Hävettää salilla :(

Salilla näyttäisi olevan runsaasti jos vaikka minkälaista ryhmäliikuntaa. Niihin ajattelin uskaltautua osallistumaan vasta kun peruskunto olisi parempi. Hengästyn todella helposti ja tasapainoni on tosi kehno. Olisin varmaan mukkelis makkelis jo ekassa venytyksen aikaan..
Tänään tosiaan toi reenipäivä jää väliin, puhjennut rakkula vuoti koko yön kirkasta nestettä, nyt todella kosketusarka.

Hei suosittelen ryhmäliikuntatunteja, niissä voi tehdä ihan oman jaksamisen ja kyvyn mukaan, mutta ryhmässäliikkuminen motivoi itseäkin liikkumaan enempi. Esim. Pumpissa suositellaankin tekemään aluksi pienillä painoilla, jotta oppii liikkeet tekemään oiken, lihakset kun kasuaa, niin punttia vaan lissää tankoon, aivan parasta urheilua ja lihaskunto kasvaa tosi nopeeta.

 

Älä lopeta kesken!!!!

On muuten todella hienoa että olet käynyt salilla, noista vastoinkäymisistä huolimatta!
Noh, se punotus on hyvä asia. Harva kunnolla reenaava siellä salilla pysyy kuivana ja niin etteikö paikat vähän punottaisi! Ihan normisettiä!

Uskon vahvasti että tuosta tunteesta pääsee kun siellä salilla vain ahkerasti käy. Voisit ehkä laittaa jotakin hyvää musaa tulemaan napeista, tai ehkä mahdollisesti äänikirjan? Saisit muuta ajateltavaa. Tiedä vaikka unohtaisit ne muut ihmiset siellä ympärillä.

Nyt tsemppiä kovasti paljon! Sä pystyt siihen!!!!!:flower:

 

Itsestäni lähinnä tuntuu ett kaikki kattoo että toi tekee kuolemaa kun punottaa ja hikoo ku viimestä päivää.
Tänään sain uusista salikengistä niin mojovan rakkulan kantapäähäni joka tietenkin puhkesi kun en ajoissa lopettanut niin taitaa jäädä saleilu välistä jonkun aikaa. Pelkäänkin taas "vajoavani" masennukseen enkä enää itseäni sinne saa. Kuvittelen kaikki katseet pahemmiksi kuin ne on olleetkaan ja alan taas haukkumaan itseäni ja uskomaan haukkujani enkä enää kotoani ulos "uskalla"..

Hommaa hyvät lenkkarit!
Käy urheiluliikkeestä hakemassa sopivat. Siellä mittaavat ja mallaavat. Niitä on geelityynyillä etc. Ei tule niin herkästi rakkuloita.

 

Ostin ihan markettilenkkarit alkuun, jos vaikka niin käy että sali-innostus laimenee nii ei jää pirun kalliit tennarit nurkkaan.. Tosin yritän kyllä ajatella että sehän EI laimene.. Vaikka juuri nyt tuntuu taas lähes mahdottomalta ajatella että sinne takaisin menis, vaikka tämä vasta eka päivä rakon kanssa kotona..
Juuri tätä vihaan itsessäni ja masennuksessani että negatiiviset ajatukset iskee kimppuun kuin hyökyaalto ja niitä jään kuuntelemaan..

Mutta kiitos Teille ihanista tsemppaavista sanoista!!! Kyllä minä (ehkä) sittenkin pystyn vielä menemään. Teidän tsempit pidettävä mielessä!!

 

Tsemppiä! Minä aloitin Fressillä käymisen silloin, kun sali aukesi...olisko ollut marraskuussa? Välillä on jaksoja, ettei millään vitsisi mennä, kun yksin siellä käy eikä kukaan kavereistani käy siellä. Aerobinen kutnoni ei ole kohonnut juurikaan, koska edelleen juoksumatolla tekee tiukkaa. Mutta painoja olen saanut kasvattaa jo "laitteissa". Olen tällainen ns laihaläski, joten minun tavoitteenani olisi kohottaa kuntoa ja saada lihaksia ja voimaa....mutta sitten usein se aika salilla menee yksin ollessa nolosteluun. En tiedä miksi.

