolla sabotoinnilla? Minkälaisen kiusan kohteeksi olette joutuneet. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että aika parantaa ja on paras lääke, olipa ex kuinka vaikea tahansa. Yhteyttä en pidä, puhelimeen en vastaa, enkä ole näkevinään, jos tulee vastaan kaupungilla tai kaupassa. En ajatustakaan uhraa tuolle henkilölle.
B) Lasta tapaa harvakseltaan.

 

tarkoitan sabotoinnilla esim sitä että mieheni ex laittaa viestejä.. esim että mies tekee itsepetosta ollessaan kanssani ja että mieheni vielä rakastaisi exaansä. ei anna mieheni nähdä lastaan. oma exänni myös uhkailee lapsen kautta,vie kuulema lapsen minulta pois,siinä ei onnistu hänen taustan vuoksi(pahoinpitelyä,heitteille jättöä ym)
kiitos vastanneille =)
yritetään porskuttaa eteenpäin...onhan meillä toisemme

 

Mulla on vähintäänkin hankala ex. Muutin sen takia toiselle paikkakunnalle, niin sain vähän enemmän rauhaa. Sillä kun ei oo varaa matkustaa tänne asti kovin usein. Aikasemmin samassa kaupungissa asuessa sai aina jännittää millon se on oven takana kyttäämässä jne. Lasta se tapaa kuukauden välein ja puhuu sille paskaa,selittää satuja. Mitä tehdä? Lastenvalvojat vaan kattoo silmät suurina eikä osaa sanoa muuta kun että kiva että kuljetat lasta isäänsä tapaamaan. Ketään ei kiinnosta millasta sekavuutta se lapsen päähän laittaa kertomalla kaikenlaista satua.

 

Mielenkiintoista lukea,että muillakin exät voivat olla ongelmana. Olin nykyisen miesystäväni "toinen nainen" jonkun aikaa, kunnes hän otti eron.Hänellä on avioliitostaan kaksi lasta, 4 ja 7 -vuotiaat, jotka ovat 40% ajasta isällä eli siis miesystävälläni. Minulla ei ole lapsia. Ex-vaimo muutti noin 300 m päähän talosta, johon mieheni jäi asumaan. Erosta on nyt runsas puoli vuotta. Me emme asu yhdessä. Miesystäväni on sitä kyllä ehdottanut, mutten ole kokenut olevani vielä valmis siihen. Minua vaivaa se,että tämä exä roikkuu kuvioissa, asuu niin lähellä ja soittelee miesystävälleni jatkuvasti. Ensin puheluita tuli vähintään päivittäin, yleensä montakin kertaa päivässä. Asiat olivat tämän laatuisia: "Villen saappaat ovat hukassa", "en osaa täyttää tätä ja tätä avustushakemusta", "tekisitkö Villelle puisen leikkiveneen", jne. Olin välillä ihan raivoissani mielestäni turhanpäiväisistä puheluista. Nyt ne ovat ehkä jonkun verran harventuneet, mutta tiedän että tätä puhelukontaktia on nykyään silloin kun minä en ole kuulemassa, eli selkäni takana. Miesystäväni puolustelee, että puhelut koskevat lapsia, ja ettei hän soittele vaan tämä ex. En voi ymmärtää että sellaisia lapsia koskevia asioita olisi päivittäin, joissa todella tarvitaan yhteydenottoa. Ja nyt nämä seläntakanani tapahtuvat soitot...ne väkisinkin luo minuun epävarmuutta. Olenko vainoharhainen? Voiko exillä todellakin olla asiaa keskenään päivittäin vai onko kyseessä jonkulainen riippuvuus? Toivoisin kommenttejanne ja mielipiteitänne.

 

\

Mielenkiintoista lukea,että muillakin exät voivat olla ongelmana. Olin nykyisen miesystäväni "toinen nainen" jonkun aikaa, kunnes hän otti eron.Hänellä on avioliitostaan kaksi lasta, 4 ja 7 -vuotiaat, jotka ovat 40% ajasta isällä eli siis miesystävälläni. Minulla ei ole lapsia. Ex-vaimo muutti noin 300 m päähän talosta, johon mieheni jäi asumaan. Erosta on nyt runsas puoli vuotta. Me emme asu yhdessä. Miesystäväni on sitä kyllä ehdottanut, mutten ole kokenut olevani vielä valmis siihen. Minua vaivaa se,että tämä exä roikkuu kuvioissa, asuu niin lähellä ja soittelee miesystävälleni jatkuvasti. Ensin puheluita tuli vähintään päivittäin, yleensä montakin kertaa päivässä. Asiat olivat tämän laatuisia: "Villen saappaat ovat hukassa", "en osaa täyttää tätä ja tätä avustushakemusta", "tekisitkö Villelle puisen leikkiveneen", jne. Olin välillä ihan raivoissani mielestäni turhanpäiväisistä puheluista. Nyt ne ovat ehkä jonkun verran harventuneet, mutta tiedän että tätä puhelukontaktia on nykyään silloin kun minä en ole kuulemassa, eli selkäni takana. Miesystäväni puolustelee, että puhelut koskevat lapsia, ja ettei hän soittele vaan tämä ex. En voi ymmärtää että sellaisia lapsia koskevia asioita olisi päivittäin, joissa todella tarvitaan yhteydenottoa. Ja nyt nämä seläntakanani tapahtuvat soitot...ne väkisinkin luo minuun epävarmuutta. Olenko vainoharhainen? Voiko exillä todellakin olla asiaa keskenään päivittäin vai onko kyseessä jonkulainen riippuvuus? Toivoisin kommenttejanne ja mielipiteitänne.

Minulla on tilanne että uusi miesystäväni on tosi paljon kiinni entisessä avovaimossaan.Olen asettanut itselleni takarajan mihin asti siedän sitä.Nyt miehen exä soittelee miehelle töihin koska sain raivarit siitä kun puheluita tuli monta kertaa päivässä.Mies vetoaa että lapsen asioita ja lapsen takia.En minäkään soittele omalle exälleni kuin kysyäkseni hakeeko lapset sovitusti.Napanuora tuntuu olevan tosi tiukassa.Joulukuun loppuun on minulla takaraja,jos ei sen jälkeen lopu jokapäiväiset puheet exästä niin lopetan suhteen.Minusta ei ole tervettä roikkua entisessä avovaimossa ja puida hänen asioitaan jatkuvasti ja kytätä mitä hän kulloinkin tekee ja kenen kanssa ja vedota sitten lapsen parhaaseen kun on selvästi nähtävissä että mies on kiinnostunut entisen vaimon asioista ihan oman itsensä vuoksi,ei vaan myönnä sitä.Johtuu ehkä siitä että se oli se avovaimo joka helusi eron.