G: Miten oisit halunnut elää lapsena?

Jos sulla ois ollu mahdollisuus elää lapsuutesi onnellisena hyvässä ja turvallisessa kodissa, niin olisitko tehnyt sen mieluummin

a) niin että molemmat vanhemmat (isä ja äiti) asuu saman katon alla

vai

b ) jomman kumman vanhemman luona.

Painotan tähänkin vielä, että esimerkeissä isä on tasavertainen vanhempi joka on läsnä lastensa kasvattamisessa ja elämässä. Parisuhde äidin kanssa on hyvä.

Ihan omalle kohdalles ajateltuna.

 

tottakai niin että molemmat vanhemmat asuu saman katon alla ja niin asuinkin =)

 

No tietysti niin että molemmat vanhemmat siinä mukana Jos vanhemmat molemmat olisi hyviä ja tasapainoisia niin miksi kukaan valitsisi vain toisen?

 

tottakai niin että molemmat vanhemmat asuu saman katon alla ja niin asuinkin =)

Näin kai. Jotenkin meillä sujui kuitenkin arki paremmin, jos äiti oli poissa.

 

Kaikkein mieluiten olisin asunut mummoni luona ihan koko lapsuuteni, siellä tosin joka päivä kävinkin ja olin tosi usein yötä. Noista vaihtoehdoista b ) ja olisin asunut ennemmin isäni kanssa.

 

Kaikkein mieluiten olisin asunut mummoni luona ihan koko lapsuuteni, siellä tosin joka päivä kävinkin ja olin tosi usein yötä. Noista vaihtoehdoista b ) ja olisin asunut ennemmin isäni kanssa.

Miksi näin?

Huomaathan, että tarkoitan tässä teoreettista tilannetta, jossa kaikki olisi ok ja perhe ja koti olisi turvallisia. En kysy realistisesti, että missä oisit halunnut asua.

 

No tietysti niin että molemmat vanhemmat siinä mukana Jos vanhemmat molemmat olisi hyviä ja tasapainoisia niin miksi kukaan valitsisi vain toisen?

Eilen oli aiemmin ketju, jossa puolustin isän ja äidin tärkeyttä (eli ydinperheen). Halusin tässä vielä kysellä "lapsen silmin".

 

Minä en oikein ymmärtänyt kysymyksenasettelua. :ashamed:

 

No tietysti niin että molemmat vanhemmat siinä mukana Jos vanhemmat molemmat olisi hyviä ja tasapainoisia niin miksi kukaan valitsisi vain toisen?

Eilen oli aiemmin ketju, jossa puolustin isän ja äidin tärkeyttä (eli ydinperheen). Halusin tässä vielä kysellä "lapsen silmin".

No, mutta josko tässä keskustelussa on ollut kyse siitä, että molemmat vanhemmat ei ole onnellisia jne niin tuskin ne sit ovat hyviä ja tasapainoisia kuitenkaan yhdessä...

Ja typerää vänkäämistä, koska onhan se itsestäänselvyys, että jokainen lapsi haluaisi asua ydinperheessä MIKÄLI ne vanhemmat tosiaan ovat normaaleja JA se perhe-elämä on tasapainoista (ei tarvitse katsella vanhempien jatkuvaa riitelyä yms).

 

Jaa siis tarkotetaanko tällä ihan niitä omia oikeita vanhempia?

Jos tarkoitetaan niin mä olen taas tällanen ja valitsen vaihtoehdon c. en kummankaan kanssa.

 

No, mutta josko tässä keskustelussa on ollut kyse siitä, että molemmat vanhemmat ei ole onnellisia jne niin tuskin ne sit ovat hyviä ja tasapainoisia kuitenkaan yhdessä...

Ja typerää vänkäämistä, koska onhan se itsestäänselvyys, että jokainen lapsi haluaisi asua ydinperheessä MIKÄLI ne vanhemmat tosiaan ovat normaaleja JA se perhe-elämä on tasapainoista (ei tarvitse katsella vanhempien jatkuvaa riitelyä yms).

Mä nimenomaan painotin siinä ketjussa, että silloin lapsen on parempi asua vaikkapa toisen vanhemman kanssa, jos koti ei oo hyvä ja turvallinen. Enkä tuominnut erilaisa perheitä, vaan korostin että lapselle on rikkaus jos saa ehjän ja hyvän kodin, oman isän ja äidin kanssa.

 

Huomaathan, että tarkoitan tässä teoreettista tilannetta, jossa kaikki olisi ok ja perhe ja koti olisi turvallisia. En kysy realistisesti, että missä oisit halunnut asua.

