Facebook.. kuvat

Ei face sinun sosiaalista elämääsi pelasta. Hanki harrastus tai mene kurssille, saat sieltä facekavereita ja kun sitten valittelet miten on lihakset kipeinä *vink* tai sormet liimattu yhteen kuumaliimalla sisustusprojektissa, jaat yhteisen kokemuksen, he tykkäävät ja muutkin kiinnostuvat kommentoimaan, että mitä kävi ja miksi, mitä teit ja kenen kanssa.

Face ei ole irrallaan tosielämän sosiaalisesta maailmasta vaan hyvinkin tiukasti siinä kiinni.

No mun tilanteessani noi harrastukset ja muut nyt ovat mahdottomia, sellaisia ei ole lähettyvillä, mulla ei ole varaa, eikä mulla ole voimia eikä kyllä oikeastaan halujakaan enää.
Mä en 40 vuoteen ole onnistunut löytämään niitä ystäviä jotka haluaisivat olla vapaaehtoisesti seurassani, joten antaapa olla.
Joskus sitä vain tuolla fb:ssä huomaa kuinka unohdettu sitä on, eikä edes lähimmistä kukaan huomaa kuinka yksin olen, että säälistä joskus jotain kirjoittelisi tai tykkäisi että on hyvä kuva, vaikkei malli olekaan. Tai sitten he häpeävät niin kovasti etteivät halua kenenkään yhdistävän heitä kaltaiseeni ihmiseen.

Olenpa tainnut tosiaan liimata sormeni yhteen ja kirjoittaa siitä joskus, luulisipa tuonkin tapahtuman voivan kirvoittaa kommentteja tai peukkuja muiltakin kuin joltain puutyökurssikaverilta mutta eipä vaan. Ja tosiaan mä en päivittele liikaa, ja monesti on varmaan niitä negatiivisiakin asioita, mutta eiköhän niihinkin muiden ihmisten kohdalla toisilla myötätuntoa löydy.

 

No mun tilanteessani noi harrastukset ja muut nyt ovat mahdottomia, sellaisia ei ole lähettyvillä, mulla ei ole varaa, eikä mulla ole voimia eikä kyllä oikeastaan halujakaan enää.
Mä en 40 vuoteen ole onnistunut löytämään niitä ystäviä jotka haluaisivat olla vapaaehtoisesti seurassani, joten antaapa olla.
Joskus sitä vain tuolla fb:ssä huomaa kuinka unohdettu sitä on, eikä edes lähimmistä kukaan huomaa kuinka yksin olen, että säälistä joskus jotain kirjoittelisi tai tykkäisi että on hyvä kuva, vaikkei malli olekaan. Tai sitten he häpeävät niin kovasti etteivät halua kenenkään yhdistävän heitä kaltaiseeni ihmiseen.

Olenpa tainnut tosiaan liimata sormeni yhteen ja kirjoittaa siitä joskus, luulisipa tuonkin tapahtuman voivan kirvoittaa kommentteja tai peukkuja muiltakin kuin joltain puutyökurssikaverilta mutta eipä vaan. Ja tosiaan mä en päivittele liikaa, ja monesti on varmaan niitä negatiivisiakin asioita, mutta eiköhän niihinkin muiden ihmisten kohdalla toisilla myötätuntoa löydy.

Mä tavallaan ymmärrän sua, mutta sitten taas en. Tai siis ymmärrän, että haluat esim tietää, mitä sisaruksillesi kuuluu. Kuitenkin tuo Facebook tuntuu aiheuttavan sinulle enemmän mielipahaa kuin iloa, joten onko se FB nyt sitten kuitenkaan sinulle niin tarpeellinen "sosiaalista elämää" varten kuin mitä kuvittelet? Tai siis joo, tokihan ihmisellä voi olla sosiaalista elämää, joka pääasiassa aiheuttaa mielipahaa, mutta oikeastiko tarvitset sellaista sosiaalista elämää? Voisitko vaikka soittaa sisaruksillesi tai laittaa sähköpostia sen sijaan, että yrität kommunikoida FB:n kautta?

 

Itse tykkään vain, jos kuva/kirjoitus erottuu jotenkin positiivisesti joukosta.. En tykkäile ihan vaan tykkäilemisen ilosta tai koska henkilö on joskus sattunut jostain kuvastani tykkäämään. Kannattaako moiselle asialle edes antaa kovin paljoa painoarvoa?

