Haaveena vauva 2020

Ei näytä mun viivat vahvistuvan..Tais olla kemiallinen :(:cry::cry:
Toivotaan että on vain hidas vahvistumaan. :love: Oliko sulla mikä dpo nyt? Niin kuin joku mulle juuri edellisellä sivulla kommentoi, eihän välttämättä tule ollenkaan haamuja ja silti vahva plussa ja onnistunut raskaus aikansa. Vaikka ymmärrän kyllä täysin fiiliksen, tsemppihalit. Ei itselläkään oo mitenkään luottavainen olo noiden ei vahvistuvien haamujen kanssa. Mutta yritän ajatella että testithän on otettu eri aikoina, virtsan väkevyys on ollut erilaista jne. eli eivät ole sinänsä vertailukelpoisia. Ei auta kuin kaivaa oma maltti jostain ja odotella sitä mahdollista kp1 sunnuntaille. :coffee:
 
voi ei @Alinna86 :cry: mutta jospa vain tosiaan vahvistuis hitaammin? <3

pahoittelut negoista muillekin niitä saaneille :cry: Toivottavasti vielä ehtisi muuttua plussaksi :love:

Onko täällä muilla muuten elämä ns. mallillaan ja valmiina vauvan tulolle? Mua stressaa tän lapsihaaveen lisäks se, että just valmistuin uuteen ammattiin ja yritän löytää töitä ja tuntuu että niitä ei löydy mistään kun aina löytyy joku mua kokeneempi hakija. Niin sekin tuo lisästressiä. On mulla onneks osa-aikatyö et jotain tuloja mut kyllä tää luo ylimäärästä stressiä. Sit on lisäks sellanen petturiolokin jo valmiiks että jos saisin töitä ja sit tulisinkin heti raskaaks niin tuntuu et se ois epäreilua uudelle työnantajalle. Mutta en mä nyt voi jättää hakemattakaan kun ei tiedä onnistuuko tää vauvahaave ees koskaan. Äh, joskus tarvis jonkun loman jonnekin missä ei ehtis aatella yhtään mitään näitä työjuttuja ja vauva-asiaa...
 
@Shibali Mulla kävi edellisen raskauden kanssa niin, että pääsin haastatteluun muutama vko plussauksesta. Jonkin aikaa siinä kamppailin että onko ok mennä haastatteluun ja sen jälkeen ottaa paikkaa vastaan, vaikka tiedän, että jään suht pian pois. Mutta sitten ajattelin, että minä olen kuitenkin muutakin kuin raskauteni, raskaus ei vie pois mun osaamista työntekijänä jne. ja toisaalta vuosien päästä se mun äitiysloman jälkeen tekemäni työura siellä voi olla todella pitkä, ei siinä vuosi tai pari poissaoloa paina. Kun sitten myöhemmin kerroin raskaudesta esimiehelle, hän sanoi että tein hänestä ihan oikein, kun otin paikan vastaan. Vaikkakin sittemmin hoitovapaan jälkeen en enää halunnutkaan palata sinne, niin oli se hyödyllinen kokemus ja tekisin saman uudelleenkin. :ROFLMAO:
 
@Korallikala kiitos kokemuksen jakamisesta, sulla on hyviä pointteja kyllä, tottahan se on, että lyhyt aika kummiskin sitä äitiyslomalla ollaan :love: Ehkä mäkin voisin lakata murehtimasta tuota asiaa kun tässä on muutenkin murehdittavaa... Vähän kyllä naurahdin tuolle että et sit sinne palannutkaan :ROFLMAO: Mut hei ajatus oli tärkein :D Ja onnea sulle vielä plussasta :love:
 
@Shibali Mies opiskelee ja tekee hanttihommia sillontällön, itse teen hoiva-alan töitä, määräaikainen sopimus syksyy. Talon ostokin on työn alla, mies valmistuu pian, on jo toinenkin ammatti kyllä alla ja saa kyllä varmasti töitä jommalta kummalta alalta. Eli on aika levällään kaikki, mutta ei raskaaksi tulo sekottaisi mitään. Talon ostoa ollaan mietitty ja laskettu mukaan se, että jos ja kun raskaaksi tulen niin mitäs sitten, miehen saatava sellainen vakituinen työ kun valmistuu että äitisloma ei kaada taloutta. Molemmat halutaan mahdollisimman nuorena lapsia, joten emme halua odottaa. Kaiken muun saa järjestelyjä ja muutettua, mutta nuoremmaksi sitä ei tästä enää pääse ja siksi uskalletaan yrittää :) Ihan hyvällä mallilla kuitenkin kaikki on, kun kokonaisuutta katsoo, vaikka äkkiseltään voisi kaaokselta kuulostaa :LOL:
 
Onnittelut plussista! :love:

Tänne tulee niin paljon tekstiä, että ei oikein osaa tarttua mihinkään. :LOL: Toi ferritiini-keskustelu on mielenkiintoinen. Mulla oli se 38, kun otettiin labrat hoitojen alussa eikä sitä kommentoitu mitenkään ja mun gynelläkin on kuitenkin 20 vuoden kokemus lapsettomuushoidoista. Olin tosin käynyt muutamaa päivää aiemmin verenluovutuksessa ja se on varmasti sitä laskenut.

