Cristal3 kiitos kysymästä, ristiriitaisin mielin aloitan uuden kierron. Toisaalta mielissäni, että tästä nyt saadaan hoito polkaistua käyntiin, mut toisaalta harmittaa, kun ei se luomutärppi tullut, vaikka hetken jo niin antoi itsensä ajatella.
Esikoista meillä tehtiin 7 vuotta, joista viimeiset 4 vuotta lapsettomuushoidoissa, jotka kerta toisensa jälkeen epäonnistui kun minun munasolut ei hedelmöity tai ne ovat raakoja. Sen 7 vuoden aikana, kun kaikki muut saivat lapsia ihan tuosta noin vaan, niin minä tutustuin siihen miten helvetin vaikeaa voi raskaaksituleminen olla ja kuinka monessa eri vaiheessa voi olla ongelmia ja mennä mönkään.
Lopulta sitten koitti viimeinen hoito, joka oli ihan viimeisillä voimilla rutistettu ja ihmeiden kautta yksi alkio saatiin, josta meidän ainokainen on sitten matkansa aloittanut. Olen siunattu, kun minulla on tuo yksi valtavan rakas lapsi, mutta syliin mahtuisi vielä toinen. Pelottaa, että edessä on samanlainen tuskien taival, joka päättyy siihen, että toista lasta ei tule. Ei haluaisi tuhlata vuosia enää toivomiseen, mutta en voi jättää yrittämättä, kun kerran tilaa ja toive olisi toisesta.
Mutta että sellasilla mielillä.. Keskiviikkona alkaa piikitykset ja reilun kahden viikon päästä on sitten punktio, jos kaikki menee hyvin.
Toivon, että pääsen sen jälkeen palaamaan tänne himotestaamaan, sillä jo se on saavutus, että päästäisiin siirtoon ja sitten piinailemaan.
Ja tänään on kp 1. Vuoto alkaa pikkuhiljaa lisääntyä, vaikka vähäistä on vielä. Kivut sen sijaan on aivan lamauttavat.. Eli luultavasti sieltä vielä ryöpsähtää kunnon vuoto..
Minä varman hiljenen testailun osalta nyt hetkeksi, sillä mitään ei voi testata koska kaikki testit näyttäisi plussaa lääkkeiden vuoksi..