Miina
tai isovanhempansa itse kun he lähestyvät elämänsä loppua eivätkä pysty enää itsestään huolehtimaan?
vieras
En aio hoitaa, isovanhemmat ovat kuolleet sekä äiti myös ja isä rappioholisti että hoitelee ite hyvin pian itsensä hautaan.
Se olisi ihanne hoitaa omat isovanhempansa/appivanhemmat ja omat isovanhemmat.
Olen hoitoalalla ja vanhustenpuolella. Näen paljon yksinäisiä vanhuksia ym. kurjaa ja aina ajattelen että haluiaisin mahdollisimman pitkään auttaa läheisiäni. Se riippuu niin paljon mitä sairastaa, oma elämäntilanne mukaanlukien. Kotihoidon ja omaisten turvin pääsee pitkälle. Jotkut sairaudet etenee kuitenkin siihen malliin että laitoshoito on väistämätön. En usko että resurssit niin omat kuin kotihoidonkaan riittävät etenevän esim. dementian hoitoon kotioloissa. Toivottavasti saisi lähteä ns. saappaat jalassa tästä elämästä.
Olen hoitoalalla ja vanhustenpuolella. Näen paljon yksinäisiä vanhuksia ym. kurjaa ja aina ajattelen että haluiaisin mahdollisimman pitkään auttaa läheisiäni. Se riippuu niin paljon mitä sairastaa, oma elämäntilanne mukaanlukien. Kotihoidon ja omaisten turvin pääsee pitkälle. Jotkut sairaudet etenee kuitenkin siihen malliin että laitoshoito on väistämätön. En usko että resurssit niin omat kuin kotihoidonkaan riittävät etenevän esim. dementian hoitoon kotioloissa. Toivottavasti saisi lähteä ns. saappaat jalassa tästä elämästä.
Tää muakin kiinnostaa.... kun on niin kova rähinä tuosta palkka-asiasta ja kun sitä niin vähätellään, että mitä ihmiset itse tekevät siinä vaiheessa, kun ovat sen tosiasian edessä, että nää jutut ehkä joskus menee vähän henk.kohtaisiksikin, kun pitää tehdä päätöksiä jotka saattaa koskea omaakin elämää....
Nella
Minun poikani (11v) ilmoitti, että hän aikoo sitten hoitaa ukkia kun hän on niin vanha ettei pärjää yksinään, ettei hänen tarvitsisi mennä vanhainkotiin.
Eräs
No sitte ne tulee sinne hoitopaikkaan rähisee että äidillä on nyt väärän värinen pusero ja ny se tarvii riisipuuroa ja sukan sauma on vinossa ym.Alkuperäinen kirjoittaja Sleepyhead:
Keittiönoita
:wave: :wave: :wave: Ei tulisi mieleenikään laittaa vanhempiani minnekään laitokseen mätänemään.
:/ Vaikee juttu. Riippuen miten asutaan (lähellä/kaukana) ja missä kunnossa vanhukset ovat. Ja etenkin siitä mitä vanhukset itse tahtovat. Se kun ei aina ole niin mukavaa jos omaiset hoitavat "sairaalatyöt", se voi olla todella raskasta molemmille osapuolille. Toivoisin että vanhempani pääsevät aikanaan vanhainkotiin jos niin tahtovat. Täällä päin (Ruotsissa) ainakin kehitys menee siihen suuntaan että vanhukset eivät pääse hoitoon, sillä hoitopaikkoja vähennetään.
Tästä ollaan jo siskon kanssa taisteltu, että kumpi hoitaa äidin, jos sellainen tilanne tulee eteen. Ja sitten hävisin taiston voimakastahtoiselle siskolleni. (äitini on kyllä vasta reilun viidenkymmenen, eikä sairas)
Juorusin sitten äidilleni taistosta ja hän sanoi, että minua ei hoida kukaan omainen. Viette hoitokotiin ja sillä selvä.
Ymmärrän kyllä äitini kannan, koska omani on vähän sama. En halua taakaksi omaisilleni. Silti olisin valmis tarvittaessa itse alkamaan omaishoitajaksi.
Juorusin sitten äidilleni taistosta ja hän sanoi, että minua ei hoida kukaan omainen. Viette hoitokotiin ja sillä selvä.