Kävin äsken toisessa ultrassa Gonalin aloituksen jälkeen ja enää ei uutiset niin hyviä ollutkaan. Folleja on paljon, mutta kasvua ei maanantain jälkeen ole tapahtunut eli suurimmat nyt kp 9 ovat edelleen 11mm eikä mitään johtofollia ole kehittynyt. Annosta nostettiin vähän, mutta nyt voi olla, että sieltä kypsyy liian monta. Maanantaina taas ultraan. Olen ollut niin cool tän asian kanssa, mut nyt täytyy myöntää, että tirautin muutaman pettymyksen kyyneleen kotimatkalla. :unsure: Tiedän, että nyt on vasta ensimmäinen lääkkeellinen kierto, mutta on vaan niin surullista, että en ole todistettavasti ovuloinut kertaakaan yli vuoden aikana ja odotukset oli tosi kovat nyt, kun on kunnon lääkitys. Toki peli ei ole vielä täysin menetetty tämänkään kierron osalta, mutta pistäähän tämä vähän masistelemaan. :confused:
Mulle muuten sanottiin verenluovutuksessa ekaa yrittäessä että ei missään nimessä kannata luovuttaa kun jos raskaus alkaa niin tarvitsee kaiken oman veren tms.mitä sen nyt sitten sisäktääkään. Oli siis keskenmenosta pari kk aikaa ja tunnollisena sen siihen paperiin täytin. Mulla hb aina ollut yli 140 ferritiiniä ei tietääkseni ole koskaan ole mitattu. Kävin siis ennen säännöllisesti luovuttamassa mutta lopetin siihen.

Meillä myös asiat vauvan tulon kannalta mallillaan. Asuntoon mahtuu lisää lapsia, tosin tulevaisuudessa ei ehkä kaikille omaa huonetta riitä, mutta se on sen ajan murhe sitten, ainahan sitä voi muuttaa isompaan jos jaksaa myyntiin laittaa :D mies vaihtaa työpaikkaa vähintään vuoden välein. Se vähän stressaa, mutta ei pitkiä työttömyyspätkiä kuitenkaan ole ollut. Itse melkein 10v samassa työpaikassa. Välillä miettinyt uuden alan opiskelua, mutta en ole toistaiseksi keksinyt mitä muuta haluaisin tehdä.

Pahoittelut menkoista @amadecasa
 
  • Tykkää
Reactions: Shibali
voi ei @Alinna86 :cry: mutta jospa vain tosiaan vahvistuis hitaammin? <3

pahoittelut negoista muillekin niitä saaneille :cry: Toivottavasti vielä ehtisi muuttua plussaksi :love:

Onko täällä muilla muuten elämä ns. mallillaan ja valmiina vauvan tulolle? Mua stressaa tän lapsihaaveen lisäks se, että just valmistuin uuteen ammattiin ja yritän löytää töitä ja tuntuu että niitä ei löydy mistään kun aina löytyy joku mua kokeneempi hakija. Niin sekin tuo lisästressiä. On mulla onneks osa-aikatyö et jotain tuloja mut kyllä tää luo ylimäärästä stressiä. Sit on lisäks sellanen petturiolokin jo valmiiks että jos saisin töitä ja sit tulisinkin heti raskaaks niin tuntuu et se ois epäreilua uudelle työnantajalle. Mutta en mä nyt voi jättää hakemattakaan kun ei tiedä onnistuuko tää vauvahaave ees koskaan. Äh, joskus tarvis jonkun loman jonnekin missä ei ehtis aatella yhtään mitään näitä työjuttuja ja vauva-asiaa...
Mulla on aika samanlainen tilanne. Ois aika siirtyä uralla eteenpäin kun yksi etappi on tulossa valmiiksi. Nykyisessäkin hommassa voin silti jatkaa jonkin aikaa, mutta järkevää ois katsella eteenpäin. Muutamaa työpaikkaa oon hakenutkin ja haastatteluissakin käynyt, mutta onhan siinä joo huijarifiilistä kun samaan aikaan miettii että toivottavasti oon vuoden päästä kotona vauvan kans. Mutta oon aatellut että en jätä kyllä tämän projektin takia hakematta mitään paikkaa, ei niitä kiinnostavia työpaikkoja joka oksalla kasva. Ja ennenkin asiat on lopulta järjestyneet just niinku hyvä on.
 
