Finale the end

  • Viestiketjun aloittaja Munasarjasyöpä
  • Ensimmäinen viesti
Munasarjasyöpä
Mulla on ollut pitkäaikainen yskä ja menin lääkäriin. Keuhkokuva otettiin ja mulla todettiin keuhkoissa etäpesäke. Tehtiin magneettikuvaus ja mulla on munasarjasyöpä. Sytöstaattihoidot alkaa nyt leikkauksen jälkeen ensiviikolla. Tavoite on saada mut elämään 5 vuotta VIISI , mitä järkeä? Miksi kituuttaisin viisi vuotta, tietäen kuolevani kuitenkin pian?
Lapseni ovat 9,5 ja 2 v. Eikö ole parempi,että nuoremmat unohtavat minut ? En minä itke tulevaa kuolemaani, mutta lapset ja mies. Miten he pärjäävät ?
Älkääkä sano helvetissä tätä keksityksi tarinaksi. TÄMÄ ON TOTTA. Itse luin " yskäisenä" palstaa vielä viime kuussa ja ajattelin,että mulla on sitkeä yskä. En tiedä, miksi kirjoitin. Olen shokissa tai en voi voi uskoa tätä todeksi...en tiedä.. Kipulääkkeitä on munasarjojen ja kohdun leikkauksen takia. Mutta jokseenkin järjissäni olen vielä.
 
Noh...
Eikö munasarjasyöpä oireillut aiemmin, ennen etäpesäkettä mitenkään? Onneksi oli vain yksi etäpesäke, kaverilla oli keuhkot täynnä, kuolikin pian...(eri syöpä). Voithan elää kauemminkin kuin sen viisi vuotta. Saishan perhe pitää sut kauemmin jos hoidetaan. Aina kannattaa taistella elämän puolesta jos saa mahdollisuuden, kaikille sitä ei anneta jos on mukamas esim. ikää liikaa.
Jos ehdottomasti et halua hoitoa, voit kieltäytyäkin kyllä. Ketään ei hoideta väkisin.
 
"vierailija"
Voimia, toivottavasti jaksat elää perheesi rinnalla sen 5v, kyllä sillä on väliä. äitini kuoli kun olimme 14, 11 ja 6v, sulla toki vielä pienempiä. kyllä he pärjäävät tavallaan mutta jokainen pv on tärkeä. En niitä antaisi pois lapsiltakaan. Vaikka eivät suoraan sinua muistakaan niin tunnetasolla ja kehityksessä kyllä. päivä kerrallaan
 
Munasarjasyöpä
Yksi etäispesäke keuhkoissa. Munasarjat ja kohtu poistettu nyt leikkauksella. Tämän syövän ennuste on surkea ja en tiedä, jaksanko taistella. En juuri nyt. Ehkä huomenna ? En tiedä.. Olen itsekäs. Miksi en antaisi periksi heti ja se siitä. Miksi kärsisin kipuja ja kuitenkin kuolen pian ja nuoremmatkin muistaisivat kenties minut ?
 
"tiipii"
Alkuperäinen kirjoittaja Munasarjasyöpä;29428868:
Yksi etäispesäke keuhkoissa. Munasarjat ja kohtu poistettu nyt leikkauksella. Tämän syövän ennuste on surkea ja en tiedä, jaksanko taistella. En juuri nyt. Ehkä huomenna ? En tiedä.. Olen itsekäs. Miksi en antaisi periksi heti ja se siitä. Miksi kärsisin kipuja ja kuitenkin kuolen pian ja nuoremmatkin muistaisivat kenties minut ?
Mun on TAAS pakko kertoa anopistani, jolla todettiin munasarjoista lähtenyt, pitkälle levinnyt syöpä, jota ei edes kuviteltu voitavan leikata. Ja jutun juoni on siinä, että anopillani se todettiin 81-vuotiaana! Silti häntäkin alettiin hoitamaan, Naistenklinikalla, ja sillä asenteella, että kaikkea mahdollista kokeillaan. Hän sai sytostaatteja, joista ei tullut pahoinvointia(tai näin hän sanoi, kun oli kyllä niitä pahoinvointipilsuja määrätty), eikä hiukset lähteneet, vaikka peruukki-sitoumuskin annettiin. Anopillani oli etäpesäkkeitä keuhkoissa sekä maksassa.Hän sai säännöllisesti hoitoja, joskus tuli vähän pidempi väli, kun jotkut veriarvot oli alamaissa..Mutta kaiken jälkeen, olisiko mennyt hiukan vajaa vuosi, kävikin niin, että hoidot olivat tehonneet niin hyvin, että kasvain oli pienentynyt ja etäpesäkkeet hävinneet niin, että hänet saatettiin leikata toukokuussa2012. Leikkaus meni hyvin, ja nyt on käynyt niissä kontrolleissa säännöllisesti, eikä toistaiseksi ainakaan mitään hälyttävää ole tullut esille, vaan "terveen papereilla" on.

