G: "Tyttövauvat/lapset vs. Poikavauvat/lapset"

Onko tämä "myytti" totta, että pojat ovat helpompia jo vauvasta saakka ja tytöt vaativampia? Vai onko kaikki vaan persoonasta ja tempperamentista kiinni?

Itseäni kiinnostaisi hirveästi kuulla kokemuksia asiasta, meidän esikoinen on tyttö ja tuleva kuopus olisi varmaankin poika.

Olen ollut huomaavinani tyttöjen ja poikien käyttäytymisessä eroja (tarkoitan rauhallisuutta, vilkkautta, jne...), mutta en sitten tiedä olenko nähnyt vain sen pienen osan siitä ja totuus onkin muuta...
 
tuota
Kaksi tyttöä ja yksi poika, ja kyllä poika on ollut mulle kaikkein vaikein hoidettava. Kaikista herkin, tyytymättömin ja eniten ollut minussa kiinni. Nyt 3-vuotiaan uhmassaan kaksi kertaa molempia tyttöjä voimakkaampi ja ehdottomampi.
 
"mie"
Eipä ole minustakaan. Meillä kaksi vilkasta poikaa ja yksi tyttö, jonka kanssa kaikki on mennyt aina "putkeen" raskaudesta ja synnytyksestä lähtien, ainakin tähän mennessä.
 
"Äiti"
Minulla ei pojista ole kokemusta mutta kolme tyttöä on ja jokainen aivan erilainen :)
Esikoisen kanssa on ihan kaikki ollu aina helppoa :) On nukkunut pienestä asti yöt hyvin. On syönyt ihan kaikkea ruokaa. On sairastellut vähän ja iho ollut aina hyvässä kunnossa. On kiltti, rauhallinen, ei pidä kovaa meteliä. Tykkää liikkua, jumpata, pomppia ja tehdä paljon käytännön asioita. Ei jaksa keskittyä värittelyyn, piirtämiseen tms. kovinkaan pitkiä aikoja. Ei ole mikään hoivaaja tyyppi mutta huolestuu herkästi asioista.

Keskimmäinen on erittäin temperamenttinen, kova ääninen, räiskähtelevä ja tulinen luonne. Ei nuku öitään rauhallisesti vaikka ikää 3 vuotta. Ei pidä kauheasti liikkumisesta mutta rakastaa tanssimista ja laulamista. Tykkää värittää ja piirtää. Rakastaa numeroita ja aakkosia sekä kirjoja. Hoivaa ja hellii eläimiä, leluja ja ihmisiä. Rakastaa halittelua ja sylittelyä.

Kolmas on vasta vuoden mutta on luonteeltaa peruspositiivinen. Hymyilee ja naureskelee koko ajan. Ei turhia hötkyile eikä juuri koskaan kiukuttele :)
 
"vieras"
Kummissakin on omat vaikeutensä ja helpoutensa ja lapsen persoonastahan se on viimetipasta kiinni.
Mutta mitä itse huomannut niin pojat on enempi menevempiä, aiheuttavat enemmän melua ja ovat semmosia rämäpäitä ja tytöt ovat hiukan rauhallisimpia, mutta ovat usein herkkänahkaisempia kuin pojat (tarkempia vaatteiden suhteen ja mikään ei ole koskaan ikinä hyvin, nitinä natina)
 
No meidän lapsista tyttö oli vauvana haastava, mut taaperoiästä eteenpäin tosi helppo tapaus.
Poika sen sijaan oli helppo vauva, mut hänessä riittää kyllä haastetta nyt, kun lähenee kolmea vuotta.

Eiköhän tuo oo enemmän persoona-, kuin sukupuolikohtainen juttu :)
 
"minä"
Esikoinen oli poika ja ajattelin, ettei häntä helpompaa vauvaa voi olla olemassa. No ei ollutkaan, ennen kun kuopus (tyttö) syntyi. ;) Poika oli ns. helppo, mutta kärsimätön ja vilkas vauva. Tyttö on kuin pieni enkeli, helppo, rauhallinen hyväntuulinen jne. Olen kysynyt jopa neuvolassa, että miten voi olla mahdollista, ettei vauva itke vuorokaudessa yhteensä yli 3 minuuttia...?
 