Ymmärrän kyllä äitini kannan, koska omani on vähän sama. En halua taakaksi omaisilleni. Silti olisin valmis tarvittaessa itse alkamaan omaishoitajaksi.
vieras
AP, mitä tarkoitat? Meinaatko avustusta vanhempien kodissa vai että omaan (meiän) kotiin vanhukset ottais?
Omien vanhempien hoitaminen ei taida onnistua. Asutaan niin kaukana. Appivanhemmat oli piiitkään kotonaan kotiavun ja lastensa avun turvin.
Omien vanhempien hoitaminen ei taida onnistua. Asutaan niin kaukana. Appivanhemmat oli piiitkään kotonaan kotiavun ja lastensa avun turvin.
Pitää sitten miettiä, kunhan äiti on vanha. Nyt jo sanoi, että alkaa tuntua ihan kuin vanhuus alkaisi vaivata. Saattaahan se kohta olla käsissä, äidillä ikää 87 vuotta. 
vieras
Äitini kanssa en oo ollu ku joskus puhelimessa yhteydessä mutta viimeks tavannu livenä joskus ennen viime joulua. On alkoholisti. Isääni tapaan ja soittelen mutta hällä on vaimo joka varmasti tolloin hänestä päävastuun ottais jos sairastuis toki mä kävisin kattomassa. Mun äidillä on jo se tilanne että koska vaan voi soitto tulla!
ap
No esimerkiksi siinä tapauksessa jos on pahasti dementoitunut tms. siis tarvitsee apua syömisessä,pukemisessa, pesuissa,kääntymisessä, tekee tarpeensa vaippaanAlkuperäinen kirjoittaja vieras:
eli tarvitsee apua melkein kaikessa.
vieras
Niin ei musta ole hoitaan kumpaakaan kun en osaa noita juttuja ammattilaisia tarvis olla siin tukena ainakin.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Äitini hoiti isääni lähes loppuun asti (paitsi viimeiset kaksi viiikoa) kotonaan,
ja mahdollisuuksieni mukaan yritin olla hänen apunaan ja tukenaan siinä.
Äitini harteille se silti suurilta osin kaatui ja hänellä oli todella rankkaa.
Ja hän oli sidottu siihen 24/h vrk.
Siinä mukana oleminen antoi aavistusta siitä, mitä toisen hoitaminen saattaisi olla. Rehellisesti on sanottava, etten ole varma riittäisivätkö omat rahkeeni vastaavasti äitini hoitamiseen, jos hän sairastaisi samankaltaisesti kuin isäni.
Omien resurssieni mukaan toki yrittäisin saada äitini elämästä mahdollisimman laadukkaan ja kamalalta tuntuisi laittaa hänet jonnekin terveyskeskuksen kroonikko-osastolle :| :|mutta, jos samaan aikaan omat lapseni tarvitsisivat minua kotona en tiedä repeäisinkö niin moneksi. Ja ainakin tässä asunossa, jos tässä asuisimme olisi hoitoa aika vaikea järjestää. Ja oma lääketieteellinen /sairaanhoidollinen tietämykseni on varsin suppea.
Lähtökohtani olisi se, että silti pyrkisin häntä hoitamaan niin kauan kuin ne resurssini riittävät.
Mutta miten te muut, jos vaakakupissa on omat pienet lapset ja toisaalta sairas vanhus, joka tarvitsee hoitoa 24 h/vrk mihin se teidän vaakakuppinne kallistuu.
Oma äitini on aika iäkäs, vielä voimissaan. Mutta sitä, kuinka kauan ei voi tietää.
ja mahdollisuuksieni mukaan yritin olla hänen apunaan ja tukenaan siinä.
Äitini harteille se silti suurilta osin kaatui ja hänellä oli todella rankkaa.
Ja hän oli sidottu siihen 24/h vrk.
Siinä mukana oleminen antoi aavistusta siitä, mitä toisen hoitaminen saattaisi olla. Rehellisesti on sanottava, etten ole varma riittäisivätkö omat rahkeeni vastaavasti äitini hoitamiseen, jos hän sairastaisi samankaltaisesti kuin isäni.
Omien resurssieni mukaan toki yrittäisin saada äitini elämästä mahdollisimman laadukkaan ja kamalalta tuntuisi laittaa hänet jonnekin terveyskeskuksen kroonikko-osastolle :| :|mutta, jos samaan aikaan omat lapseni tarvitsisivat minua kotona en tiedä repeäisinkö niin moneksi. Ja ainakin tässä asunossa, jos tässä asuisimme olisi hoitoa aika vaikea järjestää. Ja oma lääketieteellinen /sairaanhoidollinen tietämykseni on varsin suppea.
