fiksut jättää lapset hankkimatta

-ei saa nukkua pitkään koskaan
-aina joku vaatii jotain
- huutoa, kiukuttelua
-sotkua sotkua sotkua
-pyykkiä
- kiukuttelua , tottelemattomuutta
- tappelua järjettömistä asioista
- vänkäämistä, vaatimuksia, kitinää.

Plussat.. Eipä tule mieleen että olisin sellaisia huomannut olevan tuttujen lapset on kamalia. Ja ihmiset hulluja kun lisäänyvät.

 

Hyvä jos olet tajunnut omat rajoitteesi. Jäät kyllä mielestäni todella vähäisillä syillä paljosta paitsi. Nuo on vaan hetkellisiä epämukavuuksia.

 

No en mä tollasten pikkuseikkojen takia meinaa jäädä lapsettomaksi, vaan siksi, että maailman ja Suomen tilanne on sellainen, etten halua viatonta lasta tuoda tänne katsomaan tätä paskaa, miten Suomi täyttyy matuista, rikkaat vie verorahansa paratiisisaarille ja köyhiä ja keskituloisia kyykytetään, hyvinvointia heikennetään, yhteiskunta ja ihmiset muuttuu aina vaan pinnallisemmiksi, teknologia tuhoaa aitoa vuorovaikutusta ym ym ym.

 

Muistat sitten siellä vanhainkodissa kun olet joka päivä ollut vuorokauden samoissa kakkavaipoissa tuijottamassa täytenä poisvietyjä ruokalautasia kun et itse pysty syömään, että oli ihan oma valintasi jättää ne ainoat sinun oikeuksiesi puolustajat tekemättä.

 

Ystäväni sairastui MSA han ja täysin on hoitajien armoilla. Kumpa olisi lapsia välittämässä =(. Vanhempana vasta tärkeät asiat oivaltaa...valitettavasti...

 

Juu kaikkien ei todellakaan kannata lisääntyä. Jos yhtään sille tuntuu omalla kohdalla niin älä tee lapsia, se on parasta kaikille.

 

No et tietenkään voi mitenkään tietää lastenhankinnan plussia kun olet itse lapseton! Mulla yksi lapsi, mutta silti pidän monien tuttujen lapsia karseina enkä yleensä voi sietää niitä. Oma on tietenkin ihana ja maailman tärkein asia.

 

Ystäväni sairastui MSA han ja täysin on hoitajien armoilla. Kumpa olisi lapsia välittämässä =(. Vanhempana vasta tärkeät asiat oivaltaa...valitettavasti...

Ei niitä lapsia kuulu tehdä itsekkäistä syistä, että voi voi kun minä sitten vanhana tarvitsen hoitajan. Syntyvällä lapsella on oikeus mahdollisimman hyvään elämään ja tuskin sellaista antaa kukaan sellanen vanhempi, joka itsekkäästi vaan omia etuja ajattelee lasta tehdessään. Sitä paitsi, mikään ei takaa että se lapsi sua hoitaa vanhana. Välit voi mennä, lapsi voi sairastua tai vaikka kuolla ennen kuin vanhemmat ite ehtii vanhuksisksi. Lapsi voi muuttaa vaikka ulkomaille töiden takia tai muuten vaan kokea ettei ole hänen velvollisuus hoitaa vanhempiaan.

 

Syytä mutsias ja faijaas kun laittoivat sut maailmaan marisemaan..

 

Lapset ja perhe on parasta, mitä minulla on. Elämään kuuluu naurut ja itkut.On ollut mahtavaa katsoa lasten kasvamista, oppimista, iloa ja intoa. Elämäni olisi paljon köyhempää ja pinnalisempaa ilman lapsia.

 

Lasten hankinnassa on se puoli, ettei voi kokeilla haluaako niitä. Niitä kun ei voi palauttaa. Vasta kun lapsen saa, niin silloin tietää, mistä on kyse. Oma ajatteluni ja näkemykseni elämästä muuttui täysin, kun sain lapsen. Huomasin, miten tyhmät/turhat asiat olivat olleet ennen tärkeitä. Elämään tuli rakkautta tajuttomasti. Toki myös huolia ja murheita. Sekä alkuun väsymystä.

Mutta tässä siis sama asia kuin uuden oppimisessa: ei voi tietää mitä ei tiedä ennen kuin ottaa selvää :-D Luulee siis tietävänsä jostakin asiasta paljonkin, mutta kun oikeasti aiheeseen paneutuu, huomaa vain sen miten vähän tietää.

Jos ap on täysin tyytyväinen elämäänsä, niin älä hanki lapsia. Ehkä et koskaan havahdu siihen, että elämällä olisi ollut sinulle jotakin muutakin annettavaa. Kunhan olet vain varma päätöksestäsi. Kun ikää alkaa olla 40 + on siinä sitten enää turha rimpuilla.

 

Ei niitä lapsia kuulu tehdä itsekkäistä syistä, että voi voi kun minä sitten vanhana tarvitsen hoitajan. Syntyvällä lapsella on oikeus mahdollisimman hyvään elämään ja tuskin sellaista antaa kukaan sellanen vanhempi, joka itsekkäästi vaan omia etuja ajattelee lasta tehdessään. Sitä paitsi, mikään ei takaa että se lapsi sua hoitaa vanhana. Välit voi mennä, lapsi voi sairastua tai vaikka kuolla ennen kuin vanhemmat ite ehtii vanhuksisksi. Lapsi voi muuttaa vaikka ulkomaille töiden takia tai muuten vaan kokea ettei ole hänen velvollisuus hoitaa vanhempiaan.