voi ei @Alinna86 :cry: mutta jospa vain tosiaan vahvistuis hitaammin? <3

pahoittelut negoista muillekin niitä saaneille :cry: Toivottavasti vielä ehtisi muuttua plussaksi :love:

Onko täällä muilla muuten elämä ns. mallillaan ja valmiina vauvan tulolle? Mua stressaa tän lapsihaaveen lisäks se, että just valmistuin uuteen ammattiin ja yritän löytää töitä ja tuntuu että niitä ei löydy mistään kun aina löytyy joku mua kokeneempi hakija. Niin sekin tuo lisästressiä. On mulla onneks osa-aikatyö et jotain tuloja mut kyllä tää luo ylimäärästä stressiä. Sit on lisäks sellanen petturiolokin jo valmiiks että jos saisin töitä ja sit tulisinkin heti raskaaks niin tuntuu et se ois epäreilua uudelle työnantajalle. Mutta en mä nyt voi jättää hakemattakaan kun ei tiedä onnistuuko tää vauvahaave ees koskaan. Äh, joskus tarvis jonkun loman jonnekin missä ei ehtis aatella yhtään mitään näitä työjuttuja ja vauva-asiaa...
Meillä kaikki asiat muuten todella hyvin, mutta aloitin työt elokuussa (oltuani miltei 3 vuotta kotona hoitamassa poikaani). Joten suht tuore työpaikka (Olin siis samalla firmalla määräaikaisena ennen poikaani ja poikani kotihoidon loputtua sain vakituisen työpaikan samasta firmasta). Työ on fyysisesti todella raskasta, joten työnkuvani joutuisi muuttumaan jos vauva ilmoittaisi tulostaan... :barefoot: Nostelen siis parhaimillaan yksin yli 50 kg painavia asioita.

minua hirvittää tämä. Tunnen itseni myös petturiksi työn suhteen, mutta mieheni tsemppaa, että elämän menoja ei pidä miettiä työasioita stressaten. :love: ja näinhän se on.
 
Moikka!
Olen nyt seuraillut noin kuukauden ajan keskustelua täällä ja ajattelin hypätä itsekin mukaan!
Olen kohta 26v. ja mieheni on minua kymmenisen vuotta vanhempi. Lapsihaaveet on olleet puheissa jo alusta asti ja olemme molemmat todella lapsirakkaita ihmisiä.

Jätimme ehkäisyn pois syksyllä 2017, mutta muutaman yrityskierron jälkeen lääkärit pakottivat palaamaan hormonaaliseen ehkäisyyn - syövän vuoksi. Sairastuin siis syöpään, jonka takia kävin läpi isot leikkaukset ja niiden jälkeen rankat sytostaattihoidot. Sytostaattihoidot tunnetusti vievät suurella todennäköisyydellä hedelmällisyyden, jonka takia minulta otettiin ennen hoitoja toinen munasarja talteen pakkaseen. Siitä löytyi endometrioosia, mutta pakastettiin silti. Kaikkien näiden syöpähoitojen ym. aikana menkat ovat kuitenkin tulleet, eikä uhattuja vaihdevuosioireita ole tullut. Viime syksynä pääsin viimein hormonaalisesta ehkäisystä eroon ja kierto tasaantui nopeasti ja onkin 26-29 päivän mittainen. Lisäksi ultrauksissa on munasarja ollut ok ja hormoniverikokeissa on arvot nousseet hitaasti, mutta varmasti. Tässä lähikuukausina saatiin "virallisesti" lupa alkaa yrittämään lasta. Oviksenkin olen onnistunut bongaamaan.
Syön myös päivittäin lääkkeitä, jotka saattavat vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Olen silti yllättävän optimistinen, siitä että kyllä tässä vielä raskaaksi tullaan. Itse en ole mikään himotestailija, testaan oviksen, mutta raskaustestillä vasta sitten jos menkat on reilusti myöhässä. Meillä on haastavan lähtötilanteen vuoksi jo valmiiksi lähete lapsettomuuspolille ja sinne saan varata ajan kun yrittämistä on takana 6kk (eli alkukesästä).

