Haaveissa vauva noin 2011-12!!*Otsikkoa muokattu*

Onko kellään alustavat suunnitelmat noin pitkälle? =)
Itsekin ihan hassuna vaan haaveilen,niinkään ei tietoa tai näyttöä että haave toteutuu Vaikkei se mahdoton olekaan!
Toiveissa sitten aikanaan olisi saada perhe kasaan,kahdeksannen lapsen myötä! :heart: =)

 

juu, meillä ois haaveissa tuollon :heart:

 

No kiva etten oo ainut joka niin pitkälle aikavälille tekee sunnitelmia =) Vaikka voihan ne suunnitelmat muuttua matkan varrella

Onko muita? =)

 

Täällä myös pitkän aikavälin suunnitelmia tekevä ilmoittautuu mukaan... :attn:

 

Täällä myös yksi joka haaveilee vauvasta 2011.

 

Onko meille pitkänaikavälin kuumeilijoille omaa pinoa vai olisko se tämä?? Jos välillä tulisi kirjoiteltua =)

 

MInä ilmoittaudun myös tähän pinoon! Laitoinkin aloitusta aiemmin, jossa neljättä haaveilen ja vielä saa haaveiluasteella ollakin pari vuotta.... ehkä.........tiedäpä sit mitä tapahtuu ja milloin....

 

Olisko se sitte tämä se pino?

 

Täältä taas itseni löysin - vauvasivuilta... :ashamed: Kuume on ilmeisesti jo aika vakavaa?

Itsestäni voisin kertoilla, että oon 28v ja mies 30v. Esikoinen olisi haaveissa, ensimmäinen yhteinen siis. Oon sellaisen ihanan pikkupojan bonusvanhempi. Naimisiin tähdätään tänä vuonna loppuvuodesta. Vaikka vauvakuumeilu siis oireilee jo vahvasti, haluaisin kuitenkin odottaa avioliittoon ennen kuin perheenlisäystä saapuisi.. Vanhanaikainen?

Millaiset elämäntilanteet teillä on?

 

Ei mun mielestä mitenkään vanhanaikaista tuo että menee ensin avioon. Varmaan tekee asioita helpommksi. Itsellä sellainen tilanne että opiskeluja on jäljellä vielä 2,5 vuotta ja vaikka vauvasta haaveillaan niin yritetään odottaa siihen asti että mun koulua olisi jäljellä enää puolisen vuotta jolloin jätettäis ehkäisy pois. Mutta saa nyt nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

me mentiin naimisiin ennen lapsia =) Vanhanaikaisia sitten varmaan!
mutta onnellisia,ehdottoman!
Ja naimisissa ollan yhä,ja pysytään
Meillä nuorin 4 vkoa vanhin 12v ja ikäeroa yritän venyttää tähän viimeiseenhaaveeseen

 

Mulla kans opiskelut kesken, Olis varmaan 1,5 vuotta vielä(enää) jäljellä. Nuorimman odotuksessa olin todella kipeä ja saikulla varmaan 20 viikolta asti. Haluan kyllä koulun kunnialla suoritettua ja varmaan palkinnoksi jonkun reissunkin perheen kesken ennen vauvan mahdollista tuloa. Todella ristiriitaisia ajatuksia on kyllä, välillä toivoo jo kovasti, välillä ei niinkään vaan ennemminkin kauhistuttaa etteikö koskaan kuume laannu!

 

Oon käynyt lueskelemassa eri pinoja mielenkiinnosta erilaisissa vaiheissa haaveilua/odotusta olevia kohtaan. Sinutkin babyseven "bongasin" joulukuisten pinosta. Kaiken ikäisiä/kokoisia/näköisiä pinoilijoita löytyy, todella urheita naisia lapsettomuuden/keskenmenon/lapsen vammaisuuden kanssa, monikkoraskauksia jne. Kaikkia näitä tulevia tai jo olevia äitejä mielestäni yhdistää yksi suurin tekijä - rakkaus lapseen. Olen iloinen jo tässä vaiheessa, kun vasta haaveilen raskaudesta, että täältä löytyy tällainen vertaistukiverkosto.

 

Minulla on juuri samanlaisia ajatuksia kuin mistä bulla kirjoitti, todella ristiriitaisia ja vaihtelevia. Tavallaan tuntuu että olisin niin valmis toisen lapsen tuloon, mutta sitten kuitenkin järki sanoo että opinnot pitäisi suorittaa ensin.

 

Huolitaanko mut mukaan,haaveissa vauva 2010 tai myöhemmin?
Olen 26 v ja mulla on kaksi tyttöä:4v ja 1v 8kk :heart:
Haave olisi että tokan ja kolmannen ikäeroksi tulisi n.3 vuotta.

