G: Kuinka moni on joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä

  • Viestiketjun aloittaja Kokemus
  • Ensimmäinen viesti
Kokemus
Kenen toimesta? Tuttu, tuntematon?
Miten olet päässyt asian Yli (oletko saanut asian käsiteltyä) ja miten kokemus vaikuttaa elämääsi ja elämässäsi?
Loukkaako sinua joskus raiskauskeskustelujen asenteet?
 
Non compos mentis
Tuntemattomia lähinnä. En ole sitä tyyppiä, joka jää miettimään menneitä. Voisi varmaan sanoa, että jotain traumoja on jäänyt, mutta koska en ole parisuhteessa, niillä ei ole väliä. Haaveilen, ettei minulla olisi lainkaan rintoja.
 
kokemus
Minulle raiskaaja ja pakottaja olivat molemmat tuttuja. Asian yli en ole oikein koskaan päässyt muuten kuin sillä tasolla, etten ajatele asiaa. Vaikutuksia on kai luottamuspula, masennuskierre, tarve puhdistautua seksin jälkeen, pelot tautien suhteen. En ole mielestäni kovin seksuaalinen olento. Ja minulle on erittäin vaikea puhua asioista, jotka koen häpeällisinä itselleni. Kuten se, että turvallisen seksin aikana kiihotun alistamisesta ja kovista otteista, jälkeen päin vihaan itseäni näistä ajatuksista. En tiedä sitten johtuuko se lapsuuden kokemuksista ja siellä koetusta henkisestä väkivallasta enemmän kuin raiskauskokemuksesta. Seksi on kuitenkin likaista touhua. Ällöttävää.

En ole puhunut avoimesti ennen keski-ikää. En oikeastaan kokemuksistani vieläkään sen avoimemmin kuin kertomalla, että minut on raiskattu. Niistä pahin kokemus oli parisuhteessa tapahtunut pakottaminen seksiin. Menin ihan lukkoon tilanteessa. Ehkä sen takia en saanut tarpeeksi vahvasti ilmaistua "Ei, en halua tätä." Se suhde oli muutenkin alistamista ja henkistä väkivaltaa, manipulaatiota ja pelkoja täynnä.

Raiskauskeskusteluissa minua vaivaa välillä se syyllistämisen ilmapiiri. Terveen järjen mukana pitäminen on tietysti paras turva, mutta en minä teinihupakkona edes kuvitellut tuttavani raiskaavan minua. MItä tulee myöhempään kokemukseen niin suhteesta lähteminen on toisille helppoa, mutta henkisessä lamassa ja pelossa elävälle ei, en minä tahtonut minua satutettavan, joten syyllisyyden kantaminen on jo tarpeeksi vaikeaa ilman lisäsyyllistämistä. Lain kohdalta jotkin epäkohdat häiritsevät.
 
Joo hyväksikäyttö löytyy lapsuudesta ja vaikean masennuksen kautta psyk polilla saanu/pystynyt hiukan siitä puhumaan. Ikinä en asiaa ole kokonaan läpi käynny... ja hyväksikäyttäjä oli tuttu :(
Minulla sama ett turvallisessa seksissä tykkään rajummista otteista ym
 
Hävettää
Hyväksikäyttäjä oli ex ja hänen kaverinsa (3 kpl). Huumasi minut tiedottomaan tilaan ja sen jälkeen tekivät mitä halusivat. Aamulla oli vain outo olo ja paikat kipeänä. Koskaan en olisi ymmärtänyt mitä tapahtui, ellen olisi löytänyt videota mihin olivat vuorotellen kuvanneet koko tapahtuman.
Olin niin järkyttynyt filmin sisällöstä, että heti sitä katsottuani (en edes kokonaan pystynyt katsomaan) tuhosin sen. Hävetti ihan sairaasti. Ikinä tästä ei puhuttu kenenkään asian osaisen kanssa. Nyt monien vuosien jälkeen siskoni tietää. Ei muut. En pysty puhumaan asiasta, olen lukinnut sen johonkin hyvin syvälle sisääni. Jatkoin seurustelua vielä muutaman kuukauden tähän miehen kanssa, mutta sitten tajusin kuinka itse tuhoista oli jatkaa tätä suhdetta. Siinä suhteessa ei ollut kyllä mitään normaalia. Huh huh, kun puistattaa kun ajattelee edes koko asiaa.

Pidän itseäni osa syyllisenä. Itse olin valinnut poikaystäväni ja käytimme silloin tällöin huumeita muutenkin. Elämä ei ollut silloin mitään ruusuilla tanssimista.

Joskus tulee mieleen, että ei olisi pitänyt tuhota sitä filmiä vaan kiikuttaa se poliisiasemalle. Mutta se on myöhäistä nyt. Toisin en tiedä miten olisin pytynyt ikinä vieraalle ihmiselle puhumaan tästä aj siinä tapauksessa jos olisin vienyt asian eteenpäin olisi mun täytynyt puhua usealle vieraalle ihmiselle.
 
ek
Kyllä, tosi vaikea puhua. En ole vielä päässyt yli asiasta, pahin on edessä,
asiat saattaa leimahtaa esiin jos vaikka olen puolen metrin päässä jostain miehestä.
Olen joskus ihmetellyt noita keskusteluita, kun mua ei kosketa mikään...
 

Yhteistyössä