G.Synnytyksestä

Mielenkiinnolla kyselen millä viikoilla kaksosenne syntyi ja miten?
Mitä muistoja jäi synnytyksestä mieleen?

Meidän pojat syntyi 31.7.2006 rv 38+2. Pojat syntyi alateitse ja synnytys alkoi lapsiveden menolla yöllä...seuraavana aamuna olis ollu käynnistys =)
Synnytys kesti 9.5h ja pojilla on ikäeroa vajaa 30 min.
Avautumisvaihe oli helppo,epiduraalin avulla meni silleen kivuttomasti mutta ponnistusvaihe olikin sitten rankka ja oikeestaan epiduraalikaan ei enää vaikuttanu kun A:n ponnistusvaihe kesti 1h16min ja lopulta poika syntyi imukupilla autettuna...molemmat pojat olivat avosuisessa tarjonnassa. A:n synnyttyä tunne oli tosi helpottava ja muistan kun ensin ajattelin että ihanaa ja kohta muistin että voi ei vielä toinen =)
Synnytyksen jälkeen ajattelin että ei enää ikinä...seuraavalla kerralla vaadin kyllä sektion...mutta nopeesti se synnytys unohtuu ja nyt oon kyllä valmis meneen uudestaan =) Ehkä kuitenkin seuraavalla kerralla vois olla vaan yks vauva

Menetin synnytyksessä yli litran verta ja olin punasolutipassa...pari päivää meni melkein sängyssä mutta sitte alkoi jo vauvan hoito onnistua...Sairaalassa olin 10pvää kun A-pojan bilirubiinia seurattiin monta päivää. Muistan kun siitäki porasin että en pääse täältä ikinä kotiin...nyt sekin naurattaa,mikäs mulla sielä oli ollessa,apu lähellä ja ruoka oli sairaan hyvää

Nii ja pojat oli syntyessään...
A 3380g/49cm
B 3175g/46cm<br><br>

 

Pojat syntyi rv 39+2 normaalisti alateitse 5minuutin välillä.

Synnytys käynnistyi aamulla kaameilla supistuksilla (koko raskauden aikana mulla ei tullu kun 2 pientä supistusta) kotosalla sit kuljin ympäri huushollia ja itkin kun en niin tienny onko tää nyt sitä vai ei. Mies heräs sit 8 maissa töihin lähteäkseen ja kyselin siltä pitäiskö soittaa sairaalaan. Lähettii sit sinne ja siin 9 jälkeen oltiin paikanpäällä. Kätilö tutki tilanteen ja 5cm olin jo auki, eli tänään syntyisivät. ISukki ilmoitti sit töihin ettei tule ja mun äidille että ekat lapsenlapset on syntymäisillään!
Kaurapussia ja aquarakkuloita antoivat mut mitään apua ei niistä ollu! Sit käväsin suihkussa mikä hiukan lievitti supistuksia mut kaameita ne oli ja kaameimmiks tuli kun alkoi paineen tunne. Noh siin 11 maissa varmaanki oltii jo synnytyssalis ja isukki antoi ilokaasua, mitä en osanu varmaankaan kunnolla ottaa kerran mitään hyötyä ei siitäkään ollu.
Apoika syntyi 12.39 ja Bpoika 12.44. Ponnistaminen ei ollut niin kamalaa vaikken sitä niin hokanukkaan siin tilantees ja tuntui et se kesti ja kesti A:n kohdalla vaikka 20min se tais vaan kestää, B tuli niin liukkaasti sit perässä. Raivotarjonnassa olivat molemmat ja A järkyttyi hieman syntymisestään että sai hieman huonot ekat pisteet mutta reipastui heti. Viikko oltiin sairaalassa ja mä parannuin aikas äkkiä vaikka hiukan jouduttiin paikkailee.
Isukki oli päivät sairaalassa meitin kanssa harjottelemassa perhe-elämää, sain omassa huoneessa olla koko ajan kun sairaalassa oli kerran tilaa...se olikin hyvä asia vaan, muutenhan isukki ei ois varmaankaan saanu olla siellä niin paljoa.

