tuleva tuplamamma
Monenlaisia varaatioita olen kuullut...kuinka teillä?
:ashamed: utelias tuleva tuplamamma
:ashamed: utelias tuleva tuplamamma
UtareIrma
Meillä näin...
Imetin yhtä ja välillä kahta,
pumppasin maitoa (ja sitähän riitti)
ja pullosta syötettiin.
Omilla pärjättiin, missään vaiheessa ei tarvittu korvikkeita.
Kiinteät aloitettiin hiukan ennen 4kk.
Imetin yhtä ja välillä kahta,
pumppasin maitoa (ja sitähän riitti)
ja pullosta syötettiin.
Omilla pärjättiin, missään vaiheessa ei tarvittu korvikkeita.
Kiinteät aloitettiin hiukan ennen 4kk.
Meillä tytöt söi ensimmäiset kaksi viikkoa sekä rintamaitoa että korviketta.Sitten loppui maidontulo rinnoista ja toinen tytöistä syö nyt tuttelia ja toinen nannia.Hyvin kasvavat!
Meillä pojat sai sairaalasta asti äidinmaitoa ja korviketta sekaisin ja sitä jatkui niin kauan kun mä "jaksoin" lypsää ja sen jälkeen pelkällä nannilla.
:wave: :wave: :wave:
:wave: :wave: :wave:
Mä imetin molemmat aina yhtä aikaa ja pumppasin maitoa. Imetystä ja pullosta siis saivat ja lisäksi oli tuttelia, kun tuntui nälkäisiksi jäävän.
Mulla loppui maito kun olivat 4kk ja sen jälkeen saivat vain tuttelia ja tietty sit jo kiinteitä.
Hyvin kasvoivat ja nyt ovat ihan ikäistensä kokoisia :heart:
Mulla loppui maito kun olivat 4kk ja sen jälkeen saivat vain tuttelia ja tietty sit jo kiinteitä.
Hyvin kasvoivat ja nyt ovat ihan ikäistensä kokoisia :heart:
Imetin yhtäaikaa ja erikseen. Maitoa pumppasin (jäi jopa luovuttettavaksi 
) ja pullosta saivat sitten evästä.
Tärkeintä on, että kaikki tapahtuu oman jaksamisen rajoissa ja maitoa tulee jos tulee...
onnea odotukseen, pian pikkaraiset on siinä kainalossa...huoh.
Nauti noista ainutkertaisista kokemuksista.
) ja pullosta saivat sitten evästä.Tärkeintä on, että kaikki tapahtuu oman jaksamisen rajoissa ja maitoa tulee jos tulee...
onnea odotukseen, pian pikkaraiset on siinä kainalossa...huoh. Nauti noista ainutkertaisista kokemuksista.
Meillä pojat on saanu korviketta laitokselta asti. N. 2kk ikään imetin ja lypsin sekä lisäksi saivat tuttelia. Sitten jouduin umpisuolileikkaukseen ja päälle kovat antibiootit...imettää ei saanut. Maidontulo lopahti ja nyt ovat pelkällä tuttelilla.
Masuvaivat loppui kun siirryttiin pelkkään korvikkeeseen...imettäisin kuitenkin varmasti vieläkin ellei tuota sairaalakeikkaa olisi tullut.
Masuvaivat loppui kun siirryttiin pelkkään korvikkeeseen...imettäisin kuitenkin varmasti vieläkin ellei tuota sairaalakeikkaa olisi tullut.