 

Tervetuloa vaan Rapu82! :wave: Mulla on kans samanlaiset suunnitelmat ajoituksen suhteen - eli 2010 tai myöhemmin. Naimisiin siis ollaan menossa loppuvuodesta ja sen jälkeen pikkuinen saisi tulla. Sitähän ei etukäteen voi tietää miten elämä menee ja tärppääkö edes.

Mulla on hieman endometrioosi-taustaa ja kovasti oon allerginen - eli lapsen saaminen ei oo mitenkään kiveen kirjoitettu. Mutta eihän se ole kellään. Ensimmäisen kerran gyne pyysi miettimään lapsen hankkimista kun olin parikymppinen ja mulle tuli silloin kauhea paniikki. Olin kyllä silloin parisuhteessa teinirtakkauteni kanssa, mutta opiskelut kesken ja tunsin itteni ihan kakaraksi. En siis tuolloin, tuossa elämäntilanteessa, ollut vielä valmis äidiksi. Sain tehtyä itselleni selväksi tuolloin, etten halua hankkia lasta vain sen takia että yleensä saisin lapsia - vaan lapsen pitää olla oikeasti toivottu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Tää vauvakuumeilu on yllättänyt mut itseni ihan totaalisesti. Mulle on aina ollu selvää, että lapsia haluan - mutta näin kovasti...!? Miten teidän puolisot? Meillä mies on kiusannu mua vauvakuumeesta, ihan hyväntahtoisesti kylläkin. Ollaan puhuttu siitä, että vauvaa yritetään kun sitä molemmat omalta osaltaan haluaa, eli siis yhteisellä päätöksellä. Ja molemmat ollaan sitä mieltä, että naimisiin ensin. Eli vuosi pitäisi jaksaa odottaa...odottamista. Mutta mies siis suhtautuu asiaan oikein positiivisella mielellä.

 

Meillä on vasta 3 kk ikäinen tyttö. Monesti mietin, että onko lapsemme liian helppo, kun nyt jo mielessä on uusi vauva... Mutta olen päättänyt hieman nauttia tästä normaalista olotilasta tässä välissä.
Ajatuksissani olisi ikäeroa joku 2-3 vuotta, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää!

 

Meillä odotellaan ihan alussa esikoista mutta alusta lähtien päätettiin tehdä lapset suht. pienillä ikäeroilla että toden näköisesti tolloin kuumeillaan sitä pikkukakkosta.

 

Nosto :attn:

 

Hih, tulee mieleen pino "Vauvakuume muttei vielä" jossa kuumeiltiin täällä. On nyt siirtynyt kerhon puolelle.

 

Täällä toukokuussa -07 syntyneen tyttösen äiti, jolla opinnot kesken. Valmistuminen häämöttää silmissä keväällä 2010, jonka jälkeen aletaan pikkukakkosta tilailemaan eli 2011 vuoden puolelle menee sitten varmaankin. En uskalla yrittää raskautua niin, että laskettuaika olisi 2010 kesällä, koska ensimmäisessä raskaudessa pahoinvointi oli hyvin voimakasta ja semmoisessa olotilassa ei opiskelusta tule mitään. Eli opinnot pois ja sitten vauvailemaan.

 

Mä valmistun keväällä 2011 ja mä olen ajatellut jättää ehkäisyn pois jo ensi vuoden lopussa, mutta enpä ole tullut ajatelleeksikaan tuota pahoinvointijuttua. Johtuu varmaan siitä että meidän lapsi on jo melkein 5-vuotias ja olen jo ehtinyt unohtaa kaikki raskausajan huonot puolet...

 

Tinzku,
Mie kun tuota esikoista odotin niin pahoinvointia kesti n. 18 rv:lle ja alkuraskauden aikana olin tekemässä harjoitteluja kiinalaisessa sairaalassa (asuttiin miehen töiden takia Kiinassa). Siis se oli ihan karmeaa, välillä lähettivät mut sieltä sairaalalta kotiin, kun olin ihan naama valkosena. Oksennellut en, mutta ympäri vuorokauden oli suunnattoman etova olo.

 

Minä taidan liittyä tähän ryhmään Vauvakuume minulla on ollut jo pari vuotta ja nyt mieskin alkaa näyttää pikkuhiljaa vihreätä valoa (ilman painostusta)! Naimisiin mennään 2010 ja sit saa kierukka lähteä...Meillä kummallakin edellisestä liitosta lapsia jo on.

 

Meilläkin varovaisesti haaveillaan vauvasta vuodelle 2011-12...aika näyttää, mutta lapsiluku ei ole vielä täynnä, paussia on vaan pakko välillä pitää. Paras ois pistää jäähylle kaikki kuumeilut ja seuraavasta haaveilut nyt joksikin aikaa, mutta eipä se näytä onnistuvan, myönnettävä on .