Pointtini tässä on se, että jos noinkin iäkästä, ikänsä tupakoinutta ihmistä aletaan täysin palkein hoitaa, niin sinä olet nuori ihminen, ja mitä vain voi vielä tapahtua, positiivista siis! Varmasti alakulo ja suru on se päällimmäinen tunne nyt, mutta josko löytäisit jostain sellaisen "perkeleellisen" taistelutahdon, ja näytä sille s**tanan taudille, ettei sua noin vain latisteta. Anna lapsillesi kaikki se aika, mitä ikinä voit, ja mieti asiaa niinkin päin, jotta jos sun lapsi/äiti/puoliso olisi tuossa tilassa, niin haluaisitko, että hän kuolee saman tien vai toivoisitko niitä vuosia edes yhden, kaksi tai JOPA viisi?

Hirveästi tsemppiä, ja toivottavasti sulla on läheisiä, joiden kanssa voit tätä asiaa "pilkkoa pienemmiksi paloiksi", ja puhua, puhua ja taas puhua..Itkeä ja huutaa, kirota ja ihan kaikkea, mutta loppujen lopuksihan, kukaan ei voi ennalta tietää päiviensä määrää.. Ja lääkäriinkin kannattaisi ottaa joku mukaan tukihenkilöksi, sillä anopistani ainakin huomasin sen, ettei hän oikein osannut kysyä mitään,eikä välttämättä ymmärtänytkään kaikkea sitä tiedon määrää, jota annettiin, joten itse olin se kuuleva korva ja kysyvä suu siellä.
 
viaras
Etkä mitään luovuta! Lääketiede kehittyy jättiharppauksin ja mitä tahansa voi tapahtua. Vaikkapa sinunkin kohdallasi tuollainen ihme, kuin tuolla 81 v. naisella.

IKINÄ EI SAA LUOVUTTAA!
 
"jemina"
En tiedä helpottaako, tuskin, mutta erittäin hyvä ystäväni selvisi syövästä johon annettiin maksimissaan vuosi elinaikaa. Ystäväni syöpä alkoi kiveksistä, leviten vatsaan, keuhkoihin ja lopulta aivoihin. Vuoden hän taisteli syöpää vastaan, ja kuukausi sitten todettiin että terve on. Ne etäpesäkkeet joita ei saatu leikattua, on sädehoidota (tms) tapettu.

En sano että kaikilla käy vastaava onni, mutta joillakin kyllä. Luovuttaa kannattaa vasta haudassa.
 
"asdfr"
Nuo ennusteet ovat aika ikäviä. Mun isälle annettiin viisi vuotta ja nyt on elänyt 16 vuotta syöpänsä kanssa. Pääasia on että elää niinkuin ennenkin, suunnittelee tulevaisuutta eikä anna periksi. Niin kliseeltä kun se kuulostaakin.Sulla on paljon menetettävää, siksi ei pidä antaa periksi.
 
"miemie"
viisi vuotta on pitkä aika. ei tietenkään niin pitkä kuin 50 vuotta, mutta aina parempi kuin 5 kuukautta. Lapsesi saavat pitää äitinsä elämässään kauemmin ja saat itse elää. voithan parantua ja elää kauemmin kuin 5 vuotta. Voimia!!!
 
"asdfr"
Miksi sun lapset ei sais muistaa sua, ihme ruikutusta?! Ne on sun lapsia aj sun pitää pysyä hengissä niitä hoitamassa. ja kasvattamassa! Parempaa syytä elää tuskin onkaan. Kerää itsesi ja ala tapella vastaan.
 
[QUOTE="Saara";29429846]Kannattaa aloittaa ruokavaliohoito lääketieteellisten hoitojen ohella. Moni terminaalivaiheessa on parantunut sen avulla.[/QUOTE]

Kerropas esimerkki ruokavaliosta ja esimerkkipotilas, joka on parantunut metastasoituneesta syövästä sen avulla.
 
Taistele vaan
Noita ennusteita ei kannata tuijottaa, jokainen syöpä on yksilö ja munasarjasyöpään sairastuneet on yleensä vanhempia, mikä tietysti vaikuttaa jo sekin noihin "10 vuoden päästä elossa" -lukuihin. Kun eihän niistä syövättömistä 70-vuotiaistakaan ole 10 vuoden päästä elossa enää 100% ja sitä rataa.

Joku tuolla mainitsikin että lääketiede kehittyy ja se myös on totta. Noissa ennusteissa esim. eletään vielä 5-10 v takaisia aikoja, koska ne tilastot tietysti tehdään taaksepäin. Ei ole mitään syytä luovuttaa, viimeksi nyt lasten takia!! Hoidat vaan nyt tuon ensishokin pois ja sitten eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kukapa meistä päiviensä määrää tietää vaikka miten olisi terveiden kirjoissa.
 
"vierastus"
Voi sinua:( :( Ei sanat riitä, en osaa kuin ilmaista myötätuntoa puolestasi... Olisiko sulla mahdollisuutta hakeutua johonkin kriisiapuun vaikka? Jos jonku ammattilainen pystyisi loiventamaan tuota iskua vasten kasvoja:(? Toivon sydämestäni, että tarinallasi on kaikesta huolimatta onnellinen loppu. Että paranet kuitenkin kokonaan hoidon avulla. Tai keksitään jokin uusi mullistava hoitomuoto.
 

Yhteistyössä