Haittaako se, jos vaikka lapsesi ei saisi kummiltaan jouluna lahjaa?

Tai jos sinä itse jäisit lahjatta?

Jäin tässä miettimään, kun moni miettii ennen joulua että mistä rahat lahjoihin. Omille lapsille varmasti suurin osa haluaa lahjat hankkia, mutta kuinka moni teistä oikeasti on sitä mieltä, että sisarusten lapsille tai kummilapsille PITÄÄ olla lahjat? Että omasta tai toisen rahatilanteesta viis, kunhan se lahja vaan on?

Itse en ole odottanut esikoisen opiskelavalta kummilta yhtään mitään, ja en ajattelisi pahaa jos läheinen pienituloinen perhe sanoisi jouluna "vain" hyvät joulut ja antaisi halin päälle.

 

Ei mua haittaisi. Meidän pojan toinen kummi opiskelee eikä paljoa mitään lahjoja osta pojalle. Toinen jouluksi jotain ostaa. Kiva jos antaisivat aikaansa tapaisivat lasta joskus. Meillä tapaavat lasta maksimissaan kerran vuodessa.

 

meillä on jo ikuisuuksia ollu sopimus et kaikki ostelee vain omalle perheelle lahjoja.Vähenee stressi huomattavasti kun ei tarvitse miettiä mitä kenellekkin ostetaan.

 

riippuu paljolti kummista. jos nuori opiskelia, tai muuten köyhä, niin en odota. mutta jos normi tuloinen niin kyllä mä nyt edes pientä pakettia odotan. (kummeilta siis, en omilta sisaruksilta, joiden kanssa on sovittu ettei osteta muuta kuin kummilapsille) ja jos nyt ei ne normi tuloiset osta, niin ihmettelen asiaa, mutta en jää asiaa märehtimään.

 

Jos on opiskelija/pienituloinen ei haittaa. Jos ei millään tavalla muista esim. toivota hyvää joulua/lähetä korttia, niin se loukkaa. Itse en odota lahjoja ystäviltä/ystäväperheiltä. Parin läheisen ystävän kanssa ollaan lahjoja annettu, mutta musta ei tarvitse antaa, ne sellaisia ylimääräisiä muistamisia.

 

Kummilta odotan lapsen muistamista, edes jotain pientä muutaman euron arvoista.

 

Taas tämä taistelu alkaa.

Mä en anna yhtäkään lahjaa kummilapselle ja olen ilmoittanut, että lapseni kummin ei myöskään tarvitse lahjoa mun lastani. Itse asiassa totesin, että mä en huoli myöskään häneltä yhtäkään lahjaa, koska en itse aio muistaa kuin omia lapsiani.

 

[QUOTE="vieras";29094624]Kummilta odotan lapsen muistamista, edes jotain pientä muutaman euron arvoista.[/QUOTE]

Ai vaikka kummin elämäntilanne olisi stressaava, tai kummi on pienituloinen?
Muistatteko itse kummeja?

Eikö mukavampaa olisi, jos kummi tulisi joulun alla ja veisi lapsen vaikka pulkkamäkeen ja viettäisi tämän kanssa aikaa?

 

No ei tartte varsinaista lahjaa olla, mutta jotenkin pitää muistaa.

Mitä lapseni kummi ei viime joulunakaan tehnyt. Vaikka vietettiin samassa paikassa joulua, ei sanaakaan lapselle.

 

Eikö mukavampaa olisi, jos kummi tulisi joulun alla ja veisi lapsen vaikka pulkkamäkeen ja viettäisi tämän kanssa aikaa?

Meidän tapauksessa tuo tulisi kyllä kummille huomattavasti kalliimmaksi, kummit kun sattuvat asumaan kaukana, osa jopa ulkomailla

Odotan edes nimellistä muistamista jouluna, ei sillä lahjan arvolla ole niin väliä ja muistamme kummeja jouluna.

 

Ei haittaa. Ilmoitin kummeille jo ennen ristiäisiä, että ei sitten stressiä siitä, että pitäisi lahjoja ostella. En ymmärrä koko lahja-rulijanssia. Tottakai on mukavaa, että lapset saa jotain kivaa jouluna ja synttärinä, mutta en odota mitään varsinaisesti keneltäkään ja opetan lapselleni myös, että lahjat eivät ole itsestäänselvyys.

 

En odota pakettia, mutta odotan että on jollain lailla yhteydessä/ mahdollisesti haluaa tavata joulun aikana (mikäli samalla paikkakunnalla). Läsnäolo tärkeämpää, kuin materia.

 

En kuulu kirkkoon eikä mun lapsilla ole kummeja, mutta uskoisin, että ei haittaisi. Ei kummin mun mielestä kuulu olla mikään lahja-automaatti, mutta muuta muistamista (tapaamista, soittamista, postikorttia) kyllä odottaisin.

 

Ollaan sovittu etteivät aikuset osta lahjoja toisilleen.Yksi kummi on sellainen joka ostaa lapsille joulunalahjoja,muut kummit eivät osta,eikä se haittaa pätkääkään.

 

Minua ei haittaa mutta oman kummilapseni äitiä selvästi haittasi. Yhtenä jouluna kysyin mitä lapselle voisi osataa ja sain listan tavaroista. Ostin siitä osan, mutta yhtä juttua en löytänyt ja selvästi tuo lapsen äiti siitä suuttui että et sitten ostanut. Tarkennuksena siis että lapsi ei jäänyt kokonaan ilman lahjaa vaan otstin osan pyydetyistä jutuista.

 

En todellakaan odottele, olen ollut joka joulu vähän yllättynyt jopa, että lahjat on tullu. Yhtä yllättyny pienituloisen opiskelijakummin lahjasta ja hyvätuloisen kummin lahjasta.
Ne etikettilahjat on kiva muistaa, eli kummilahja ja rippilahja, muuta en oleta lasten saavan heiltä.

 

No en todellakaan odota. Eihän se lapsi edes tiedä että lahja on kummilta, kun ne on "joulupukilta".

Niitä joululahjoja tulee muutenkin meidän lapsille ihan liikaa...

 

Ai vaikka kummin elämäntilanne olisi stressaava, tai kummi on pienituloinen?
Muistatteko itse kummeja?

Eikö mukavampaa olisi, jos kummi tulisi joulun alla ja veisi lapsen vaikka pulkkamäkeen ja viettäisi tämän kanssa aikaa?

Juuri tämä, että kummia voi myös muistaa: opettaa lapsi kiittämään lahjasta. Kummiuteen tarvitaan kaksi osapuolta, eikä pelkkä lahjojen toimittaminen lapselle ole erityisen antoisaa. Ja sitä laatuaikaa arvostaa enemmän. Olen tapaamisia järkännyt ja lapset muistavat ne, mutta eivät lahjoja.

 

Meillä on monta kummilasta ja tänä vuonna ei heitä muistetan jouluna, oli hyvin helpottava päätös se. Kyllä omissakin riittää ressattavaa ja he ovat ne tärkeimmät. Se tuo päätökseen kuitenkin pientä ongelmaa, kun tiedän osan kummilasten vanhemmista odottavan automaattisesti että meiltä tulee lahja jouluna. Yksi äiti oli kerran jopa kysellyt lapsensa kummilta että onko joululahjaa tulossa kun ei ollu näkyny.... en ymmärrä sellaista, eiköhän jokainen ole kummi omalla tavallaan eikä kummius velvoita lahjomaan.

 

Odotan rehellisesti sanottuna, vaikka olis vaan euron tikkari koska sillä on lapsille iso merkitys. Meillä on kuollu viime vuosina mummot ja papat sekä lasten isä. Ei oo paljon tukiverkostoa ja talous on aika tiukoilla. Kummit on meille läheisiä ja lasten on mukava saada jotain muiltakin kuin multa. Ainakin se ihan oikeesti ilahduttais meitä. Itselleni en mitään lahjoja toivo, lapsille vaan.