Elikkäs synnytys kesti jotain 7h kaikenkaikkiaan ja avautumisvaihe oli kaikkein kamalin..muut vaiheet meni hujauksessa.
Mitään traumoja mulla ei jääny synnytyksestä ainoastaan niitä supistuksia kammoan. Mulle sopiva lapsilukumäärä on tässä, vaikka isukki haluisikin varmaan lisää :ashamed:
Mutta ei ainakaan moneen vuoteen jos musta on kiinni, tässä kun on töitä kuitenkin nyt muutamaksi vuodeksi ihan tarpeeksi

 

Mulla alkoi lapsivettä tippumaan yöllä puoli kahden maissa,puoli neljältä soitin jorviin ja neljältä olin siellä.Supistuksia alkoi tulemaan iltapäivällä vasta kolmen aikoihin.Puoli viideltä hoitaja kävi kattomassa ja sanoi,että se on menoa nyt.
Puolitoista tuntia siinä kuitenkin vielä meni ennenkuin synnytys lähti käyntiin,sain epiduraalin siinä välissä(hyvin kyllä vei kivut pois )ja 18.06 syntyi Kia ja 18.29 sitten Tea.
Minusta tuntuu,että meidän lapsiluku taitaa olla nyt täynnä vaikka isäntä aina välillä sanookin,että lisää vois tulla.

 

meitsin tarina alkoi taas äitiyspoli käynnistä( loppu vaihees niitä oli melkein 2xvkossa, mikä ei ollu mukavaa ku yhteen suuntaan matka oli n.50km ja autos istuminen ihan tuskaa)joka kerta niillä viimäsillä kerroilla ultrassa näkyi pojilla kokoeroa aika paljon ja epäiltiin et toinen "varastaa" toiselta ja mä olin tietty ihan paniikissa joka ultran jälkeen ku kotiin päin ajeltiin... :ashamed:
Mul oli aamulla aika polille 21.2.2006 (muistaakseni)klo.9.30 ja lekuri ultra taas ja katto et pojil olis kokoeroa vieläkin paljon (jossain vaihees epäiltiin jopa melkein kilon eroa)ja soitti synnärille et onx ruuhkaa, ja sit meiät lähetettiin sinne ja n. klo.11 laitettiin tippa, siinä sit odoteltin ja puolen tunnin välein käytiin tipan määrää lisäämässä mut eipä ollu kauheesti vaikutusta...kolmen aikaan tuli lääkäri ja tarkisti vauvojen asennot (A oli ollu alusta asti pää alaspäin ja B pyöri miten sattui) ja sillon B oli ilmeisesti suht poikittain, lekuri vaan meinas et tänään syntyyja sit puhkastiin kalvot ja sit alkoi tapahtua, siis kauheeta mitä supistuksia, ilokaasua vaan ja olin pikkasen sekasin...herra A oli maailmassa klo.16.45, siinä oli pari hoitsua pitämässä vatsasta kiinni ja lekuri tarkisti miten päin B oli, siinä samassa ku lekuri koitti et mikä tarjonta ja sanoi et hiukset tuntuu et pääalaspäin siellä ollaan ni kalvot puhkes ja herra B syntyi klo.16.51, eli herroille tuli ikäeroksi 6min. Molemmat herrat vietiin lämpökaappiin hetkex mut pääsivät osastolle heti vierihoitoon, et ei ollu missään keskolassa. Syntymäpainot ja pituudet oli:
A:2385kg ja 46cm
B:2360cm ja 46cm
et eipä ollu pahemmin herroilla koko eroa
Syntymäpäivä oli tiistai ja seuraavana lauantaina päästiin kotiin.
Kaiken kaikkiaan meni yllättävän hyvin kaikki eikä jäänyt kauheeta kammoa vaikka supistukset olikin ihan omaa luokkaansa verrattuna ekaan synnytykseen (joka oli kylläki 10vuotta sitte.)
Mieskin oli muuten mukana synnytyksesä vaikka lähti siinä "loppuhuipennuksessa" ulos eli ponnistusvaiheessa... :wave:

 

Meillä rv 39 ja suunniteltu sektio. A-lapsi (tyttö) oli perätilassa ja jotenkin koko ajan toivoin ettei kääntyisikään, kun pelotti ajatus itse puskea kahta tenavaa maailmaan.
Tyttö on siten minuutin vanhempi poikaa.
Ja onneksi oli sektio, kun selvisi sitten että pojulla olisi ollut liian lyhyt napanuora alatie synnytykseen.
Mies oli mukana leikkauksessa ja sanoi sen olleen aika hurjan näköistä, itse meinasin juuri kysyä milloin aloittavat kun tyttö jo parkaisi ja oli maailmassa...
Mulla oli alkuraskausessa lorottavaa ja kirkasta verenvuotoa, mutta onneksi se ei ollutkaan sitten mitään ihmeellistä.....
Koko raskaus meni tosi hyvin, ei mitään ennenaikaisia supisteluja tai mitään.
Paranin ihan hyvin ja viikko oltiin sairaalassa. Tyttö oli vuorokauden lastenosastolla sokeritipassa.
A 2150 g 44 cm
B 2730 g 46 cm
Sairaalassa harjoittelin sitten tupla imetystä ja oisin saanut lähteä aiemminkin kotiin, mutta jotenkin vain jäin sinne ihmettelemään tätä elämän muutosta =)
Ja miehellä oli aikaa laittaa kotona remontti valmiiksi <br><br>

 

Minä menin normaalille äitiyspoliklinikkakäynnille rv33 lopulla. Siellä todettiin, että B-vauva on lopettanut kasvamisen, joten jouduin jäämään osastolle. Lääkäri myös sanoi, ettei poispääsyä sitten ole ennen kuin vauvat ovat syntyneet. Pari päivää seurailtiin tilannetta ja sitten päätettiin leikata rv 34+4 (mikä sattui olemaan joulupäivä :xmas: ). Näin sitten tapahtui. A-vauva (2530g ja 46.5 cm) syntyi aamupäivällä klo 11.59 ja B-vauva (1870g ja 41 cm) iltapäivällä klo 12.01. Vauvat joutuivat heti VVO:lle. Happikaapissa eivät koskaan olleet, mutta lämpölampun alla olivat ja nenä-mahaletkunkin saivat, kun syöminen oli niin heikkoa. Sairaalassa vietettiin nelisen viikkoa.

Sektio oli mielestäni tosi ikävä tapa synnyttää (esikoinen tuli alakautta). Haava oli kipeä kauan enkä meinannut moneen päivään edes päästä sängystä ylös ja vessaan.

 

Mulla meni vedet yöllä klo 3. Ehdin sinä meikatakin vielä vaikka supistukset alkoivat samantein ja miehen herätin typillisesti sanoen: Vedet meni, mennään.... Puoli neljältä oltiin sairaalassa. SVO:lla tutkittiin ja VAAN kaks senttiä auki... vähän otti päähän.... :headwall: . Saliin mentiin 4.40 jolloin naukkailin ilokaasua ja tutkittiin... 5cm! Pyysin PCB:n joka tuli hetkessä ja olin 6cm auki. 20 min meni niin alkoi ponnistuttamaan ja täysin auki. 29 min ponnistin A:ta ja 9 min myöhemmin perätilassa pulahti yhdellä ponistuksella neiti B! Kokonaisuudessaan kesti 3h15min...

Helppo synnytys. Alapaäähän mutama tikki ku joutui leikkaamaan, mutta siitäkin on toivuttu. tytöt kasvaa ja ens viikolla tiedetäänkin miten paljon.

T: Turmis ja tyttäret tasan 8 viikkoa!

p.s. oon muuten omissa mitoissani jo..... =)

 

\

Meillä rv 39 ja suunniteltu sektio. A-lapsi (tyttö) oli perätilassa ja jotenkin koko ajan toivoin ettei kääntyisikään, kun pelotti ajatus itse puskea kahta tenavaa maailmaan.
Tyttö on siten minuutin vanhempi poikaa.
Ja onneksi oli sektio, kun selvisi sitten että pojulla olisi ollut liian lyhyt napanuora alatie synnytykseen.
Mies oli mukana leikkauksessa ja sanoi sen olleen aika hurjan näköistä, itse meinasin juuri kysyä milloin aloittavat kun tyttö jo parkaisi ja oli maailmassa...
Mulla oli alkuraskausessa lorottavaa ja kirkasta verenvuotoa, mutta onneksi se ei ollutkaan sitten mitään ihmeellistä.....
Koko raskaus meni tosi hyvin, ei mitään ennenaikaisia supisteluja tai mitään.
Paranin ihan hyvin ja viikko oltiin sairaalassa. Tyttö oli vuorokauden lastenosastolla sokeritipassa.
A 2150 g 44 cm
B 2730 g 46 cm
Sairaalassa harjoittelin sitten tupla imetystä ja oisin saanut lähteä aiemminkin kotiin, mutta jotenkin vain jäin sinne ihmettelemään tätä elämän muutosta =)
Ja miehellä oli aikaa laittaa kotona remontti valmiiksi

