G: Kummalle sinä syntyisit mielummin 18 vai 30-vuotiaalle äidille?

Riippuisi ihan ihmisestä.
Oma äitini oli lähes 40-vuotias saadessaan minut mutta meillä on viileät välit.
Äiti ei ole käsitellyt lapsuuttaan,traumojaan jne. eikä ole kamalan tasapainoinen.
Siskoni hän sai teininä mutta heillä on läheiset välit.

 

Olen itse sitä mieltä että ikä ei kerro paljoakaan kyvykkyydestä äitiyteen. Toki on todennäköisempää että kolmekymppinen saattaa olla vakaammalla pohjalla, mutta minun äitini, joka sai minut siis vähän päälle kolmenkympin, ei ollut työstänyt menneisyytensä traumoja edes siihen mennessä. Eikä ole vieläkään. Itse olen 21 ja muutan lähiaikoina psykologin avulla omilleni, jotta minä sentään voin käsitellä omani.

 

Olen syntynyt kolmekymppisille vanhemmille. Nykyisellään nelivitosena olisi helpompaa jos ois syntynyt 18 vuotiaalle, ei tarttis olla huolissaan ja huolehtimassa sairalloisen vanhuksen asioista. Mun ikäpolven vanhemmat vaikka oisivat olleet nuoria lapsen saadessaan on kuitenkin kasvatettu erilaiseen vastuullisuuteen kuin tän päivän 18-vuotiaat.

 

18 vuotiaan lapsena olisin ns vahinkolapsi ja 30 vuotiaan lapsena biologisen kellon pakonomaisentarpeen takia tehty,eli mieluimmin ehkä tuohon ikähaarukoiden väliin. ja 18 vuotiashan on lapsi viellä itsekkin,eli olisin lapsen tekemä lapsi ja melkoisella todennäköisyydellä joko syntyisin yh äidille tai minusta tulisi avioton lapsirukka jolla isähahmot vaihtuisivat tiuhaan. =( surullista.

 

No 3-kymppiselle mieluummin. On jo elämää nähnyt, ja mahdollisesti elää vakaampaa elämää. Ei ole altis kaikenmaailman haihatuksille, on jo opiskellut ja ollut pitkään työelämässä jne. Tai sitten ei...

 

Vastaan suoraan intuitiolla 30. En halua perustella, koska kuitenkin loukkaisin osaa tai heittäisin herneitä neniin.

 

18 vuotiaan lapsena olisin ns vahinkolapsi ja 30 vuotiaan lapsena biologisen kellon pakonomaisentarpeen takia tehty,eli mieluimmin ehkä tuohon ikähaarukoiden väliin. ja 18 vuotiashan on lapsi viellä itsekkin,eli olisin lapsen tekemä lapsi ja melkoisella todennäköisyydellä joko syntyisin yh äidille tai minusta tulisi avioton lapsirukka jolla isähahmot vaihtuisivat tiuhaan. =( surullista.

Ehdottomasti 30-vuotiaalle. Onpahan rahaa sitten minut elättääkin ilman sossuja ja vanhempiaan...

Ja itse olen aikoinaan tehnyt lapset 33- ja 36-vuotiaana. Ekoilla kerroilla tärppäsi molemmat, muuta en olettanutkaan kun kroppa ollut aina kuin kello menkkojen ja muiden kanssa.

 

18v.
Se 30-vuotias elämää nähnyt ja kokenut saattaisi suuremmalla riskillä kantaa jo jotain tautiakin minkä tartuttaisi minuun.

 

30v!

 

18v.
Se 30-vuotias elämää nähnyt ja kokenut saattaisi suuremmalla riskillä kantaa jo jotain tautiakin minkä tartuttaisi minuun.

Vitsailet.

 

Näin jälkikäteen 30-vuotiaalle, olisi ehkä äidillä ollut hivenen enemmän mielenkiintoa ja vastuuntuntoa.
Voisi sanoa että tunsin isovanhempani paremmin kuin äitini.

 

18v.
Se 30-vuotias elämää nähnyt ja kokenut saattaisi suuremmalla riskillä kantaa jo jotain tautiakin minkä tartuttaisi minuun.

Kerro vielä, että mikäköhän tällainen tauti olisi? Kun juuri nyt ei raksuta.

 

[QUOTE="vieras";28094717]

Kerro vielä, että mikäköhän tällainen tauti olisi? Kun juuri nyt ei raksuta.[/QUOTE]

Hyppykuppa, hiv, herpes...
Tai mamma saattaisi olla alkoholisoitunut kun 25v. on vetänyt överiksi eikä osannut lopettaa. En tahtoisi olla fas-lapsi.

Kärjistän ja haen takaa että nämä kyselyt on typeriä.

 

Hyppykuppa, hiv, herpes...
Tai mamma saattaisi olla alkoholisoitunut kun 25v. on vetänyt överiksi eikä osannut lopettaa. En tahtoisi olla fas-lapsi.

Kärjistän ja haen takaa että nämä kyselyt on typeriä.

Huoh, onneksi lisäsit tuon viimeisen lauseen. Mietin jo, että voiko noin tyhmiä olla!

 

30-vuotiaalle. Todennäköisesti 18-vuotias olisi kohtalaisen kouluttamaton, varaton, elämäänäkemätön ja vielä menohaluinen. Kolmekymppinenkin voi olla sellainen, mutta hei oikeasti 30-vuotias on nuori ihminen, ei vanha...

 

Minä synnyin 29-vuotiaalle eikä ole sen suhteen ollut valittamista.

 

[QUOTE="vieras";28094694]

Ehdottomasti 30-vuotiaalle. Onpahan rahaa sitten minut elättääkin ilman sossuja ja vanhempiaan...

Ja itse olen aikoinaan tehnyt lapset 33- ja 36-vuotiaana. Ekoilla kerroilla tärppäsi molemmat, muuta en olettanutkaan kun kroppa ollut aina kuin kello menkkojen ja muiden kanssa. [/QUOTE]

Meillä ainakin on talous kunnossa.. Itse olen ollut töissä ylä-asteelta päästyäni asti joten säästöjäkin on kertynyt jo ihan mukavasti ja mies tekee myöskin töitä! Ei meidän ainakaan tarvi omilta vanhemmilta rahaa pyytää!

 

Äitini iälle aivan se ja sama, olen syntynyt 18-vuotiaalle (täytti 2kk päästä 19) ja hyvän lapsuuden sain.

Isän iästä jos pitäisi valita, niin oli ehdottomasti hyvä juttu syntyä 19-vuotiaalle isälle, kun sain olla sen kanssa päivittäin 4-vuotiaaksi saakka.
Jos isäni olisi ollut syntyessäni 30-vuotias, olisin koko lapsuuteni nähnyt häntä keskimäärin pari viikonloppua kuukaudessa.
Joskus nuorilla on enemmän aikaa olla lasten kanssa, ja vähemmän stressiä elämässään muutenkin.

 

Meillä ainakin on talous kunnossa.. Itse olen ollut töissä ylä-asteelta päästyäni asti joten säästöjäkin on kertynyt jo ihan mukavasti ja mies tekee myöskin töitä! Ei meidän ainakaan tarvi omilta vanhemmilta rahaa pyytää!

No ainahan se poikkeus vahvistaa säännön. Pääsääntöisesti 18-vuotias ei todellakaan ole vielä kokopäiväisesti palkkatöissä siten, että voi elättää lapsensa ilman kenenkään ulkopuolisen tukea. Ja jos on, niin se palkkatyö on sitten sellaista, jota ei välttämättä lapsi isompana arvosta (jos siihen ei koulutusta tarvitse, niin harvemmin mitään luksuselämää eletään tai edes kohtuullista elintasoa ylläpidetään...).

 

Synnyin kolmikymppiselle äidille, ja ihan tyytyväinen olen. Uudestaankin voisin tehdä saman!

 

Äitini sai minut 30-vuotiaana ja hän on mielestäni maailman paras äiti, joten tällä otoksella vastaan 30-vuotiaalle.

Oikeesti, en usko että ikä tekee kenestäkään automaattisesti parempaa / huonompaa äitiä. Eli ihan sama.

 

18-vuotiaana. äiti oli parikymppinen kuin synnyin ja ollut maailman paras äiti. Ja 44v tuli mummoksi,jaksaa hyvin touhuta lastenlastenkin kanssa iän puolesta

 

Äitini oli 31 kun minut pyöräytti ja 21 kun pyöräytti isosiskoni, eli tasan kymmen vuotta väliä. Kyllähän sen ehkä huomaa että äiti ja isosiskoni ovat enemmän kaverillisia tyyppejä toisilleen, kuin taas minä ja äiti toisilleen. Mun ja äitin suhde on just sellanen että mä oon aina "Äitiii, auta!!" Oon sellanen äitin pikkuvauva vieläkin, niin oon siis 20 vuotias nyt, mutta eiköhän minun ja äitinikin suhde muutu tässä kun minäkin kasvan..

 

Olen syntynyt jo v. -67, mutta 45-vuotiaana osaa ajatella asioita jo eritavalla ja ymmärtää nuorten tyttöjen vauhkoamista jonkun rakastettunsa puolesta.

Etpä tietenkään. Muuten vaan kirjoitat ihan samalla tavalla...

 

Jaa'a, äiti oli 20v minut saadessaan enkä muuttaisi ikää.
Oli ihan hienoa kun kaikki ihasteli nuorta äitiä, siis vähintään kerran viikossa joku ihasteli ääneen. Tuntuu itsestänikin kivalta kun saan olla aina nuorimmasta päästä vanhempia. Vaikka en edes kokenut olevani mikään kamalan nuori äiti, ihan tavallinen.

Jos siis olisi pakko valita niin kai sitten 18v.
Mun isän ikää en muuttaisi varsinkaan, on ihanaa kun on suht nuori isä (oli 23v minut saadessaan) koska tullaan hyvin juttuun, ollaan samanlaisia ja isän kanssa aina synkkaa, ihanaa että saan pitää vanhempani pitempään ja esim mieheni muuttaisi omien vanhempien ikää nuoremmaksi jos voisi. (vanhempiaan ei muuttaisi toisiksi koskaan!)He olivatkin sitten neljänkympin molemmilta puolilta kun saivat iltatähtensä, eli mieheni.

Ei mitään ehdotonta "haluan olla nuorten vanhempien lapsi", mutta miksipäs en haluaisi pitempään pitää vanhempiani jos olisi mahdollista valita...