varmaan vaikuttaisi vastaukseeni se, onko teini vahingossa raskautunut jonkulle miehelle, vai onko lapsi kaivattu ja harkittu (parhaimman kykynsä mukaan, sehän vaihtelee).
itse olin 19v kun sain esikoiseni ja olen naimisissa lapsen isän kanssa (olin jo silloin) ja ihan hyvin mennyt ja ilman lapsen isovanhempien rahallista tai ajallista panostusta sen enempää kuin yleensäkään isovanhemmat osaa ottaa (tottakai saavat lahjoa lastamme, mutta rahaa ei olla pyydetty laskuihin tms.). tähän toki vaikuttaa pitkälti se että aviomieheni on vakituisessa työpaikassa ja ollaan hoidettu raha-asiat niin että tulot on isommat kuin menot.
teinitytön raskautuminen siis voi olla myös harkittu vuosien yrittämisen tulos, mutta huolestuneisuudestasi, ap, päättelen ettei näin ole. :/
että näillä eväin mitä mulla nyt on ja ajattelen tulevaisuuteen että tyttäreni raskautuisi about saman ikäisenä kuin minä ja häneltä jäisi koulu kesken, valitsisin varmaan C ja D, ja se D vaihtoehto olisi että puhuisin tyttäreni kanssa siitä mitkä tulevaisuuden kuvitelmat hänellä on, haluaako hän tämän lapsen ja missä roolissa tuleva isä olisi, missä hän haluaisi asua ja millä pärjätä - tarjoaisin rahallista avustusta mm. mahdollisiin sairaalalaskuihin, lastenvaunuihin tai pinnasänkyyn jne, mutta jos asuu muualla, katsoisin että itse hoitaa vuokralaskunsa kunnialla eikä jää velkaantuneeksi (opastamalla, ei itse rahoittamalla kaikkea), enkä suostuisi vastasyntynyttä sen enempää hoitamaan kuin muitakaan tulevia lapsenlapsia... eli aikani puitteissa (itse olisin vielä työelämässä) koittaisin olla mahtava mummu, antaa lapselle vähän omaa aikaa silloin tällöin kun sitä pyytää ja viettää aikaa nuoren perheen kanssa, autellen, jos apua kaipaavat, silleen ku mummot yleensäki, en sen suuremmin stressaisi. kyllä se äitiytyminen opettaa kovasti myös.