Millä viikoilla syntyivät? Meillä vielä synnytys edessä. Kumpikin perätilassa ja suosittavat alatiesynnytystä, ei aiempia alatiesynntyksiä takana. Kuulemma kaksosten sektioissa huimasti enemmän riskejä, erit. äidille. Meillä vauvat kasvaneet kuitenkin melkein keskikäyrillä, eli eivät mitään pieniä ole, jos tulevat vasta loppuvaiheessa...Eli en haluaisi alatiesynnytystä, koska myös perätilasynnytys on riskisynnytys ja lapsella kaikenlaisia komplikaatioita (saatikka äidille). ja tosiaan, usein kuulee, että jokin syy, miksi perätilassa, tutuilla lyhyet napanuorat.

Missä leikattiin? Ajateltiinko edes alatiesynnytystä?

 

\

Minä menin normaalille äitiyspoliklinikkakäynnille rv33 lopulla. Siellä todettiin, että B-vauva on lopettanut kasvamisen, joten jouduin jäämään osastolle. Lääkäri myös sanoi, ettei poispääsyä sitten ole ennen kuin vauvat ovat syntyneet. Pari päivää seurailtiin tilannetta ja sitten päätettiin leikata rv 34+4 (mikä sattui olemaan joulupäivä :xmas: ). Näin sitten tapahtui. A-vauva (2530g ja 46.5 cm) syntyi aamupäivällä klo 11.59 ja B-vauva (1870g ja 41 cm) iltapäivällä klo 12.01. Vauvat joutuivat heti VVO:lle. Happikaapissa eivät koskaan olleet, mutta lämpölampun alla olivat ja nenä-mahaletkunkin saivat, kun syöminen oli niin heikkoa. Sairaalassa vietettiin nelisen viikkoa.

Sektio oli mielestäni tosi ikävä tapa synnyttää (esikoinen tuli alakautta). Haava oli kipeä kauan enkä meinannut moneen päivään edes päästä sängystä ylös ja vessaan.

Kysytään vielä sinultakin, miksi leikattiin? Meille sanottiin, ettei kyllä leikata (ellei tule pakottava tilanne) noin varhaisilla viikoilla, jos sattuvat syntymään. Perätilat siis vauvoilla.

 

\

\

Minä menin normaalille äitiyspoliklinikkakäynnille rv33 lopulla. Siellä todettiin, että B-vauva on lopettanut kasvamisen, joten jouduin jäämään osastolle. Lääkäri myös sanoi, ettei poispääsyä sitten ole ennen kuin vauvat ovat syntyneet. Pari päivää seurailtiin tilannetta ja sitten päätettiin leikata rv 34+4 (mikä sattui olemaan joulupäivä :xmas: ). Näin sitten tapahtui. A-vauva (2530g ja 46.5 cm) syntyi aamupäivällä klo 11.59 ja B-vauva (1870g ja 41 cm) iltapäivällä klo 12.01. Vauvat joutuivat heti VVO:lle. Happikaapissa eivät koskaan olleet, mutta lämpölampun alla olivat ja nenä-mahaletkunkin saivat, kun syöminen oli niin heikkoa. Sairaalassa vietettiin nelisen viikkoa.

Sektio oli mielestäni tosi ikävä tapa synnyttää (esikoinen tuli alakautta). Haava oli kipeä kauan enkä meinannut moneen päivään edes päästä sängystä ylös ja vessaan.

Kysytään vielä sinultakin, miksi leikattiin? Meille sanottiin, ettei kyllä leikata (ellei tule pakottava tilanne) noin varhaisilla viikoilla, jos sattuvat syntymään. Perätilat siis vauvoilla.

Leikkaukseen päädyttiin, koska vauvat piti saada pikaisesti ulos B:n pysähtyneen kasvun takia. Samoin FFT:sta johtuen A:n sydän oli kovilla. Näiden syiden takia ei ehkä haluttu edes yrittää alatiesynnytystä. En nyt enää muista, olivatko vauvat perätilassa (tai ainakin toinen). Ainakin he viimeiseen asti pyörivät mahassa miten milloinkin.

