Haluaisin oikeasti tietää..

Haluaisin oikeasti tietää,miksi te vanhemmat äidit(tietysti muutkin) päivittelette ja kauhistelette meitä nuoria äitejä? Se,että jos on esim.17 vuotias äiti ei tarkoita sitä etteikö osaisi ja jaksaisi hoitaa ja rakastaa omaa lastaan!!!!!
Eräänkin kerran,kun kävin poikani kanssa kaupassa(hän oli n.3kk:tta vanha) eräs iäkkäämpi nais henkilö ihaili ensin poikaani,mutta ihastelu muuttui melkein inhoksi,kun tämä nainen sai tietää ikäni. Olin tuolloin 17vuotias. Hän alkoi marmattaa minulle ehkäisystä jne. Mielessäni kirosin tuon henkilön maailman alimpaan manalaan. Alkoi suututtaa se että,vaikka olenkin nuori äiti niin heti ollaan syyttämässä ja mäkättämässä,kun ikäni selviää..Otan neuvoja vastaan ihan mielelläni välillä jo äitiyden kokeneelta henkilöltä,jos osaa esittää asiansa oikein eikä torjuvalla "sinä olet niin nuori,mitä sinä muka voisit äitiydestä tietää" tyylillä. Minä tiedän äitiydestä jo paljon ja opin joka päivä lisää. Miten voin oppia mitään,jos joka paikassa torjutaan/päivitellään/kauhistellaan ikääni ja sitä kuinka nuorena sain tulla äidiksi. Sanoin siksi sain tulla äidiksi,koska niin se oikeasti on,ei lapsia tehdä,niitä saadaan! Olen onnellinen lapsestani ja RAKASTAN häntä enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa!!! :heart: Älkää kauhistelko/päivitelkö meidän nuorien äitien ikiä vaan kannustakaa meitä. Ei teidän meidän haukkuminen auta yhtään. Kuinka kukaan uskaltaa äidiksi "tulla",jos joka paikassa kauhistellaan?? Tai kuinka kukaan nuori uskaltaa tänne kirjoittaa kokemuksiaan tai kysyäkseen neuvoja,kun heti olaan "jaahas,taas nuori äiti"tyyliin... Pysykää te vanhemmat äidit ja muut omilla palstoillamme ja antakaa meidän nuorten olla omallamme!

 

Itse oli 18 kun saimme ensimmäisen! Toinen tuli 11kk:tta myöhemmin :heart: Ja nyt kun olen 21 odotan jo kolmatta!!!
Itse en ole pahemmin saannut kommenttia siitä että olisin ollut jonkun mielestä liian nuori saamaan lapsen!!! Mutta aina löytyy näitäkin ihmisiä! Olen itseasiassa saanut juuri hyvää kommenttia...että nuorena jaksaa paremmin tehdä jne.
Tunnen ihmisiä joka oli 43 vuotias kun synnytti iltatähtensä! Ja olen ylpeä naisesta joka jaksaa tuon ikäisenä vielä tehdä lapsen! Oma äitini on nyt saman ikäinen kuin tuo nainen ja äitini ei enään jaksaisi!!!

Toiset ovat valmiita äideiksi jo nuorina toiset haluavat ensin elää ja tehdä uraa!!! Kaikki suuntaavat elämänsä erilaisiin uriin!!!
Ja minun elämäni olisi ainakin todella tyhjää ja ilman noita ilon huutoja ja naurua jo minulla ei olisi lapsiani!!!
Tottakai huonojakin päiviä löytyy mutta kaikesta täytyy nauttia!!

Ja Onnellinen Äiti 89 Olit kirjoittanut todella hyvän ja asiallisen tekstin :hug:

 

Haluaisin oikeasti tietää,miksi te vanhemmat äidit(tietysti muutkin) päivittelette ja kauhistelette meitä nuoria äitejä? Se,että jos on esim.17 vuotias äiti ei tarkoita sitä etteikö osaisi ja jaksaisi hoitaa ja rakastaa omaa lastaan!!!!!
Eräänkin kerran,kun kävin poikani kanssa kaupassa(hän oli n.3kk:tta vanha) eräs iäkkäämpi nais henkilö ihaili ensin poikaani,mutta ihastelu muuttui melkein inhoksi,kun tämä nainen sai tietää ikäni. Olin tuolloin 17vuotias. Hän alkoi marmattaa minulle ehkäisystä jne. Mielessäni kirosin tuon henkilön maailman alimpaan manalaan. Alkoi suututtaa se että,vaikka olenkin nuori äiti niin heti ollaan syyttämässä ja mäkättämässä,kun ikäni selviää..Otan neuvoja vastaan ihan mielelläni välillä jo äitiyden kokeneelta henkilöltä,jos osaa esittää asiansa oikein eikä torjuvalla "sinä olet niin nuori,mitä sinä muka voisit äitiydestä tietää" tyylillä. Minä tiedän äitiydestä jo paljon ja opin joka päivä lisää. Miten voin oppia mitään,jos joka paikassa torjutaan/päivitellään/kauhistellaan ikääni ja sitä kuinka nuorena sain tulla äidiksi. Sanoin siksi sain tulla äidiksi,koska niin se oikeasti on,ei lapsia tehdä,niitä saadaan! Olen onnellinen lapsestani ja RAKASTAN häntä enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa!!! :heart: Älkää kauhistelko/päivitelkö meidän nuorien äitien ikiä vaan kannustakaa meitä. Ei teidän meidän haukkuminen auta yhtään. Kuinka kukaan uskaltaa äidiksi "tulla",jos joka paikassa kauhistellaan?? Tai kuinka kukaan nuori uskaltaa tänne kirjoittaa kokemuksiaan tai kysyäkseen neuvoja,kun heti olaan "jaahas,taas nuori äiti"tyyliin... Pysykää te vanhemmat äidit ja muut omilla palstoillamme ja antakaa meidän nuorten olla omallamme!

[/b]aivan samaa mieltä!

 

totta =) mut vaikka mä oon saanu esikoisen 17-vuotiaana ja toisen 19-vuotiaana en oo oikeestaan ikinä joutunu tilanteeseen jossa joku olis arvostellut ja paheksunut mun valintaani.. mut katseita sitäkin enemmän on tullut. Ja kyllä varmasti jokainen ÄITI rakastaa lastaan maailmassa eniten.. oli se sitten 17 tai 40 vuotias. ikä on vaan numeroita!! Ja kyllä äidiksi kasvetaan pikkuhiljaa,raskauden aikana etenkin! =)

 

Itse olin 18 vuotta kun sain esikoiseni 13vuotta sitten. Hänellä todettiinadhd ja usein olen miettinyt että jos olisin tehnyt lapseni vanhempana en ehkä jaksaisi juosta pojan perässä ym.....Olen nyt 31 vuotias ja minulla on 4lasta. Ja sen sanon, olitpa sitten 16v tai 40v, niin ei se 40 vuotiaskaan ensiäiti tiedä sen enempää kuin 16 vuotias...elämä opettaa... ehkäpä nuo vanhemmat ihmiset ajattelee sitä, että kuinka nuori äiti elättää lapsensa, koska sen kyllä sanon että tuet joita lapsesta saa on niin mitättömät kun vertaa, että kuinka paljon lapset kuluttaa, muttä tänäpäivänä on onneksi kirpputoreja, joista saa vaatteita ja leluja halvalla ym tarpeellista. Tsemppiä kaikille nuorilee äideille

 

Eikös se oo ihan niin että nuorena jaksaa? Itse ainakin haluaisin lapsen nyt kun olen 18 ja mies on 24. En tahdo vanhempana sitten kun upea talo, perunamaa ja mersut pihalla vasta tehdälapsia. koska jos olen silloin itse 30 ,mies on 36? Kuinka mukavaa on kuulla sitten kun poika pyytää isiä leikkimään niin isi saattaa sanoa "kun isi ei nyt jaksa". Turha odotta täydellistä hetkeä kun sitten voikin pettyä kun kaikki ei menekään täydellisesti. Tekstissä en yleistä, on myös isiä jotka jaksaa ja vanhempia äitejä jotka on ihan yhtä viriilejä. Joten älää loukkaantuko

 

Mäkin halusin ensiksi lapset, sitten vasta esimerkiksi ura... Mulla on asiat sellaisessa tärkeysjärjestyksessä Kyllä näillä pienilläkin tuloilla elää kun pitää menot pieninä. Synnyin itsekin opiskelijaperheeseen, ja koen sen lähinnä hyvänä asiana etten syntynyt kultalusikka suussa. Saatiin seurata isän ja äidin ponnisteluja ja uraa ja nähdä miten töitä tehdään rahan eteen. Niillä alkoi olla rahaa oikeasti vasta sitten kun me lapset alettiin lennellä pesästä. Niistä on kuoriutunu oikein mukavia isovanhempia seuraavalle sukupolvelle Mut niin se oli kun mäkin olin pieni: Isä ja äiti osti kaiken tarpeellisen ja tärkeän, isovanhemmat osteli niitä hauskoja leluja ja ylimääräisiä juttuja. Sillä tavalla me lapset opittiin arvostamaan ja arvottamaan rahaa ja työntekoa oikein.