G: Tutustuistko synnärillä huonekaveriin?

Sektion jälkeen en ole parasta seuraa pariin päivään ja sen jälkeenkään en jaksa seurustella yhtään enempää kuin on pakko. Kaikki lapseni ovat syntyneet sektiolla

 

Esikoisen aikaan tutustuin kyllä huonekaveriin. Hyvin juttu luisti ja ollaan pidetty yhteyttä jälkeenpäinkin.

Toisesta olin yksin (tai siis kaksin vauvan kanssa) huoneessa.

 

Ekassa perhehuone, tokassa mulla oli kolme huonekaveria ja en tutustunut noista kehenkään. Ensimmäinen oli esikoisen saanut nuori äiti. Lapsi oli muisto lomaromanssista ja naisesta tuli yh. Nainen itkeskeli koko ajan ja kätilöt kävivät tsemppaamassa, että kyllä sä pärjäät. Toisella ramppasi taas vieraita lähes koko ajan. Jos ei ollut ketään, niin sitten kälätti puhelimessa. Kolmas tuli keskellä yötä ja lähti aamupäivällä.

 

Tunsin yhden jo ennestään, oli mua vuoden vanhempi ja kouluajoista tunsin. Ja synnytysvalmennuksessakin oltiin samaan aikaan. Mutta eipä me pahemmin mitään juteltu, enkä jutellut muidenkaan kanssa.

Mua ärsytti niiden äitien lässytys vauvoilleen. En tiedä miksi. Ja muutenkin halusin vain kotiin, joten en ollut parhaimmalla tuulella.

 

Ekalla kerralla huonetoveriksi tuli "neitonen" joka oli mua 10 vuotta vanhempi mutta luulin mun ikäiseksi. Muistan aina vieläkin mikä tuli heidän poikansa nimeksi: Roberto. Ei sen kummemmin tutustuttu. Toisen lapsen kohdalla jouduin eristyshuoneeseen rotaviruksen takia (jota kannoin) ja kolmannen kohdalla sain oman huoneen vauvan kanssa ihan pysyvän viruksen vuoksi jonka kantajaksi mut on todettu. Että sellaista Mutta mieluummin olenkin yksin ja rauhassa vauvan kanssa, kuin jakaisin huoneeni.

 

Ensimmäisellä kerralla samassa huoneessa oli viisi äitiä ja ei siinä hässäkässä tullut mieleenkään syvempää tuttavuutta tehdä. Toisella kerralla olin vain hetken (tullessani ja lähtiessäni pari tuntia) kahden synnyttäneen kanssa samassa huoneessa, ei tutustuttu heidänkäön kanssaan.

Kolmannella kerralla huoneessa oli ihanaa pikkuneitiä mukavine äiteineen (ja isineen). Juteltiin jo sairaalassa paljon kaikesta mahdollisesta ja ollaan oltu lasten kasvaessakin yhteyksissä.

 

Ekalla kerralla oltiin perhehuoneessa.

Tokalla kerralla oli huonekaveri vain yhden yön ja seuraavan aamun ajan, eikä siinä paljoa muuta ehditty jutella kuin hyvät huomenet toivottaa.

Kolmannella kerralla sain pariksi päiväksi huonekaverin, joka puhui vain persiaa, joten juttelu jäi aika vähäiseksi mun kielitaidolla...

 

mulla oli joku lessu äiti ja siellä ravas sen 11 muuta kakaraa ja 100 muuta aukulaista ekana päivänä koko ajan.sitten se jätti sen vauvan yksin sinne huoneeseen huutamaan ku ite kahville lähti. mulla meni hermot ja pyysin hoitajalta että siaisn vaihtaa huonetta. pääsin sitten yksin seuraavaksi yöksi.

 

Kolmella ekalla kerralla juteltu vähän, neljännellä kerralla sain yhden hengen huoneen (luksusta, ihan oma vessa ja telkkari ) ja viidennellä kerralla ei vaihdettu sanaakaan.

 

Ekalla kerrallla oli perhehuone, että en.
Tokalla kerralla joo,
sattui vielä niin et yks huonekaveri oli mun entinen duunikaveri ( tai lähinnä töistä tuttu ) vajaan 10 vuoden takaa.
Toinen huonekaveri oli sosiaalinen ja mukava.

 

Ensimmäisellä kerralla sain olla itekseni lähtöpäivän aamuun asti jolloin samaan huoneeseen tuli itseäni vanhempi nainen. Nainen teki lähtemättömän vaikutuksen haukkumalla hoitajille mm. saamansa kukkakimput(vääriä kukkia, liian vähän, liian halvan oloisia jne) ja tilailemalla nuorelta omahoitajaltaan jatkuvasti jotakin(erilaisia juomia, ruokia, parempia tyynyjä)

Toisella kerralla yhden yön olin yksin, sen jälkeen huoneeseen tuli kaksi muuta mutta olimme kaikki omissa oloissamme.

Eli en tutustunut huonekavereisiini, synnyttäminen on tilanne jonka jälkeen en todellakaan halua solmia uusia ihmissuhteita muihin kuin uuteen vauvaani.

 

En, kun ei ollut muita huoneessa.