 

Mä kopsasin tän mun synnärikertomuksen tuolta odotuspuolelta ja hiukka muokkailin sitä...:

Elikkäs näinhän siinä sitten kävi..

Tiistaina(38+2) lähdettiin aamusta ajelemaan kohti sairaalaa käynnistyksen merkeissä ja käynnistys piti olla ennen klo 8..
Siellä sitten meinas hermot palaa samantien kiinni,kun jouduttiin aulassa odottelemaan puol 10 asti ennenkun päästiin edes saliin.. :kieh:

Klo 9:45 kalvot puhkaistiin ja laitettiin käyrää rullaamaan toiselta masun päälle ja toisella laitettiin "pinni" päähän..
Supistukset rupes tulemaan ihan melki samantien,mutta ne ei tuntunu olleskaan pahoilta koko aikana..
Mutta se ponnistusvaihe...

Se oli yhtä tuskaa... :ashamed:
Multa kun puuttuu periaatteessa se ponnistustunne ja tuli sit ruvettua yrittään punnertaan ihan liian ajoissa,vaikkei kroppa ollu valmis..
Ja sit kun yleensä oon tottunu liikkumaan synnytyksen edetessä ja sit ponnistusvaiheessa vasta sängylle,niin nyt jouduin olemaan sängyllä melki koko ajan,enkä saanu pientä laskeutumaan tarpeeksi ajoissa,että oisin saanu kunnon voimat ponnaamiseen..*itestäni tuntu siltä*
Asentoa ei meinannu löytyä millään ja vedin itteni ihan tilttiin ja hermosin siinä vähän kaikille ja anelin jo sektiotakin.. :ashamed: Jota ei onneks tarvinnu,eivätkä suostuneet tekemään..
Inha tunne,kun rupee ite huomaan menevänsä paniikkiin.. :/
Sit mä tuumasin kätilölle,että "nyt mä HALUAN nousta seisomaan!"..Ja se oli sit mikä sen ratkas..vähän aikaa seisoin paikoillani sängyn vierellä ja sit rupeskin tapahtuun..
Takas sängylle ja ponnistusta rupes tulemaan kehiin ja klo 12:53 syntyi neiti A...
Lääkäri otti toisesta pienestä masun päältä kiinni ja ultrasivat pään asennot ym. ja ohjasivat alaspäin..
Sit tuli supistus ja pikku punnaamisella klo 13 syntyi neiti B.. =)

Neiti A oli 2750g ja 48cm,Neiti B 2445g ja 49cm...että pikkasen tyttöjen painoarviot heitti;kummallakin maanantina sillon vielä 2,9kg...

Lähes samantien syntymästä neiti B "valitti" siinä mun masun päällä ja oli hirmu kalpea..Siitä likka sitten vietiin vastasyntyneiden teholle toipumaan,jossa alettiin lääkitys verenpaineeseen,joka laski.Annettiin lisähappea hiukkasen ja samaisena iltana vielä pikkasen punasolujakin..
Tytöille oli tullukin siinä salakavalasti ihan synnytyksen loppuvaiheessa se mitä seurattiin jo alkuraskaudesta,että istukka antoi toiselle enempi verta kuin toiselle..
Siksipä neiti B:n hb laski ja neiti A:lla nousi hurjasti..

B-tyttö on kuitenkin tosi sitkeä likka ja ollu oikein pirteä koko ajan alkukankeuksista huolimatta.. =) Perjantaina pääsi osastolle meidän toisten likkojen luo..
A-tyttö oli sitten osastolla koko ajan mun kanssa ja jakselee hyvin..Biliarvoja vain seurailtiin maanantaihin asti tosi tarkasti,mutta olivat laskusuunnassa ja kun B:n sydän vielä saatiin ultrattua terveeksi,niin kotiintulo oli yhtä juhlaa!!!


Synnytys oli siis kuitenkin nopea ja luulin ponnistusvaiheen kestäneen yli tunnin,mutta lappuihin oli merkattu 1.vaihe 2:30 ja ponnistusvaihe 23min...
Se aika vain tuntui aivan hirveältä,kun oli niin tiltti olo.. :ashamed:
Kovin synnytys minun "urallani"...
Mutta nyt sen ohi ja kaikki hyvin!! =)
Pikkulikka on vain tarkemmassa seurannassa pienen kokonsa puolesta ja sitä hb:ta seurataan myös vielä jokusen tovin..