Tällä hetkellä on meneillään yk2 ja viikonloppuna arvioin ovuloivani. Tänään (kp13) tehty ovistesti näytti aika tasavahvoja viivoja mielestäni, joten pohdin olisiko viisainta aloittaa petipuuhat jo tänään. Viikonloppuna sitten jokatapauksessa... PSX_20200130_143930.jpg
 
@Hepaliina tervetuloa ja hurja tarina, todella toivon että teille pikkuinen tulisi olette sen todella ansainneet :love: Miten teillä meni yk1, saitko oviksen bongattua?

Tulin ite raskaaksi kuukausi vakipaikan jälkeen, mutta kolmivuorotyö niin en taida olla sinne palaamassa. Jos esikoinen on alle 3v kun toinen lapsi syntyy niin saa samat äitiyspäivärahat kuin ensimmäistä odottaessa, eli mulla olis 1,5v aikaa tässä tai en saa käytännössä juuri mitään kun kodinhoidontuella (reilu 200e) kuussa elän nyt.
 
@Hepaliina tervetuloa ja hurja tarina, todella toivon että teille pikkuinen tulisi olette sen todella ansainneet :love: Miten teillä meni yk1, saitko oviksen bongattua?

Tulin ite raskaaksi kuukausi vakipaikan jälkeen, mutta kolmivuorotyö niin en taida olla sinne palaamassa. Jos esikoinen on alle 3v kun toinen lapsi syntyy niin saa samat äitiyspäivärahat kuin ensimmäistä odottaessa, eli mulla olis 1,5v aikaa tässä tai en saa käytännössä juuri mitään kun kodinhoidontuella (reilu 200e) kuussa elän nyt.
Yk1 bongasin oviksen testeillä, mutta ei tärpännyt. :(

Hurja tarina joo, mutta nyt jo yli 1,5v. ilman syöpää! :) Aiheesta saa rohkeasti kysyä jos haluaa, vastaan mielelläni.
Diagnoosin saadessani olin alkuun enemmän huolissani lasten saamisesta tulevaisuudessa kuin taudin vakavuudesta. Syövän ja siihen liittyvien hoitojen ja jälkipuintien suhteen kaikki on mennyt mielestäni paremmin ja helpommin, kuin mitä aluksi kuvittelin. :)
 
@mimmi92 Joo, mä tiesin kans, ettei "saisi" luovuttaa verta, mutta otin riskin, kun epäilin, että ei tässä pitkään aikaan tärppiä tule. ;)

Meillä myös kaikki valmiina vauvan tuloon. Omistusasunto, molemmilla vakituiset työt jne. Itse työn lisäksi opiskelen, mutta opinnot ovat jo sellaisella mallilla, että loput pystyn hoitamaan kotoa käsin vaikka vauva syntyisikin. :rolleyes: Mutta kunhan nyt tulisi edes se ovulaatio! :mad::ROFLMAO:
 
Voi että miten hurja määrä tekstiä oli tullut :eek: Ei pysty kyl yksittäin nyt juurikaan vastailee, kun unohtaa het kelle piti vastata :ROFLMAO:

Joten yhteisesti onnea plussanneille :love: Ja pahoittelut negoista ja uusiin kiertoon joutuneille :(

Täällä menossa kp5 ja edelleen vuotelee. Ekat 2pvä tuli vuotoa todella paljon ja järkyttäviä hyytymiä. Kolmas päivä vuoto oli jo normaalia ja nää 2 päivää onkin sit ollut vähäisempää ja sais jo loppua. Oon jo ihan kypsä. Mutta tuskinpa vain loppuu ja vuodan varmaan sen 10päivää niin kuin viimekin kierrossa. Plaah!
Mulla ollut kyl ihan :poop: fiilis eilisestä asti. Yksi raskaana oleva ystävä (no eipä tolla nimityksellä enää voi puhua) lyttäs mut eilen täysin, kun en ole ollut hänen tukena ja olen koko ajan niin kylmä. No mistähän johtuu. Oisko vaikka siitä, että hän on sanoillaan mua loukannut ja nyt kun hänelle vihdoin sain sanottua, että mistä kiikastaa, niin veti 2kg herneitä nenään. Mä en ymmärrä miten mä voin edes olla tukena. Omassa elämässä isoja asioita meneillään, niin en mä jaksais olla paapomassa ihmistä, joka vahingossa raskaaksi tulee, valittaa joka asiasta ja toisena hetkenä taas on niin onnellista ja seuraavassa viestissä taas valitetaan. No suututin varmaan sit aika pahasti hänet, vaikka koitin ystävällisesti sanoa miltä musta tuntuu.