Turmis
Tytöt nyt 2kk ja viikko sitten saivat korviketta ekan kerran ku olin lypsykiellossa (paha rintatulehdus ja rinnan avaus) eivätkä tykänneet. Lypsän n. 1½-2 litraa päivässä ja tytöt tykkää. Joskus imettelen muta harvemmin. En koe sitä mitenkään tärkeänä lasten hyvinvoinnin kannalta. Joidenkin mielestä voi olla hyvinkin tärkeää etä vauvat saa maitonsa rinnasta mutta mä koen sen vaikeaksi ja nyt tytöt on kerta tyytyväisiä niin miksen tätä myös jatkais. Toivotaan vaan että maitoa riittää pitemmäksikin aikaa. (pakkasessakin muutamalitra.... )
)Meillä tytsit oli pelkällä omalla maidolla 3½kk,en oo pumppaillu,kun ei oo sitä maitoo tullu kuitenkaan ihan älyttömästi.. =)
Kummallekin silti riittäny imetykset..välillä imetelty kahta yhtäaikaa,mut yleensä vain yksi kerrallansa.. =)
Siitä 3½kk:sta eteenpäin on tytöt maisteleet vellejä ja soseita imetyksen ohella.. =)
Niin ja likat on nyt 4kk.. :heart: :heart: <br><br>
Kummallekin silti riittäny imetykset..välillä imetelty kahta yhtäaikaa,mut yleensä vain yksi kerrallansa.. =)
Siitä 3½kk:sta eteenpäin on tytöt maisteleet vellejä ja soseita imetyksen ohella.. =)
Niin ja likat on nyt 4kk.. :heart: :heart: <br><br>
imetykselläONmerkity
Imetyksellä on merkitystä lapsen ja äidin kiintymyssuhteen luomiseen.
En halua esiintyä nicilläni, mutta voin kertoa tarinani...
...meillä kaksoset ja koululaisia jo.
Raskaus, synnytys ja alkuajat menivät hyvin, vain ruokailun kanssa ongelmia. Toinen tytöistä oli todella tissin perään ja toiselle kelpasi pullostakin, jotenka vähitellen urauduimme imettämään ja pulloruokkimaan rutiininomaisesti toista toisellalailla.
Vähitellen huomasimme, kuinka tissi-tytöstä oli tullut äidintyttö ja pulloruokittu selkeästi etäisempi. Ei sylihoitoa samoin vailla kuin toinen. Myös muuten olemme läheisempiä...
Uskon että imettäminen on yksi tärkeä osa-alue varhaisen vuorovaikutuksen kehittymisessä. :ashamed:
En halua esiintyä nicilläni, mutta voin kertoa tarinani...
...meillä kaksoset ja koululaisia jo.
Raskaus, synnytys ja alkuajat menivät hyvin, vain ruokailun kanssa ongelmia. Toinen tytöistä oli todella tissin perään ja toiselle kelpasi pullostakin, jotenka vähitellen urauduimme imettämään ja pulloruokkimaan rutiininomaisesti toista toisellalailla.
Vähitellen huomasimme, kuinka tissi-tytöstä oli tullut äidintyttö ja pulloruokittu selkeästi etäisempi. Ei sylihoitoa samoin vailla kuin toinen. Myös muuten olemme läheisempiä...
Uskon että imettäminen on yksi tärkeä osa-alue varhaisen vuorovaikutuksen kehittymisessä. :ashamed:
Turmis
Edelliseen haluaisin sanoa että en usko että aiknakaan tässä perheessä olisi tytöt mitenkään ollet syliä vailla. saavat syllä hellyyttä ja huolenpitoa tasapuolisesti vaikkeivat tissillä olekaan. Eivät ole edes ensiimetystä saaneet.
imetykselläONmerkity
Mun kokemukseni olikin kahden vauvan kanssa saatu kokemus, kun toinen saa ja toinen ei. Suhteen syvyys vertailtuna keskenään...
En väitä, että näin aina kävisi - mutta meillä näin. Uskon, että suhteen syvyyttä löytyy lapsen ja äidin välille erilailla imetyksen myötä.
En väitä, että näin aina kävisi - mutta meillä näin. Uskon, että suhteen syvyyttä löytyy lapsen ja äidin välille erilailla imetyksen myötä.