 

Joo, minähän olin siinäkin keskustelussa tätä ihmettelemässä ettei mulle tykkäillä.
Selitänpä vielä:
Mun kaverit ja sukulaiset laittaa lastensa kuvia, ja oli se kuva kuinka arkinen tahansa, mutta kun siinä on se lapsi, niin tykkäyksiä satelee hullun lailla. Ja näen että kaverit tykkäilevät jatkuvasti kavereidensa kuvista.
Välillä mä ajattelen että nämä ovat sellaisia velvollisuustykkäämisiä, kun ei kehdata olla tykkäämättä. Siksi puhuin että on "pakko tykätä".

On turha puhua erilaisten ihmisten erilaisista tykkäämistavoista, koska mä näen että nämä samat ihmiset tykkäävät kaikkien muiden kuvista, tai ainakin kymmenien muiden kuvista, mutta mun ei koskaan.
Ja siis ei kukaan, jollain yksittäisellä ihmisellä ei ole merkitystä mulle vaikkei se reagoisi, koska tosiaan voi kyse olla juuri hänen tykkäystavoistaan, mutta kun järkiään kaikki!
Ainoa ero mikä mulla tulee mieleen on siis se, että mun lapseni eivät ole alle kouluikäisiä, joten onko siinä jokin ettei ne enää ole niin söpöjä, kuten taaperot ja koirat tai eskareiden kuvat, ettei ole enää tällaista pakkotykkäämistä.
Ja sitten se ero tietty, etten mä ole kaunotar.

Sä oot kuin mä. Ei munkaan jutuista tai kuvista juuri tykkäillä. Söpön taaperoni kuvaan tulee n. 7 tykkäystä, kun tuntuu että muiden vastaaviin tulee 30-70.
Mulla syy taitaa olla, että olen vaan niin no-life. Ei mulla ole laajaa ystäväpiiriä tai sukulaisverkostoa feissarissa. Muutamia ystäviä on, ne on just ne 7 tykkääjää. Fb-kavereita mulla on n. 50.

 

Oukei. Jotenkin siitä aiemmasta ketjusta sain käsityksen, että sulla olisi FB:ssä sellaisia kavereita, jotka eivät koskaan kommentoi tai tykkää sinun päivityksistäsi. Ja jos kuitenkin on, niin mikäli itse haluat seurata heidän kuulumisiaan (vaikkei heitä kiinnostaisikaan sinun kuulumisesi), niin sitten on ehkä ihan järkevää pitää heidät FB-kavereinaan.

Joo niin siis, käytännössä kaikki kaverini ja sukulaiseni ovat niitä jotka eivät koskaan kommentoi. Siis mulle.
Mulle se kaksi kertaa vuodessa kommentti tai peukku yhdeltä ihmiseltä, ei siis tietyltä, vaan kaikista kavereista/sukulaisista yhteensä yhdeltä, on "ei koskaan", jos kirjoitan tai laitan kuvan vaikkapa kerran tai kahdesti kuussa, ja näistä kahteen vuoden aikana joku reagoi.
Tai sit mä liioittelen rankasti, olen mä varmaan yhden kerran saanut profiilikuvaan kaksi tykkäystä. Viime vuonna tais olla.
En mä vieraista ihmisistä piittaa, ja ei mulla tosiaan olekaan niitä kavereina kuin yksi lapsuudenystävä, mutta ne sukulaisetkaan eivät näytä olevan kiinnostuneita.
Vaikka turhapa tätä on jauhaa kun en kehtaa ihan tarkkaan selittää kuitenkaan.

 

Joo niin siis, käytännössä kaikki kaverini ja sukulaiseni ovat niitä jotka eivät koskaan kommentoi. Siis mulle.
Mulle se kaksi kertaa vuodessa kommentti tai peukku yhdeltä ihmiseltä, ei siis tietyltä, vaan kaikista kavereista/sukulaisista yhteensä yhdeltä, on "ei koskaan", jos kirjoitan tai laitan kuvan vaikkapa kerran tai kahdesti kuussa, ja näistä kahteen vuoden aikana joku reagoi.
Tai sit mä liioittelen rankasti, olen mä varmaan yhden kerran saanut profiilikuvaan kaksi tykkäystä. Viime vuonna tais olla.
En mä vieraista ihmisistä piittaa, ja ei mulla tosiaan olekaan niitä kavereina kuin yksi lapsuudenystävä, mutta ne sukulaisetkaan eivät näytä olevan kiinnostuneita.
Vaikka turhapa tätä on jauhaa kun en kehtaa ihan tarkkaan selittää kuitenkaan.

Nä vaan koitan ymmärtää, mitä sä koko FB:stä itsellesi saat. Siis muuta kuin pahaa mieltä. Mainitsit tuolla aiemmin, että monasti kirjoitat sinne negatiivisia asioita. Voisiko olla mahdollista, että nämä FB-kaverisi olisivat laittaneet asetuksensa siten, että sun päivitykseksi eivät yksinkertaisesti tule heille näkyviin, ellei erikseen käy katsomassa? Mulla on ollut pari peruspessimistiä FB-kaverinani ja mä kyllästyin niihin ainaisiin nirinaripäivityksiin. Toki valittaa saa ja murheistaankin kertoa, mutta jos se on jatkuvaa, niin se alkaa käydä rasittavaksi.

 

Mä tavallaan ymmärrän sua, mutta sitten taas en. Tai siis ymmärrän, että haluat esim tietää, mitä sisaruksillesi kuuluu. Kuitenkin tuo Facebook tuntuu aiheuttavan sinulle enemmän mielipahaa kuin iloa, joten onko se FB nyt sitten kuitenkaan sinulle niin tarpeellinen "sosiaalista elämää" varten kuin mitä kuvittelet? Tai siis joo, tokihan ihmisellä voi olla sosiaalista elämää, joka pääasiassa aiheuttaa mielipahaa, mutta oikeastiko tarvitset sellaista sosiaalista elämää? Voisitko vaikka soittaa sisaruksillesi tai laittaa sähköpostia sen sijaan, että yrität kommunikoida FB:n kautta?

Mulla ei ole varaa soittaa kellekään, ja epäilenpä etten mä sähköpostilla viestittelystä tulis hullua hurskaammaksi jos koettaisin kysellä miten heillä menee kerran pari vuodessa.
Kyllähän tota joskus tulee fb:ssä paha mieli, kun katsoo toisten tiivistä yhdessäoloa, ja nykyään käynkin jo harvemmin.
Olen ollut tosiaan vähällä poistua kokonaan, mutta koen tarpeelliseksi jotain sentään tietää, joten ollaan nyt vielä ja ihmetellään. Joskus tekisi mieli alkaa päivittää jotain todella raflaavaa, josko selviäisi lukeeko päivityksiäni koskaan kukaan, vai onko ne piilotettu. Vaikka luulisi että osa tähänastisistakin olisi herättänyt jonkinlaisia kyselyitä vaikka yksärillä, tyyliin olenko jotenkin enemmän sekaisin kuin ennen, mutta ei.

 

Joo niin siis, käytännössä kaikki kaverini ja sukulaiseni ovat niitä jotka eivät koskaan kommentoi. Siis mulle.
Mulle se kaksi kertaa vuodessa kommentti tai peukku yhdeltä ihmiseltä, ei siis tietyltä, vaan kaikista kavereista/sukulaisista yhteensä yhdeltä, on "ei koskaan", jos kirjoitan tai laitan kuvan vaikkapa kerran tai kahdesti kuussa, ja näistä kahteen vuoden aikana joku reagoi.
Tai sit mä liioittelen rankasti, olen mä varmaan yhden kerran saanut profiilikuvaan kaksi tykkäystä. Viime vuonna tais olla.
En mä vieraista ihmisistä piittaa, ja ei mulla tosiaan olekaan niitä kavereina kuin yksi lapsuudenystävä, mutta ne sukulaisetkaan eivät näytä olevan kiinnostuneita.
Vaikka turhapa tätä on jauhaa kun en kehtaa ihan tarkkaan selittää kuitenkaan.

Tähän kommentoin vielä ennenkuin täytyy tästä lähteä. Oletko ajatellut, että ehkäpä sitä sosiaalista elämää voisi paremmin saada juuri niiden vieraiden kanssa? Että heistä tulisi niitä, joita päivityksesi ja kuvasi kiinnostavat?