Lähtökohtani olisi se, että silti pyrkisin häntä hoitamaan niin kauan kuin ne resurssini riittävät.
Mutta miten te muut, jos vaakakupissa on omat pienet lapset ja toisaalta sairas vanhus, joka tarvitsee hoitoa 24 h/vrk mihin se teidän vaakakuppinne kallistuu.
Oma äitini on aika iäkäs, vielä voimissaan. Mutta sitä, kuinka kauan ei voi tietää.
mie
En aio hoitaa, toki avustan kodinhoidollisissa asioissa, mutta siinä vaiheessa kun tarvitsee koko päiväistä /ympärivuorokautista hoitoa, niin uskon että omat resurssini eivät siihen riitä.
Harmaana
Äitiäni en hoitaisi.Mutta paappaani ja mammaani yritän hoitaa jos sitä nyt hoitamiseksi voidaan kutsua.Eli kun paappani luona käyn,tiskaan astioita,katson että jääkaapissa ei ole vanhaa tavaraa ja käyn lasten kanss aina kuinmahdollista.(paappani asuu kotona,jäi leskeksi keväällä)Mammani asuu palvelukodissa ja käyn siellä aina kun ehdin,haen kaupasta mitä mamma tarvii ja pidän seuraa.
Enemmän tekisin jos oma perhe-elämä ei olisi niin kiireistä ja rankkaa.
Enemmän tekisin jos oma perhe-elämä ei olisi niin kiireistä ja rankkaa.
Itse vanhustyön parissa työskennelleenä voin vain todeta, että toivottavasti omat vanhempani eivät koskaan joudu siihen pisteeseen, että laitoshoito ainoa vaihtoehto.
Yritän toki itse viimeiseen asti pitää heistä huolta jos tarve aikoinaan vaatii.
Itselläni tuore kokemus siitä, että oma pappani, joka ei ole koskaan pitänyt huolta omista lapsistaan saatika meistä lapsenlapsistaan eli viimeiset vuotensa melko yksinäisenä. Toki häntä autettiin loppuun saakka lapsiensa panostuksella, mutta elämältä olisi voinut saada paljon enemmänkin jos oma asenne olisi ollut toinen. Pappani nukkui pois eilen aamulla ja viime yönä muistelin häntä, eikä montaa muistoa mieleen tullut :'(
Yritän toki itse viimeiseen asti pitää heistä huolta jos tarve aikoinaan vaatii.
Itselläni tuore kokemus siitä, että oma pappani, joka ei ole koskaan pitänyt huolta omista lapsistaan saatika meistä lapsenlapsistaan eli viimeiset vuotensa melko yksinäisenä. Toki häntä autettiin loppuun saakka lapsiensa panostuksella, mutta elämältä olisi voinut saada paljon enemmänkin jos oma asenne olisi ollut toinen. Pappani nukkui pois eilen aamulla ja viime yönä muistelin häntä, eikä montaa muistoa mieleen tullut :'(
Isää voisin, äitiä en. Mutta isä on sanonut, ettei häntä tarvitse hoitaa. Johonkin laitokseen pitää laittaa.
Aika näyttää, paljonhan siihen vaikuttaa heidän kuntonsa. Eniten toivon että asuisin siinä vaiheessa sen verran lähellä heitä, (vanhempiani), että olisi mahdollista nähdä usein ja olla tilanteen tasalla, milloin kotona asuminen omin voimin ei enää onnistu. Toivoisin että voisin huolehtia ainakin siitä etteivät he tuntisi itseään yksinäisiksi ja hylätyiksi. SAmoin mahdolliseen hoitolaitokseen yhteyden pito ja paikkaan tutustuminen, vierailut, ulkoiluttaminen, syöttäminen, kotona käyttäminen vaikkapa jouluksi ja synttäreille, jos kunto sallii. En usko että pystyisin välttämättä itse kotona järjestämään sellaista hoitoa heille, mikä olisi kaikkien kannalta hyvä, kolmivuoroa kun teen, eikä tulevaisuudessakaan mahdollista pois töistä jäädä, jos ei lotossa voiteta. Omasta terveydestäkin huolehdittva omienkin lasten takia. Luulenpa että näin toivoisivat omat vanhempanikin minun toimivan.