Höpsistä. Ei ole olemassakaan epäitsekästä syytä tehdä lapsia. Aina se lähtee vanhempien itsekkyydestä; seurataan viettejä, seurataan halua tehdä lapsia, jne. Eihän tälle maapallolle tosiasiassa tarvita enää yhtään ihmistä energiaa tuhlaamaan, joten kyllä, jokainen uusi lapsi on vanhempiensa itsekkyyden tuotos.

Ei mikään tosiaan takaa sitä, että lapsi huolehtii minusta vanhana, mutta jos ei ole lapsia, niin sitten kukaan ei *varmasti* huolehdi minusta vanhana. Parempi edes yrittää. Ja sitten kasvattaa lapsi sen verran hyvin, että välit eivät mene, ja että lapsi ymmärtää, kuinka tärkeää oman perheen auttaminen on. Meidän suvussa vanhempia on aina autettu, ja kaikki meistä ovat asuneet ulkomailla ympäri maailmaa. Vanhusten auttaminen on ehdottomasti heidän lastensa velvollisuus, ihan samoin kuin lasten auttaminen on heidän vanhempiensa velvollisuus. Suomessa tämä on päässyt unohtumaan, kun kaikki sokeasti uskovat sosiaalijärjestelmämme huolehtivan vanhuksista, vaikka tosiasiassa lapsettomat vanhukset ovat täysin heitteillä.

 

Aikansa Kutakin..nykyään saan nukkua pitkäänkin ja lapsen pyykki peseytyy omieni ja miehen pyykkien seassa,ei koskaan lisävaivaa siitä. On toki näihin 8v mahtunu kiukkua ja sotkua ja valvottuja öitä, silti lapsi on myös rikkaus ja elämän meininki. Ei niitä lapsia tosiaan oo pakko hankkia ap, mutta ei lapsettomuudesta kannata tehdä kaikille arvoa ja parempaa päätöstä.

 

Jos tolleen ajattelisi, pitäisi muuttaa erakoksi jonnekin korpeen. Kun aikuisillakin on tapana marista. Ja kiukutella. Ja sotata. Ja olla rasittavia. Ja meluta keskellä yötä. Ja jopa tappaa toisia aikuisia...

 

Ei mikään tosiaan takaa sitä, että lapsi huolehtii minusta vanhana, mutta jos ei ole lapsia, niin sitten kukaan ei *varmasti* huolehdi minusta vanhana. Parempi edes yrittää. Ja sitten kasvattaa lapsi sen verran hyvin, että välit eivät mene, ja että lapsi ymmärtää, kuinka tärkeää oman perheen auttaminen on.

Ihme juttuja. Suvusta/ lähipiiristä voi löytyä muitakin "huolehtijoita" kuin omat lapset.
Pelkällä kasvatuksella et voi vaikuttaa siihen pysyykö lapsen kanssa välit; lapsi voi olla vaikka syntyessään psykopaatti ja täysin piittaamaton sinusta (joo todella kärjistetty esimerkki mutta kaikki on mahdollista - etenkin tuosta yleisemmät välejä rikkovat asiat)...

Vaikka lapsia syntyisi itsekkäistä syistä, niin harvempi sentään pitää its. selvyytenä sitä, että lapset on auttamassa itseä, kun aika on. Todella outo ajatus, että lapset pitäisi olla olemassa vain siksi, että hoitavat itseä sitten kun vanhuus on iskenyt...

 

Juu. Ei tähän nykymaailmaan todellakaan kannata enää lapsia saada. Hirveämmäksi menee kokoajan. En uskalla edes ajatella millaista on vaikka viiden vuoden päästä, siitä seuraisi vain paniikkikohtaus.

Vastuun paino harteilla nykymaailman keskellä meinaa käydä välillä liian raskaaksi kantaa. Ja se johtuu siitä, että rakastaa lapsiaan 'liikaa'...

 

Muistat sitten siellä vanhainkodissa kun olet joka päivä ollut vuorokauden samoissa kakkavaipoissa tuijottamassa täytenä poisvietyjä ruokalautasia kun et itse pysty syömään, että oli ihan oma valintasi jättää ne ainoat sinun oikeuksiesi puolustajat tekemättä.

Vaa eipä kaikilla ole vanhana ketään auttamassa vaikka olis 20 lasta teheny. Välit ehtii kyllä sössiä elämän aikana tai sattua jotain muuta.

 

Lapsia tehdään tasan itsekkäitä syistä. Siksi koska tulee olo että sellainen on saatava. Silkkaa biologiaa. Ei missään ole syntymättömien lasten kansaa josta sitten yksi kerrallaan niitä pelastetaan hyvään elämään. Siksi myös itse olen lisääntynyt. Haluan jakaa rakkauttani ja huolenpitoani, se tuottaa minulle suurta nautintoa. Jos ajattelisin järjellä, puhtaasti ja raa'asti, olisi lapset jäänyt hankkimatta. Jos ei hoivaviettiä ole, kannattaa jättää tekemättä.

 

Minulla ei ole koskaan ollut hoivaviettiä tai vauvakuumetta. Silti tuossa istuu vieressä yksi taapero. Vaikeaa on ollut kun yksin olen hänet hoitanut ja kasvattanut mutta ne pienet hetket kun nauretaan yhdessä ovat elämäni onnellisimpia hetkiä.

Kai sitä lapset tekee itsekkäistä syistä kuten minä tein miestä varten joka ei jäänyt kuitenkaan lasta hoitamaan. En silti osaisi enää elää vapaata ja yksinäistä sinkkuelämää. Kaikki se pinnallisuus ja turhuus tuntuu nyt tyhjältä ja merkityksettömältä.