 

Vauvat syntyivät 36+6 viikolla omilla supistuksilla alakautta. Molemmat olivat asettuneet kiltisti pää alas päin. Synnytys oli niin ihana kun synnytys voi vaan olla!! ( Kaksi todella kivuliasta maratonsynnytystä takana ja toisessa vielä niin p***a kätilö, että siitä jäi kammo ja tosi paha mieli pitkäksi aikaa )

Kaksoset syntyivät siis reilussa 8 tunnissa "virka-aikaan" ja kaikki meni todella nappiin, puudutus pelas mainiosti ja kolleegat olivat ihania! Todella HELPPO juttu oli =)

 

vieras: aika "jännä" juttu , että alakautta suunnittelevat.. meidän sairaalan käytäntö on leikkaus, jos A-vauva on pt..

 

\

\

Meillä rv 39 ja suunniteltu sektio. A-lapsi (tyttö) oli perätilassa ja jotenkin koko ajan toivoin ettei kääntyisikään, kun pelotti ajatus itse puskea kahta tenavaa maailmaan.
Tyttö on siten minuutin vanhempi poikaa.
Ja onneksi oli sektio, kun selvisi sitten että pojulla olisi ollut liian lyhyt napanuora alatie synnytykseen.
Mies oli mukana leikkauksessa ja sanoi sen olleen aika hurjan näköistä, itse meinasin juuri kysyä milloin aloittavat kun tyttö jo parkaisi ja oli maailmassa...
Mulla oli alkuraskausessa lorottavaa ja kirkasta verenvuotoa, mutta onneksi se ei ollutkaan sitten mitään ihmeellistä.....
Koko raskaus meni tosi hyvin, ei mitään ennenaikaisia supisteluja tai mitään.
Paranin ihan hyvin ja viikko oltiin sairaalassa. Tyttö oli vuorokauden lastenosastolla sokeritipassa.
A 2150 g 44 cm
B 2730 g 46 cm
Sairaalassa harjoittelin sitten tupla imetystä ja oisin saanut lähteä aiemminkin kotiin, mutta jotenkin vain jäin sinne ihmettelemään tätä elämän muutosta =)
Ja miehellä oli aikaa laittaa kotona remontti valmiiksi

Millä viikoilla syntyivät? Meillä vielä synnytys edessä. Kumpikin perätilassa ja suosittavat alatiesynnytystä, ei aiempia alatiesynntyksiä takana. Kuulemma kaksosten sektioissa huimasti enemmän riskejä, erit. äidille. Meillä vauvat kasvaneet kuitenkin melkein keskikäyrillä, eli eivät mitään pieniä ole, jos tulevat vasta loppuvaiheessa...Eli en haluaisi alatiesynnytystä, koska myös perätilasynnytys on riskisynnytys ja lapsella kaikenlaisia komplikaatioita (saatikka äidille). ja tosiaan, usein kuulee, että jokin syy, miksi perätilassa, tutuilla lyhyet napanuorat.

Missä leikattiin? Ajateltiinko edes alatiesynnytystä?

Siis rv 39 tasan ja en kyllä muista, että olisi edes pohdittu alatiesynnytystä. Lääkäri muistaaksseni sanoi että jos A ei käänny, niin leikataan ja minä itsekkin toivoin leikkausta.
Salon Aluesairaalassa syntyivät ja kaikki meni ihan hyvin.
8.oo mentiin muistaakseni leikkuriin ja A-tyttö syntyi 8.44 ja B-poika 8.45.
Ensin laitettiin epiduraali ja tipat yms muut ja sitten kun olin ihan valmis, niin mies pääsi sisälle ja seisoi mun pää puolella.
Olin tunnoton rinnoista alaspäin ja vähän pökkyrässä.
Vauvat käytiin mulle näyttämässä ja sitten vauvat, isä ja kaksi kätilöä lähti vauvoja pesemään ja laittamaan.
Mut kursittiin kokoon ja sen jälkeen olin heräämössä jonkun aikaa... ei ole haisuakaan kuinka kauan
Leikkuri oli kyllä täynnä porukkaa. 2 kätilöä, 2 kätilö harjoittelijaa, oliko lääkäreitäkin 2 ja kait 2 anestesia lekuria....
En muista että olisi sanottu tuplien sektion olevan sen riskimpää, kuin leikkausten yleensäkkään, vaan mielestäni lääkäri juuri sanoi, että kun A on perätilassa, niin on turha ottaa riskiä, että B joutuu mahdollisesti ahdinkoon alakautta tullessa.