Ilmeisesti on syitä, miksi sukulaisiasi ei päivityksesi kiinnosta eikä sun tietenkään tarvitse niitä syitä alkaa kenellekään kertomaan. Mutta FB:ssä on paljon erilaisia ryhmiä, joihin voi liittyä ja niissä osallistua keskusteluihin. Tavata ihmisiä, jotka eivät tiedä taustoistasi tms mitään kuten sukulaisesi ja voivat sen vuoksi suhtautua sinuun täysin neutraalisti. Ryhmiä on varmasti lähes jokaiseen harrastukseen, elämänalueeseen ja kiinnostuksen kohteeseen, joten ei muuta kuin valitsemaan ja liittymään. Hyvässä lykyssä niistä löytyisi ihmisiä, jotka sopisivat sulle FB-kaveriksikin

 

No kyllä mun kauniiden kavereitten kuvista tykätään ja niihin kommentoidaan eli voi yleistää, että kauniiden ihmisten kuvista ei tykätä. Naurettavaa aina vetää mukaan kateus kuten joku teki tuos yhdes viestis.

 

Tähän kommentoin vielä ennenkuin täytyy tästä lähteä. Oletko ajatellut, että ehkäpä sitä sosiaalista elämää voisi paremmin saada juuri niiden vieraiden kanssa? Että heistä tulisi niitä, joita päivityksesi ja kuvasi kiinnostavat?

Ilmeisesti on syitä, miksi sukulaisiasi ei päivityksesi kiinnosta eikä sun tietenkään tarvitse niitä syitä alkaa kenellekään kertomaan. Mutta FB:ssä on paljon erilaisia ryhmiä, joihin voi liittyä ja niissä osallistua keskusteluihin. Tavata ihmisiä, jotka eivät tiedä taustoistasi tms mitään kuten sukulaisesi ja voivat sen vuoksi suhtautua sinuun täysin neutraalisti. Ryhmiä on varmasti lähes jokaiseen harrastukseen, elämänalueeseen ja kiinnostuksen kohteeseen, joten ei muuta kuin valitsemaan ja liittymään. Hyvässä lykyssä niistä löytyisi ihmisiä, jotka sopisivat sulle FB-kaveriksikin

Olenhan mä joskus miettinyt että pitäisiköhän perehtyä noihin ryhmiin vähän, en vaan ole saanut aikaiseksi. Ehkä jonain päivänä vielä, kuka tietää.
Vaikka olenhan mä sopeutunut tähän tilanteeseen, mutta tosiaan joskus vain ihmetyttää, kuten tähänkin ketjuun törmätessä, että mikä siinä voi olla tosiaan että toisten kuvia tykkäillään ja toisten ei.
Että millä perusteella ihmiset niitä peukuttaa, pitääkö olla kaunis, vai saako rumat säälipeukkuja, riittääkö että on edustava kuva kyseisestä henkilöstä, kunhan ei ole liian "edustava", tiedätte kyllä tämän tyypin, vai onko noloa jos kuva on liian kaunisteleva todellisuuteen verrattuna, vaikkei mikään meikattu herutuskuva olekaan.
Saati että voiko kuvia peukuttaa sillä perusteella että tietää henkilön harrastavan kuvaamista ja kuvankäsittelyä, joten voiko näillä perusteilla kuvasta tykätä, vai onko se vain se pärstän kauneus joka merkitsee.

 

Jooh. Ehkä niistä ei vaan pidetä?

 

Monet tykkää mun kuvista, mutta ei se yks..kenen haluisin.. Se kommentoi toisten naisten (useampia) kuvia ja tykkäilee niistä..kertaakaan ei mun kuvia noteeraa..ei edes kummilapsensa kuvasta tykkää, kun laitoin vähän "testinä" että pakkohan sen jostakin on tykätä. Ja tiedän hänen käyvän sivuilani koska nähdessämme juttelee jutuista mitä mulla ollut fb seinällä.

Musta tuokin kertoo jostain, joku syy olla sut selvästi (läpinäkyvästi) noteeraamatta, etkö tajua?

 

[QUOTE="vieras";28669741]No en oo huomannut, olen kaunis ja mukava. Aina tulee tykkäyksiä ja kommentteja, laitan sitten oman kuvan tai jotain muuta. Laitan kyllä harvoin.

[/QUOTE]

Tuo harvoin on varmaan tässä se oleellinen juttu. Itseäni, ja tiedän muitakin, ärsyttää patsastelukuvat ja se, että omaa kuvaa vaihdetaan ja esitellään jatkuvasti. Huomion liiallista kerjäämistä.

 

[QUOTE="vieras";28671455]Tuo harvoin on varmaan tässä se oleellinen juttu. Itseäni, ja tiedän muitakin, ärsyttää patsastelukuvat ja se, että omaa kuvaa vaihdetaan ja esitellään jatkuvasti. Huomion liiallista kerjäämistä.[/QUOTE]

Korrekti termi on duckface -kuvat

 

Sitä ihmettelen miksi jotkut naimisissa olevat äiti-ihmiset laittavat niitä duckface -kuvia, eli yläkulmasta ja tissejään esittäen?!? Sitten laittavat kuvaan kommentin tyyliin: "kelpaisiko? " tai "wink wink".

Nö yööh... ei oo mun kavereissa tommosia.

 

Sama tyyppikö täällä on itkenyt useampana päivänä kuinka kamalaa on olla kaunis kun naiset kiusaa, kukaan ei tykkää FB:ssä kuvista jne. Sairas olet. Jos oot omasta mielestäs kaunis niin ei se tarkoita että oisit muiden mielestä.

 

"Kaunokainen!<3!" Ei V*TTU ihan sitä pahinta fb:n kuraa.

Yhellä tutulla ämmällä on pari ihan hirveetä kuvaa, joissa sillä on bikinin yläosa ja joku hameenriepu ja kaikki vitivalkoset läskit näkyy kun ovat oikein lähikuvia. Arvatenkin ihan vittuillakseen jotkut sit laittaneet että tykkäävät Niihin kuviin ois voinu laittaa just että "Kaunotar <3"

 

No mun tilanteessani noi harrastukset ja muut nyt ovat mahdottomia, sellaisia ei ole lähettyvillä, mulla ei ole varaa, eikä mulla ole voimia eikä kyllä oikeastaan halujakaan enää.
Mä en 40 vuoteen ole onnistunut löytämään niitä ystäviä jotka haluaisivat olla vapaaehtoisesti seurassani, joten antaapa olla.
Joskus sitä vain tuolla fb:ssä huomaa kuinka unohdettu sitä on, eikä edes lähimmistä kukaan huomaa kuinka yksin olen, että säälistä joskus jotain kirjoittelisi tai tykkäisi että on hyvä kuva, vaikkei malli olekaan. Tai sitten he häpeävät niin kovasti etteivät halua kenenkään yhdistävän heitä kaltaiseeni ihmiseen.

Olenpa tainnut tosiaan liimata sormeni yhteen ja kirjoittaa siitä joskus, luulisipa tuonkin tapahtuman voivan kirvoittaa kommentteja tai peukkuja muiltakin kuin joltain puutyökurssikaverilta mutta eipä vaan. Ja tosiaan mä en päivittele liikaa, ja monesti on varmaan niitä negatiivisiakin asioita, mutta eiköhän niihinkin muiden ihmisten kohdalla toisilla myötätuntoa löydy.

Et halua harrastuksia. Ei ole voimia, varaa eikä mahdollisuuksia. Olet luovuttanut ystävien saamisen suhteen. Pidät itseäsi säälin kohteena, jota pitää hävetä. Sitten kun sait kommentteja ja tykkäyksiä, niin nekin oli ihan vääriltä ihmisiltä.
Päivittelet sopivasti ja nekin monesti negatiivisia juttuja, jotka kaipaavat myötätuntoa.

Luepa tekstisi tarkasti läpi, samoin kuin tuo yhteenvetoni tuossa yllä ja mieti, tykkäisitkö itse kaltaisestasi ihmisestä, haluaisitko pitää häneen yhteyttä facebookin kautta tai muutenkaan? En tarkoita tätä pahalla, mutta muita et voi muuttaa, itseäsi voit. Ymmärrän, ettei tilanteesi ole yksin sinun vikasi ja joskus elämä murjoo maanrakoon, mutta itse joudut itsesi viime kädessä sieltä ylös tsemppaamaan, jos tilanne on noin pahaksi päässyt.