Jaa, tämän myötä voisin sanoa että (silloin ne tuskin olisivat mun vanhemmat) että tietysti olisin halunnut turvallisen kodin, tasapainoisen elämän, äidin ja isän. Mutta olisi mulle riittänyt yksikin tasapainoinen ja tavallinen ihminen huoltajaksi.

 

Molemman vanhemman kanssa olisin mielelläni asunut, ja normaalia, onnellista perhe-elämää elänyt. Tosin minun vanhempieni kanssa sellainen ei olisi koskaan onnistunut. :xmas:

 

Minä en oikein ymmärtänyt kysymyksenasettelua. :ashamed:

Mitä et ymmärrä?

 

Molemman vanhemman kanssa olisin mielelläni asunut, ja normaalia, onnellista perhe-elämää elänyt. Tosin minun vanhempieni kanssa sellainen ei olisi koskaan onnistunut. :xmas:

Tää pätee myös muhun itteeni.

 

Olisin mielummin asunut iskän luona jos oletetaan että molemmissa "perheissä" olis ollut sama tilanne kuin mitä oikeastikin oli silloin kun olin lapsi.

 

Mitä sä nyt tällä pyrit todistamaan?

 

Minä en oikein ymmärtänyt kysymyksenasettelua. :ashamed:

Mitä et ymmärrä?

Luin tuosta jostain kohtaa, että tämä liittyy ilmeisesti johonkin toiseen ketjuun. Irrallallisina kysymyksinä en ymmärrän, miksi lapsi miettisi tuollaisia vaihtoehtoja.

 

siinä vaiheessa, kun isälle oli tarjolla 5 vuodeksi työpaikka Englannissa (olin alaluokilla) olisin varmaan halunnut lähteä isän kanssa Englantiin ja käynyt sit sieltä Suomessa sen sijaan että jäimme koko perhe Suomeen..

 

Tietenkin silloin jos vanhemmilla on kaikki hyvin.
Mutta eihän sitä nyt voi verratakaan siihen että vanhemmilla ei mene hyvin. Mäkään en oikein ymmärrä pointtia.. :O

 

En voi vastata kysymykseen kunnolla, koska sellaisata tilannetta, että vanhempani olisivat tulleet toimeen keskenään tai molemmat osallistuneet lasten kasvatukseen positiivisella tavalla, ei ole ollut.

En lapsena ymmärtänyt mikä isän tehtävä perheessä on. Minun kokemukseni mukaan ihan turha painolasti ja rasite. Lapsuuteni silmin katsottuna ja ajateltuna vaihtoehto B.

 

Mitä sä nyt tällä pyrit todistamaan?

On mielestäni pöyristyttävää väittää, ettei isä ja äiti saman katon alla, onnellisessa parisuhteessa, ole lapselle paras mahdollinen perhe.

 

Minä en oikein ymmärtänyt kysymyksenasettelua. :ashamed:

Mitä et ymmärrä?

Luin tuosta jostain kohtaa, että tämä liittyy ilmeisesti johonkin toiseen ketjuun. Irrallallisina kysymyksinä en ymmärrän, miksi lapsi miettisi tuollaisia vaihtoehtoja.

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1800389,75

 

En voi vastata kysymykseen kunnolla, koska sellaisata tilannetta, että vanhempani olisivat tulleet toimeen keskenään tai molemmat osallistuneet lasten kasvatukseen positiivisella tavalla, ei ole ollut.

En lapsena ymmärtänyt mikä isän tehtävä perheessä on. Minun kokemukseni mukaan ihan turha painolasti ja rasite. Lapsuuteni silmin katsottuna ja ajateltuna vaihtoehto B.

Tää on teoreettinen kysymys, ei realistinen.

 

En voi vastata kysymykseen kunnolla, koska sellaisata tilannetta, että vanhempani olisivat tulleet toimeen keskenään tai molemmat osallistuneet lasten kasvatukseen positiivisella tavalla, ei ole ollut.

En lapsena ymmärtänyt mikä isän tehtävä perheessä on. Minun kokemukseni mukaan ihan turha painolasti ja rasite. Lapsuuteni silmin katsottuna ja ajateltuna vaihtoehto B.

Tää on teoreettinen kysymys, ei realistinen.

Etkös halunnut vastauksen "lapsen silmin" katsottuna. Minä en lapsena atvostanut isiä, joten edelleen vaihtoehto B.