sain viikko sitten tietää et masussa asustaa kaksoset ja nyt sekavat tunteet et ei tiedä mitä ajatella. ennestään miehen 10v kaksoset ja minun 10v ja sit meidän 3v ja nyt sit tulee kaksoset...kyselenkin muilta et miten te suhtauduitte kun saitte tietää et kaksoset tulee?
Hämmentävä kaksoisraskaus
- Viestiketjun aloittaja rasavilli-77
- Ensimmäinen viesti
Kas kun kukaan sulle ei ole vielä uskaltanut vastata vaikka moni on lukenut viestin 
No mä olin ensin tosi onnellinen kun keskenmenojen jälkeen viimein näkyi kaksi sykettä ultrassa. Raskausaikana sitten koko ajan peloteltiin riskiraskaudella enkä siitä uskaltanut niin nauttia, mutta mulla ei ollut aiemmin lapsia niin en myöskään jännittänyt vauvojen syntymistä (onneksi). Rehellisesti sanoen oli pirun raskasta eka puoli vuotta, mut siitä kun selviää niin sen jälkeen pelkkää plussaa Nauti ihmeessä onnellisesta uutisesta! Elämä kantaa
No mä olin ensin tosi onnellinen kun keskenmenojen jälkeen viimein näkyi kaksi sykettä ultrassa. Raskausaikana sitten koko ajan peloteltiin riskiraskaudella enkä siitä uskaltanut niin nauttia, mutta mulla ei ollut aiemmin lapsia niin en myöskään jännittänyt vauvojen syntymistä (onneksi). Rehellisesti sanoen oli pirun raskasta eka puoli vuotta, mut siitä kun selviää niin sen jälkeen pelkkää plussaa Nauti ihmeessä onnellisesta uutisesta! Elämä kantaa kiva kun vastasit=) itsellä monta kysymystä ja hirveä pohdinta etenkin jaksamisen suhteen ja sen et saako mitään apua kun kaksoset syntyy mut mies ainakin yrittää et heti jäis kotia mahdollisimman pitkäs aikaa kun vaan pystyy et päästään alkuun.
Meillä kävi perhetyöstä hoitsu muutaman kerran. Tuntui vaan valitettavasti siltä, et silloin kun apua olis eniten tarvinut niin sitä ei ollut tarjolla, onneks edes joskus sieltä sai apua. Meillä ei ole oikeastaan tukiverkostoa muuten kun isovanhemmista ei ole enää hoitajiksi ja etäisyydetkin on pitkän mun vanhempien luo. Mutta kantsii kyllä etukäteen miettiä ja selvittää esim. perhetyön apu mahdollisuus ja kaverit, kummit, isovanhemmat, jonne vauvat saa välillä edes pariksi tunniksi ja itselle mahdollisuuden hengähtää (=nukkua). Kyllä se hienosti menee vaikka aina välillä varmasti tuntuu ikuisuudelta se maaginen puoli vuotta, jonka jälkeen yleensä tilanne helpottaa! Tsemppiä kovasti
meillä ei tota tukiverkostoa ole kauheesti et sisaruksetkin sen verran kaukana et eivät paljoa voi auttaa mut neuvolaan soittelin et saa selvittää et onko täälläpäin mahdollisuutta saada apua kotiin et voi olla et mun kädet loppuu äkkiä ja väsyy mut jospa ne asiat järjestyy.
meillä oli mies alussa kotona sen 2,5kk, se oli kyllä tosi huippu juttu. Musta eka puoli vuotta oli oikeestaan aika helppoa, kun vauvat vaan nukkui ja söi. sit toinen puoli vuotta oli jotenkin musta rankempi? sitten se taas helpottikin. lapset nyt 2v2kk ja meillä vauva 9kk, ja hengissä ollaan =)
Musta kaksoset ollu upea lahja ja nyt kun ne on ton ikäsiä, huomaa miten loistavan paljon niistä on seuraa toiseilleen. Meillä kävi vauva vuoden ajan kunnasta perhetyöntekijä 3-4x/kk 4h kerrallaan ja se oli iso apu. Pyysin sitä jo ennakkoon sosiaalitoimen kautta. Lisäksi meillä oli mummot tarvittaessa aina saatavissa, ei kyllä kovin montaa kertaa sitten apuja onneksi tarvittu. Mutta miun mies olikin 110% apuna lastenhoidossa myös öisin, vaikka oli töissäkin.
Onnea odotukseen!
Musta kaksoset ollu upea lahja ja nyt kun ne on ton ikäsiä, huomaa miten loistavan paljon niistä on seuraa toiseilleen. Meillä kävi vauva vuoden ajan kunnasta perhetyöntekijä 3-4x/kk 4h kerrallaan ja se oli iso apu. Pyysin sitä jo ennakkoon sosiaalitoimen kautta. Lisäksi meillä oli mummot tarvittaessa aina saatavissa, ei kyllä kovin montaa kertaa sitten apuja onneksi tarvittu. Mutta miun mies olikin 110% apuna lastenhoidossa myös öisin, vaikka oli töissäkin.
Onnea odotukseen!
Mukavaa kuulla muiden kokemuksia kaksosten kanssa elämisestä. tietäähän sen jokainen et helppoo ei tule olemaan mut jotenkin sitä pärjää. =)
Meillä on ensi viikolla vuoden täyttävät kaksostytöt, ja heidän lisäksi mun 14 ja 11v pojat ja miehen 13v tyttö. Tyttöjen piti olla meidän yhteinen iltatähti, mutta tulikin kaksi tähteä Matkalla ekaan ultraan mä miehelle vitsailinkin, että mitä jos tuleekin kaksi. Mulla oli alusta asti ihan positiivinen fiilis asiasta, eikä oikeastaan edes pelottanut yhtään, kun kuitenkin ennenstään jo lapsia oli. Raskaus oli mulla rankka, mutta synnytys taas tosi helppo. Mies teki etätöitä ekan puol vuotta, eikä ulkopuolista apua ole ollut, paitsi joskus satunnaisesti mummo. Eka puol vuotta olikin ihan helppo, mutta kun lähdettiin liikkeelle, on tietty ollut vähän kiirettä. Mutta kyllä senkin jaksaa, ja mä olenkin ajatellut niin, että vaikka onkin tuplasti töitä (ellei välillä enemmänkin), niin on myös tuplasti iloa
Matkalla ekaan ultraan mä miehelle vitsailinkin, että mitä jos tuleekin kaksi. Mulla oli alusta asti ihan positiivinen fiilis asiasta, eikä oikeastaan edes pelottanut yhtään, kun kuitenkin ennenstään jo lapsia oli. Raskaus oli mulla rankka, mutta synnytys taas tosi helppo. Mies teki etätöitä ekan puol vuotta, eikä ulkopuolista apua ole ollut, paitsi joskus satunnaisesti mummo. Eka puol vuotta olikin ihan helppo, mutta kun lähdettiin liikkeelle, on tietty ollut vähän kiirettä. Mutta kyllä senkin jaksaa, ja mä olenkin ajatellut niin, että vaikka onkin tuplasti töitä (ellei välillä enemmänkin), niin on myös tuplasti iloa Nyt rupee itselläkin olee ihan mukavat tuntemukset kaksosista kun alkujärkystyksestä selvis. onneks täällä voi sentään keskustella kun ei tutuilla ole kaksosia et ei heiltä saa vertaistukea.