Itse imetin kaksosiani täysimetyksellä puolen vuoden ikään asti, kumpaakin yhtä aikaa. Ei meilläkään alku mitenkään helppo ollut, ennenaikaiset vauvat olivat alkuun teholla, enkä tietenkään heti päässyt aloittamaan imetystä. Mutta heti kun vauvat kotiutuivat aloin harjoitella syöttämistä rinnoista ja jo parissa viikossa tuttipulloista oli luovuttu kokonaan. Ensimmäinen vuosi minulla kuluikin aika tiiviisti kotona ja vauvojen kanssa, sillä en halunnut opetaa heitä enää pulloon.
Sen mitä itse koin inhottavaksi, oli se ettei oikein kannustusta tuohon kaksosten imetykseen saanut. Niin monesti jo heti synnytyksen jälkeen sain kuulla sairaalassakin, että ei sinulla varmaan maito riitä molemmille. Minulla oli niin äärettömän kova halu onnistua, ja nuo sanat saivat ajattelemaan "minä haluan onnistua, näytämpä vielä teille!!" Harmillista ettei äitejä kannusteta imetykseen enemmän ja anneta siihen kunnolla tukea ja opastusta. Itsekin olin ensimmäistä kertaa tullut äidiksi, eikä imetyskokemusta siis aiemmin ollut. Monesti ajattelee, että kai nuo viisaammat ihmiset ja ammattilaiset (sairaalan henkilökunta ym) tietää, kun kerta sanovat ettei maito ehkä riitä.
No, itse kuitenkin ajattelin että haluan onnistua. Se, kun siskoni usemman lapsen äitinä sanoi minulle synnytykseni jälkeen imetyksestä keskustellessamme ja minun sitä harmitellessa, jos en onnistu, että kunhan parhaasi yrität, se riittää, ei sitä kannata surra jos ei imetys onnistu, loi minuun positiivisuutta. Ajattelin että helpolla en luovuta, mutta itseään ei saa syyttää jos se ei onnistukaan.
Alkuun tuntui, ettei maitoa tule, varsinkin kun yritin lypsää, mutta kun vauvat saivat itse imeä, en miettinyt enää riittääkö maito, sillä lapset kasvoivat hyvin. Pidemmän päälle koin helpoksi tuon kaksosten imetyksen, ei tarvinnut kuljettaa pulloja mukana ja muutenkin nautin istumisesta vauvat sylissäni.
Mukavaa talvea kaikille äideille!
Sen mitä itse koin inhottavaksi, oli se ettei oikein kannustusta tuohon kaksosten imetykseen saanut. Niin monesti jo heti synnytyksen jälkeen sain kuulla sairaalassakin, että ei sinulla varmaan maito riitä molemmille. Minulla oli niin äärettömän kova halu onnistua, ja nuo sanat saivat ajattelemaan "minä haluan onnistua, näytämpä vielä teille!!" Harmillista ettei äitejä kannusteta imetykseen enemmän ja anneta siihen kunnolla tukea ja opastusta. Itsekin olin ensimmäistä kertaa tullut äidiksi, eikä imetyskokemusta siis aiemmin ollut. Monesti ajattelee, että kai nuo viisaammat ihmiset ja ammattilaiset (sairaalan henkilökunta ym) tietää, kun kerta sanovat ettei maito ehkä riitä.
No, itse kuitenkin ajattelin että haluan onnistua. Se, kun siskoni usemman lapsen äitinä sanoi minulle synnytykseni jälkeen imetyksestä keskustellessamme ja minun sitä harmitellessa, jos en onnistu, että kunhan parhaasi yrität, se riittää, ei sitä kannata surra jos ei imetys onnistu, loi minuun positiivisuutta. Ajattelin että helpolla en luovuta, mutta itseään ei saa syyttää jos se ei onnistukaan.
Alkuun tuntui, ettei maitoa tule, varsinkin kun yritin lypsää, mutta kun vauvat saivat itse imeä, en miettinyt enää riittääkö maito, sillä lapset kasvoivat hyvin. Pidemmän päälle koin helpoksi tuon kaksosten imetyksen, ei tarvinnut kuljettaa pulloja mukana ja muutenkin nautin istumisesta vauvat sylissäni.
Mukavaa talvea kaikille äideille!