Esitä toiveesi ja kerro huolesi lääkärille, kyllähän lääkärit tapaus kohtaisesti asiat katsoo, mikä on parasta.
Mihinkäs sairaalaan olet menossa? Älä ainakaan turhaan murehdi ja voimia :hug:

 

\

vieras: aika "jännä" juttu , että alakautta suunnittelevat.. meidän sairaalan käytäntö on leikkaus, jos A-vauva on pt..

Niin tuli mieleen, että teoriassa alakauatta mahdollinen, jos kummatkin perätilassa. Jos A perätilassa ja B toisinpäin, voivat ns. hakautua kiinni toisiinsa.

Joo, ei innosta, jos vaan saan, niin haluan sektion.

 

\

\

Meillä rv 39 ja suunniteltu sektio. A-lapsi (tyttö) oli perätilassa ja jotenkin koko ajan toivoin ettei kääntyisikään, kun pelotti ajatus itse puskea kahta tenavaa maailmaan.
Tyttö on siten minuutin vanhempi poikaa.
Ja onneksi oli sektio, kun selvisi sitten että pojulla olisi ollut liian lyhyt napanuora alatie synnytykseen.
Mies oli mukana leikkauksessa ja sanoi sen olleen aika hurjan näköistä, itse meinasin juuri kysyä milloin aloittavat kun tyttö jo parkaisi ja oli maailmassa...
Mulla oli alkuraskausessa lorottavaa ja kirkasta verenvuotoa, mutta onneksi se ei ollutkaan sitten mitään ihmeellistä.....
Koko raskaus meni tosi hyvin, ei mitään ennenaikaisia supisteluja tai mitään.
Paranin ihan hyvin ja viikko oltiin sairaalassa. Tyttö oli vuorokauden lastenosastolla sokeritipassa.
A 2150 g 44 cm
B 2730 g 46 cm
Sairaalassa harjoittelin sitten tupla imetystä ja oisin saanut lähteä aiemminkin kotiin, mutta jotenkin vain jäin sinne ihmettelemään tätä elämän muutosta =)
Ja miehellä oli aikaa laittaa kotona remontti valmiiksi

Millä viikoilla syntyivät? Meillä vielä synnytys edessä. Kumpikin perätilassa ja suosittavat alatiesynnytystä, ei aiempia alatiesynntyksiä takana. Kuulemma kaksosten sektioissa huimasti enemmän riskejä, erit. äidille. Meillä vauvat kasvaneet kuitenkin melkein keskikäyrillä, eli eivät mitään pieniä ole, jos tulevat vasta loppuvaiheessa...Eli en haluaisi alatiesynnytystä, koska myös perätilasynnytys on riskisynnytys ja lapsella kaikenlaisia komplikaatioita (saatikka äidille). ja tosiaan, usein kuulee, että jokin syy, miksi perätilassa, tutuilla lyhyet napanuorat.

Missä leikattiin? Ajateltiinko edes alatiesynnytystä?


Hei!

Mulla oli A-vauva perätilassa jo viikolta 20 asti ja lääkärit suosittelivat, että kaksoset leikattaisiin lähellä laskettua aikaa. Mä olin itse ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla ja papereihini kirjattiin, että alatiesynnytys. Suunnitelmat muuttuivat, kun synnytystä oli käynnistetty 3 vrk:tta vähäisen lapsiveden takia, eivätkä vauvat lähteneet tulemaan.
Suunniteltu sektio tehtiin viikolla 37+3. Vasta leikkauksessa selvisi, että tytöillä oli ollut yhteinen istukka ja yhteiset kalvot, eli oli suuri onni, että synnytin sektiolla.

 

Tuota minäkin ajattelin. Jokin syy lienee meilläkin. Ultrissa aina päällekkäin ja perätilassa rv 20 alkaen.