... Ja sitten :D Meillä molemmilla on vakityöt, niin sen suhteen ei pelkoa vauvan tulon kannalta. Minulla vain fyysisesti raskas työ, niin kuin @bellaella22050909 myös ja mietinkin, että kuinka jaksan raskaana ollessa, joka myös riskiraskaus, niin kannella monen kymmenen kilon asioita yksin. Ei se ainakaan ison mahan kanssa onnistu. No olenkin tässä miettinyt, että koska olen asiakkaiden kanssa niin hyvää pataa, ni mä vaan meen niiden luo ja pyydän kauniista kantamaan itse (y):ROFLMAO: Ja töissä pyydän miehiä auttaa kantaa autoon :sneaky: Se hyvä puoli tässä, että olen ainut nainen koko työyhteisössä asiakkaita myöten :D
Talon rakennus projekti meneillään ja rakentamaan saa alkaa kesäkuun puolessa välissä. Talo toivottavasti valmis joulukuun alussa. Sit on tilaa vauvallekin. Kai me tähän nykyiseen mahdutaan hetkeksi, jos sattuu niin ihanasti, että pian tärppäisi :barefoot:
 
Aargh, musta on tulossa hullu himotestaaja :rolleyes: Oli haettava lisää testejä valmiiksi ja pakko oli yksi heti käyttää, vaikkei vielä vuorokaudet riitä näihin normitesteihin. Tältä https://aijaa.com/V5RLuq nyt kuitenkin näytti dpo12 iltapäivällä tehty Rfsun normaali testi, vahvempi haamu kuin aamulla siinä herkässä. Nyt yritän vetää jonkun rajan tähän touhuun ja odottaa pari päivää ainakin. :ninja:
 
Mua vähän työasiat stressannut, että kuinka käy jos vauva saadaan. Mulla ei oo vakityötä, mutta nyt sopparia heinäkuun loppuun ja varmaankin jatkuu sit vuodella taas. Vähän harmittaa, jos tuon paikan menetä, kun tykkään työstäni ja työyhteisöstä tosi paljon. Mutta toisaalta, en voi odottaa maailman tappiin sitä täydellistä hetkeä että olis vakipaikkakin. Luotan siihen, että kaikki järjestyy parhain päin. Muuten meillä kaikki kunnossa perheen lisäystä ajatellen. Iso omakotitalo ja miehellä vakkarityö. Lapsetkin jo odottaisi kovasti meille vauvaa. Just sanoi isompi tyttö, että hänella on vain yksi toive synttärilahjaksi: pikkusisko :LOL::love:

Eilen ostin foolihappoa ja sen lisäksi syön purkista c+d-vitamiinia, magnesiumia ja kalkkia. Mies jo nauroikin, että seuraavaksi saa mulle ostaa dosetin, että muistaa kaikki pillerit ottaa. :ROFLMAO: ehkä sit kun nuo loppuu, niin vois ostaa niitä äitiysvitskuja niin pääsisi yhdellä tabletilla.
 
Tänään tuli kahdeksas päivä oletetusta oviksesta, nyt kp 22. Silloin viidennen päivän tienoilla oli kutkuttavaa tunnetta kohdun alueella, aivan kuin jokin olisi vilkutellut/ ts. Tehnyt vilkutusliikettä. Sen jälkeen ei oikeastaan mitään oireita, järjetön palelu tosin on. Tää oireettomuus on saanu ajatuksen, ettei tästäkään kierrosta tärpänny, vaikka limat oli/ja on edelleen runsaat. Jotenkin vaan vauvakuume on korkealla ja melkein joka päivä miehen kanssakin puhutaan asiasta.
Ilolla katson, kun täällä näkee plussailijoita, onnittelut ja pysyvyyttä matkaan, jotta saisitte kaikki sen nyytin tästä plussauksesta matkaan.

@Kasikuus olikohan se sulla tosi vahva plussa jo 3+2 päivillä? Mulla oli -18 loppusyksystä 3+3 yhtä vahvat ja se meni kesken 3+5.
 
Tekisi niiiin mieli testata jo tänään illalla mutta yritän malttaa mieleni :whistle: Tänään on dpo 9. Huomenna aamulla ajattelin testata. Oireita on ollut, eilen (dpo8) paleli aivan älyttömästi, dpo 6, 8 ja 9 alamahalla ajoittain semmosta tosi lievää menkkakivun kaltaista kipua. Dpo 7 vasen tissi oli vähän kipeä kun otin rintsikat pois, ja dpo 8 rinnat raskaan oloiset rintsikoiden pois oton jälkeen. Aivastelua ollut päivittäin dpo 6 eteenpäin, mutta voi olla myös flunssa tulossa. Mutta toivotaan parasta (y)
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä