Poika joutui valvontaosastolle heti synnytyksen (kiireellinen sektio) jälkeen ja pääsin itse katsomaan pikkuista vasta vuorokausi syntymän jälkeen alhaisen hemoglobiinin takia. Poika oli lämpökaapissa ja ravinto meni nenä-mahaletkun kautta. Lapselle oli tarjottu jo pulloa, mutta raukka ei jaksanut imeä. Minulla ei ollut maito vielä noussut, joten alussa annettiin vain pullosta, se pienenpieni määrä, jonka lapsi söi. Vasta 2vrk syntymästä tissiteltiin ensi kerran ja silloin vasta sain ohjeen käydä pumppaamassakin. En ollut itse edes älynnyt kysyä mitään aiheesta, koska kyseessä esikoinen ja olin niin sekaisin vielä kaikesta.
Kun lapsi pääsi vierihoitooni 4vrk:n ikäisenä, imetin joka ruokailulla, vaikka maito ei ollut noussutkaan. Lapsen pienipainoisuuden (2390g) takia, minun piti antaa myös lisämaitoa joka aterialla. Kotiinlähtöpäivänä maito nousi. Sairaalan ohjeen mukaan sain imettää silti vain 10min. kerrallaan, että lapsi jaksaisi imeä, sen jälkeen piti antaa aina lisämaitoa pullosta, jotta paino saatiin nousuun. Paino nousikin hyvin, mutta kukaan ei käskenyt luopua lisämaidosta. Näin jälkikäteen ajatellen, oma maitoni olisi tod.näk. riittänyt jo siinä vaiheessa. En osannut edes itse kysyä aiheesta, vaikka neuvolassa ravattiin viikottain painokontrollissa.
Jossain vaiheessa pääsin siihen tilanteeseen, että poika sai korviketta ainoastaan ennen päivä- ja yöunia, muuten mentiin rintamaidolla. Pojan ollessa 5,5kk, soseiden tultua kuvioihin, imetys loppui kuin seinään. Poika yritti imeä aikansa, hermostui ja lopulta kieltäytyi selkä kaarella edes yrittämästä. Vaikutti, että maito yksinkertaisesti loppui, koska yhtään ei rintoja sen jälkeen kivistänyt, en joutunut pumppaamaan, eivätkä rinnat vuotaneet.
Olen tyytyväinen, että onnistuin imettämään 5,5kk, vaikka kaikki todennäköisyys olikin sitä vastaan alussa. Olin kyllä ensin pettynyt ja vihainen, kun en pystynyt täysimettämään, ihan kuin se olisi jokin hyvän äidin mittari! Jossain vaiheessa älysin olla huolehtimatta, kun katsoin pikku rääpäleemme kuvia ensi päiviltä, pieni laiha vauva lämpökaapissa kaikissa letkuissa ja johdoissa, suuri mustelma päässään (vaikea ulosotto imukupilla). Ihan kuin jollain tissimaidolla siinä vaiheessa olisi merkitystä, pääasia että lapsemme selvisi ja on nykyisin terve, hyvinkin pullea =), 8,5kk vanha, iloinen, tyytyväinen, maailman ihanin poika! :heart: