Wilpuri
Mä oon tainnu ollanen tavis. Mulla oli kyllä kavereita molemmista ryhmistä eli suosituista ja "hylkiöistä". Amiksessa olin luokan ainut tyttö, joten sain kyllä huomion jos niin halusin.
NewArtRiot
Mä olin se jota aina kiusattiin, pullukka ja vielä rillitkin.. Luokkakokouksessa kyllä olis ollu vientiä! 
Moi
Mä olen niitä, joista ei oikein kukaan tykännyt. Puhua osa mulle pysty mut en mä kenenkään kaveri varsinaisesti ollut. En ikinä ole ollut, ja tuskin tulen olemaan. En tiedä mikä mussa sit niin inhottaa ku aina on niitä jotka katsoo rumasti eikä edes ryhmätöissä puhu mulle.
No mä olin ala-asteella näkymätön/ruma =) Otin suojelukseeni kaikki hiljaiset hissukat ja koulukiusatut, vaikken itse ollutkaan erityisen hiljainen tai ujo. Yläasteella muutin isoon kaupunkiin, jossa sitten ei eroteltukaan enää mihinkään "kasteihin" porukkaa, vaan kaikki olivat kivasti omia yksilöitään, eivät vaan osa jotain porukkaa.
vieras
Meillä oli melkein kaikki sitä "harmaata massaa" eli ihan tavallisia...1-2 pullukkaa oli luokalla aina (luokasta riippumatta), sitten joku jolla oli vähän huonommat vaatteet, yksi hikipinko sekä tytöissä että pojissa...Ja 1-2 joista näki jo silloin että kotiolot on mitä on. Saivat aina vitosia kokeista jne. En tiedä kiusasivatko muita kuin opettajia, kun erottuivat kuitenkin itse aika pahasti joukosta.
Yläasteella oli joku tyttöjengi jolla oli kalliita merkkivaatteita ja hengasivat vähän vanhempien kovispoikien kanssa...En kuulunut tähän "jengiin" kuten ei suurin osa muistakaan oppilaista. Vähän keinotekoista puhua mistään jengistä oikeestaan, koska jos sattui kahdestaan esim jonkun näistä seuraan niin ihan tavallisia hekin olivat ja puhuivat ainakin minulle ihan normaalisti.
Eli en ole koskaan ollut mikään "jengipomo", mutta kavereita on aina ollut enkä muista kovin montaa jotka olisivat mua inhonneet (muutaman toki, koko kouluajalta). En kyllä muista mitään tuollaista selvää jakoa suosittuihin ja ei-suosittuihin olleen missään vaiheessa, että ehkä meillä olikin koulussa loppujen lopuksi ihan hyvä ilmapiiri?
Yläasteella oli joku tyttöjengi jolla oli kalliita merkkivaatteita ja hengasivat vähän vanhempien kovispoikien kanssa...En kuulunut tähän "jengiin" kuten ei suurin osa muistakaan oppilaista. Vähän keinotekoista puhua mistään jengistä oikeestaan, koska jos sattui kahdestaan esim jonkun näistä seuraan niin ihan tavallisia hekin olivat ja puhuivat ainakin minulle ihan normaalisti.
Eli en ole koskaan ollut mikään "jengipomo", mutta kavereita on aina ollut enkä muista kovin montaa jotka olisivat mua inhonneet (muutaman toki, koko kouluajalta). En kyllä muista mitään tuollaista selvää jakoa suosittuihin ja ei-suosittuihin olleen missään vaiheessa, että ehkä meillä olikin koulussa loppujen lopuksi ihan hyvä ilmapiiri?
En kuulunut kumpaankaan. Koulussa sain olla rauhassa kiusaajilta. Ei kai löytäneet aihetta. ystäviä oli luokalla paljon. Tosin meillä oli ala-asteella niin kiva opettaja, että se sai meille sellasen yhteenkuuluvan tunteen. 6.luokka kun oli lopuillaan ,opettaja kutsui meidät pyöräretkelle ja luokseen grillaamaan. Se oli ihana päätös ala-asteella. Ylä asteelle sitten siirryttiin koko porukka samalle luokalle,joten sekin meni sitten yhdessä mukavasti. Meidän luokalla ei kuulunut kiusaaminen kuvioihin. Enkä muista ,että ketään olisi kiusattu. Ysiltä sitten erkanettiin kaikki omille tahoillemmme. Siitä ajasta en sitten osaa kertoa kuin itsestäni, eikä minua silloinkaan kiusattu. Minulla on pelkkiä hyviä muistoja koulusta. =)
tää
Mä olin ala-asteella vielä ihan tavis ja samalla viivalla muiden luokkani tyttöjen kanssa. Mutta yläasteella jouduin hikariluokalle, olihan mullakin ollut ala-asteellaa hyvät arvosanat. Seiskalla kiusattiin, lähinnä eristettiin joukosta, kun mulla ei sitten ollutkaan niitä muotivaatteita sun muita.
Olin sitten ainoa luokkani kapinallinen, kuljin revityissä farkuissa ja nahkatakissa, poltin tupakkaa ja loin itselleni kovan kuoren. Hengasin sen koulun tupakkaporukan kanssa, mutta en kiusannut ketään, mutta kukaan ei myöskään uskaltanut tulla päätään aukomaan mulle =) Olin kuitenkin samaan aikaan ihan kiltti perhetyttö joka ratsasti ja hoiti koulun hyvin.