Mun sähköposti on raksunen78@luukku.com. Mutta laitan sulle viestiä kunhan töiltä kerkiän

 

Olipas sattuma että olitte samalta salilta seuraa etsijät.

 

Salille mennään hikoilemaan eikä seurustelemaan!
Näkee jo ihan tarpeeks laitteisiin nojailevia juoruakkoja- ja ukkoja joten jättäkää ne kaverit kotiin ja HIKOILKAA!

 

Salille mennään hikoilemaan eikä seurustelemaan!
Näkee jo ihan tarpeeks laitteisiin nojailevia juoruakkoja- ja ukkoja joten jättäkää ne kaverit kotiin ja HIKOILKAA!

No, mullakin vähän samoja tuntemuksia. Just noi teinijengit, mitä edellä mainittiin. Niiden nauru ja kälätys kuuluu nappien läpi, vaikka luukuttais kuinka kovalla. Ja istukelevat vierekkäisissä laitteissa ja vaan juttelevat..Meilläkin pieni sali, missä ei oo kuin yksi kpl jokaista laitetta.

Mutta. Toi on musta ihan eriasia, että otetaan kaveri mukaan salille, jos sinne on vaikea yksin mennä. Helpompi siellä on ihmetellä laitteita kaverin kanssa ja tietää ,että joku muukin on siellä samalla fiiliksellä.

 

Olipas sattuma että olitte samalta salilta seuraa etsijät.

Elämä on joskus. Itse voin sanoa, että oikeasti käyn Lippumäen Fressillä Eli meitä palstalaisia on siellä sitten kaksi nolostelemassa

 

kunhan säännöllisesti käyt kävelemässä, jossain vaiheessa huomaat ettei naama enää punoita. kaikki on joskus aloittaneet kuntoilun

 

Voin kertoa, että vaikka nuorempana urheilin Suomen huipulla eräässä joukkulajissa ja kunto oli kova, niin silti naama punoitti aina pienimmästäkin juoksulenkistä tai treenistä. Ja punoittaa nykyäänkin lenkillä ja vielä 30min sen jälkeenkin olen kuin paloauto, enkä ole rapakunnossa. Tasan ei vaan käy nallekarkit näissä naamakertoimissa

 

tsemppia kuntoiluharrastukseen!

Ala anna pienten vastoinkaymisten lannistaa, kohta se kunto alkaa kohota ja itsekin sen huomaat. Pakolla vaan sinne salille nyt alkuun ja siita se meneminenkin akkia "helpottaa".

Itse olen ihan normaalipainoinen ja kavelen silti siina juoksumatolla. Itse arastlen juoksemista siina, koska on tasapainohairio. Joten et todellakaan ole ainoa, joka siina ei juokse ja aika varma olen, ettei sinun treenamista kukaan muutenkaan ainakaan pahalla katso. Painvastoin.

Kokeileppa tosiaan sita soutulaitetta valillla. Siihen vaan istutaan (saada "paino" sinne kevyempaan paahan), jalat siihen niille tarkoitetuilla paikoille, kapulasta kiinni ja sitten vaan soutamaan. Ensin jalat suoraksi ja sitten vedat kapulaa siihen tissien alle. Pida kyynarpaat aika liki kylkia ja selka suorana.

Kuntopyorassa itsella alussa usein tuntuukin raskaalle, mutta kun paasee sen alkuvasymyksen yli (saada tassain vastusta kevyemmalle), niin sitten yht'akkia jaksaakin vaikka kuinka kauan.

Itse teen myos painoharjoittelua ja muuten vuorottelen kuntopyoraa, crosstraineria, soutulaitetta ja juoksumattoa (siis kavellen), ettei kyllastyta niin helposti.