 

[QUOTE="äitix6";29094955]Yksi äiti oli kerran jopa kysellyt lapsensa kummilta että onko joululahjaa tulossa kun ei ollu näkyny.... en ymmärrä sellaista, eiköhän jokainen ole kummi omalla tavallaan eikä kummius velvoita lahjomaan.[/QUOTE]

Jos sieltä on vuotuisesti tullut lahja postitse, niin kyllä minäkin saattaisin kysellä perään, että onko sellaista tulossa vai onko posti mahdollisesti mokaillut. Kun on joutunut postin kanssa selvittelemään itse tilattujen pakettien kohtaloa, mistä on tullut ilmoitus kotiin, mutta postissa ei olekaan löytynyt tavaraa tai on jäänyt automaattikoodit tulematta kännykkään, vaikka seurantakoodien mukaan on ollut automaatissa jo muutaman päivän, muttei sitä sieltä ilman koodia saa ulos.

 

Lapsiemme kaikki kummit eivät osta heille lahjoja jouluna, osa ei edes syntymäpäivänä. Mutta ei se haittaa, muistamme heitä kuitenkin ihan samallalailla ja pidämme samanvertaisina kummeina kuin niitä jotka muistavat lahjoilla.

Itse en toivo jouluna tai muulloinkaan lahjoja, mutta kielloistani huolimatta saan puolisoltani ja sisaruksiltani jotain.

 

Mä olen tehnyt päätöksen, että kenenkään kummiksi en enää suostu. Mulla on kolme kummilasta ja mikään muu en heidän vanhemmilleen tunnu olevan kuin lahja-automaatti. Muistan parin vuoden takaisen joulun. Yhden kummilapseni äiti lähetti minulle sähköpostin, jossa oli muistutus kummin velvollisuudesta muistaa kummilasta jouluna. Viestin liitteenä oli tilinumero, johon rahaa piti laittaa. Tuolta kummilapselta tai hänen vanhemmiltaan en saa koskaan edes joulukorttia tai tekstiviestiä, jossa hyvää joulua toivotettaisiin. Toivoisin joskus vaikka jotain kuvia tai kuulumisia, mutta ei.

Toisen kummilapseni äiti ilmoitti, että lapsi tarvii kännykän. Ostin sen hälle joululahjaksi. Joulun jälkeen äiti soitti ja mulle vihainen. Lapsi oli todella pettynyt kännykkään, koska siinä ei ollu jotain tiettyjä ominaisuuksia. Kukaan ei kuitenkaan maininnut etukäteen, millainen puhelin halutaan. Mulle siis kummius on vain riesa ja hyväksikäyttöä.....

 

En odota kummeilta mitään, sillä ovat jokainen pienituloisia opiskelijoita ja asuvat kaukana.

Itse olen aina muistanut kummipoikiani ja annan heille aina jotain pientä muutenkin jos näen.
Tosin nähdään niin harvoin (asutaan minä ja molemmat kummipojat kaikki eri maissa), että mun mielestä se pieni lahjominen on ihan tarpeellistakin jo senkin takia, että pääsee aina samoille "taajuuksille".
Kun se pelikortit/jokin herkku/pikkuauto tmv. vähentää ujosteluun menevää aikaa.

Mä tosin olen muutenkin kova lahjomaan, mutta en siis ole ikinä odottanut sellaista muilta.

 

Ei, tavaraa meillä on jo muutenkin lelukaupan edestä ja aina vaan tulis lisää. Itse tykkäisin kovasti ihan vaan soitosta tai kortista / kirjeestä lapsille. En meinaa opettaa lapsiani siihen että kyttäävät ketkä nyt laittoi paketin ja ketkä ei.