"lauriina"
No mulla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä ja meillä ainakin pojat on olleet helppoja.

Uskon kuitenkin sen selittyvän persoonalla enkä sukupuolella :)
Samaa mieltä! Ei ole sukupuoliriippuvaista niinkään, kuin temperamentista ja persoonasta johtuvaa! Oikeesti inhottaa, kun moni on niin tietävä, että "pojat on poikia" ja pojat käyttäytyy huonosti ja kiipeilee puissa, ja pojat huutaa ja meluaa, sylkee ja potkii eivätkä yleensäkään ole ihmisiä, enemmänkin apinoita!! Meillä on "sekä että", 6 lasta, ja kaikki ovat ihan ihmisiä! Osaavat käyttäytyä, ovat sosiaalisia, pärjäävät koulussa eikä kummankaan sukupuolen kanssa ole ollut sen hankalampaa elämä, kuin toisenkaan kanssa! Tekisi vain välillä mieli perustaa joku "Pojat ovat ihquja"-järjestö, kun useimmiten saa kuulla mollaamista siitä, kuinka pojat ovat kauheita! (Ja useimmiten näitä kuolemattomia lauseita vielä viljelee tyttösten äiti!)
 
"äityliini"
Ei meillä ainakaan. Esikoinen on tyttö, ja oli kyllä vauvana välillä aika vaativa, mutta viihtyi jo vauvana itsekseen ja oli kiinnostunut ympäristöstään eikä vierastanut kuin jossain vaiheessa. Kuopus on poika ja heti syntymästä saakka ollut todella itkuinen ja vain äiti on kelvannut. Roikkoo päivät pitkän mut lahkeessa ja itkee syliin. Siinä vain olisi, painaa oikein pään rintaa vasten kun otan syliin. Tänäänkin taas eräässä kyläpaikassa huomasin, kuinka meidän poika (nyt 9,5kk) on oikeasti aika "rasittava". Toinen samanikäinen leikki (hänkin siis kylässä siellä) innoissaan ja tutki paikkoja. Meidän poika vain piti musta kiinni ja jos vahingossa lähti tutkimaan paikkoja, niin heti hysteerisesti itkien konttasin mun luo kun huomasi, että lähtikin äitistä liian kauas. Oon oikeesti melko loppu tähän hommaan, mut toivottavasti reipastuu ajan kanssa.
 
Meillä kolme tyttöä ja poika. Kaksi tytöistä oli todella helppoja ja rauhallisia vauvoja. Nyt ovat 10v ja 2v, vanhempi edelleen mitä rauhallisin mutta tuo 2v... :headwall: Poika oli vauvana vaativa, itki paljon eikä nukkunut. Edelleen hankala tapaus miltei 8-vuotiaana. Kuopustyttö on nyt 3kk ja on erittäin vaativa tapaus, helposta tietoakaan. Saapa nähdä millainen on sitten vanhempana.
 
"vieras"
meillä on kaksi tyttöä ja yksi poika, poika oli vauvana rauhallinen mutta taaperoiässä ja siitä eteenpäin todella haastava tapaus, edelleen on tosi voimakastahtoinen pian 7-vuotias, helpompi on tyttö nyt 4-vuotiaana kuin poika vastaavan ikäisenä. Uhmaa toki tytöllä on mutta kuitenki on aivan erilainen kuin poika tuossa iässä oli. Nuorin tyttö on nyt 10kk.
 
"vvv"
Ei ole totta. Molemmat ovat luonteeltaan aika samantapaisia, vaikka toki molemmilla omat ominaispiirteensä. Tulleet vanhempiinsa enemmän kuin johonkin ylimaailmallaiseen tyttöyteen/poikaisuuteen :)
 

Yhteistyössä