Olin sitten ainoa luokkani kapinallinen, kuljin revityissä farkuissa ja nahkatakissa, poltin tupakkaa ja loin itselleni kovan kuoren. Hengasin sen koulun tupakkaporukan kanssa, mutta en kiusannut ketään, mutta kukaan ei myöskään uskaltanut tulla päätään aukomaan mulle =) Olin kuitenkin samaan aikaan ihan kiltti perhetyttö joka ratsasti ja hoiti koulun hyvin.
minä
Oletteko muuten huomanneet, että ne kouluajan "suositut" menivät aika usein parikymppisenä naimisiin putkimies poikakaverinsa kanssa, valmistuivat parturi-kampaajiksi ja viettävät varmaan ihan omalla tavallaan hyvää "alemman keskiluokan" elämää asuen edelleen samalla paikkakunnalla missä kävivät koulunsa. Ne kouluajan "luuserit" taas muuttivat usein eri paikkakunnalle, jatkoivat opiskelua yliopistossa, menivät naimisiin opiskelukaverinsa kanssa myöhemmin ja viettävät myös omalta osaltaan hyvää "ylemmän keskiluokan" elämää.
Itse olin koulussa aika lailla keskimaastosta.
Itse olin koulussa aika lailla keskimaastosta.
IhanPihallaSONE
Minuu inhottaa ajatellakkin sitä aikaa En tod ollut niitä suosittuja tyttöjä. Sitä niin toivois et omat tytöt pärjäis hyvin kun ne menee kouluun, eivät olis kiusattuja tai kiusaajia. Monesti siinä käy niin että kiusatuista tulee kiusaajia.
En tod ollut niitä suosittuja tyttöjä. Sitä niin toivois et omat tytöt pärjäis hyvin kun ne menee kouluun, eivät olis kiusattuja tai kiusaajia. Monesti siinä käy niin että kiusatuista tulee kiusaajia.
Rukoilijasirkka
Mä olin se luokan pienin ja yksinäisin tyttö. En kuulunut porukoihin, enkä ollut poikien päiväuni. Olin omissa maailmoissani ja välillä mut revittiin todellisuuteen nimittelemällä tai tönimällä.
Ainoastaan kuvistunnilla mulle edes puhuttiin, kun haluttiin, että piirrän heidän töihin jotain äkkiä sillävälin, kun opettaja lähti luokasta.
Mut jos mä näkisin niitä luokkakavereita nyt, niin luulen, ettei ne edes uskaltais mulle puhuakaan. Koska mä oon edelleen mä ja vielä siihen tyytyväinen.
Ainoastaan kuvistunnilla mulle edes puhuttiin, kun haluttiin, että piirrän heidän töihin jotain äkkiä sillävälin, kun opettaja lähti luokasta.
Mut jos mä näkisin niitä luokkakavereita nyt, niin luulen, ettei ne edes uskaltais mulle puhuakaan. Koska mä oon edelleen mä ja vielä siihen tyytyväinen.
niin mäkin ja vielä muutenkin vähän poikkeavan näköinen.Alkuperäinen kirjoittaja NewArtRiot:
Ja sitten myöhemmin mä olin tarkkishirviö
jupsis
En muistele kouluaikoja lämmöllä. Olin todellakin vähemmän suosittu. Kiusaamista jne. Vasta yläasteen jälkeen minulla alkoi se oikea elämä,huomasin,että ihania asioita voi tapahtua minullekin ja jotkut ihmiset oikeasti pitävät minusta.
Rukoilijasirkka
Mä opettelin yläasteen aikana feikkaamaan, että olen itsevarma. Onneksi yläasteella osa luokasta vaihtui ja sain paljon kivempia luokkakavereita. Varsinkin se yksi Kaisa, joka ei varsinaisesti ollut mun kaveri, mutta joka heti puhui mulle ekana päivänä ja joka oli kaikille ystävällinen.
Mä feikkaan vieläkin, mutta se on aina vaan helpompaa.
Mä feikkaan vieläkin, mutta se on aina vaan helpompaa.
storm
Ala-asteella olin tosi ujo enkä uskaltanut paljon edes puhua, en ollut suosittu. ylä-asteella minusta sitten tuli suosittu, oli todella rasittava teinipissis . lukiossa tilanne rauhoittui ja minusta kyllä tykättiin mutta en ollut sillä tavalla mikään erityisen suosittu
. lukiossa tilanne rauhoittui ja minusta kyllä tykättiin mutta en ollut sillä tavalla mikään erityisen suosittuMä olin siltä -väliltä. Yläasteella oli sellanen 10 hengen tyttöryhmä, jotka oli tietysti parempia kaikin tavoin kun muut ja en ois ees halunnut kuulua heidän joukkoonsa.
Hmm. Itse olin ala-asteella koulukiusattu, ja yläasteella alkuun pelätty koska olin kovettanut kuoreni kiusaamisen takia. Myöhemmin sitten ihan tavis. Mutten missään vaiheessa suosittu.Alkuperäinen kirjoittaja minä :
Nyt kolmikymppisenä opiskelen edelleen ( aiemmin olen lukenut vain yo-tutkinnon) ja mieheni on eristäjä
Putkimieskin kelpais, niillä on ihan kivat palkat Mutta olenhan sentään yliopistossa... Tiedä sitten mihin kategoriaan menen, en kai koskaan ole oikein osannut itsekään päättää.