 

Kiitos kannustavista sanoistanne!! Tässähän saa ihan uutta luottoa itseeni että uskallan mennä sinne punottamaan ja raahustamaan juoksumatolle. En ymmärrä miksi esim. pyöräilyssä "kunto" loppuu kesken kaiken kun taas matolla voin paarustaa sen puolisen tuntia kävelyvauhtia. Crosstrainerilla sama, ei jaksa ei sitten mitään. Pitää tuohon soutulaitteeseen koettaa uskaltaa tutustua joku kerta.
Ja kyllä minäkin oikeasti käyn samalla salilla, kun joku tuntui niin epäilevän.
Vähän jo melkein harmittaa tuo rakko kantapäässä. Teidän kannutuspuheiden avulla mieli tekee lähteä taas pian salille!! Kiitokset!!

 

Kiinnostaisi tietää että vieläkö aloittaja on jatkanut harrastustaan? Jos on niin uskaltaisinkohan miekin siun kanssa joku kerta lähteä. Oon vierastanut Lippumäen fressiä alusta alkaen ja kunto päässyt rappeutumaan kun en ole ylläpitänyt sitä. Synnytyksestä nyt 3kk ja saisin jo alkaa taas vatsalihaksiakin treenata.

 

Eikös tuon kävelemisen voisi tehdä ihan ilmaiseksi ulkonakin, ja saisi raitsta ilmaa samall ja maisemat vaihtuisi. Eikä olisi siinä ketään tuijottamassa puinakkaa naamaakaan.

 

Mulla punottaa naama pienestäkin liikuntasuorituksesta, vaikka olen hoikka ja ihan hyväkuntoinen Ja ei ole mitään pientä punoitusta vaan helottaa kuin paloauto No ainakin veri kiertää...

 

Eikös tuon kävelemisen voisi tehdä ihan ilmaiseksi ulkonakin, ja saisi raitsta ilmaa samall ja maisemat vaihtuisi. Eikä olisi siinä ketään tuijottamassa puinakkaa naamaakaan.

Juuri näin. Mikään pakko ei ole mennä salille 'muiden tuijotettavaksi'. Minä aloitin kuntotreenaamisen kotona. Läppäri vaan lattialle ja sieltä sopivia treenipätkiä youtubesta. Välillä teen ilman apuvälineitä ja joskus käytän käsipainoja tai kahvakuulaa.

Itse olen myös aina tullut tulipunaiseksi ja hikoilenkin paljon liikkuessani, vaikka olen kilpaillut aikoinani SM-tasollakin eli kuntokin oli silloin hyvä. Kesällä oli hölkkälenkillä mukava piiloutua lippiksen alle ja aurinkolasien taakse. Talvella vedän pipoa korville ja silloin on hämärämpääkin.

 

Mulla punottaa naama pienestäkin liikuntasuorituksesta, vaikka olen hoikka ja ihan hyväkuntoinen Ja ei ole mitään pientä punoitusta vaan helottaa kuin paloauto No ainakin veri kiertää...

Sivuhuomautuksena, että tämä taipumus saattaa olla merkki ruusufinnistä, joka usein puhkeaa vasta yli kolmekymppisenä. Minulla oireet alkoivat pahenemaan nelikymppisenä. Kasvot punoittivat ilman liikuntaakin ja tuli näppylöitä.

 

Hei Ap, tsemppiä sinulle erittäin paljon! Mielestäni on mahtavaa, että uskaltauduit lähtemään salille ja ihmisten ilmoille!

 

Sama täällä, tosin koskaan en ole uskaltanut mennä salille. Hyvä kun ulkona kehtaa liikkua. Uimaankin haluaisin mennä, mutta en ikimaailmassa kehtaa, vaikka nuorempana viihdyinkin mielelläni vedessä ja se olisi hyvää kuntoilua.