Haluatko kysyä jotain jolta poika huostaanotettu 4 v sitten

  • Viestiketjun aloittaja ==
  • Ensimmäinen viesti
"jaahas"
Ei sinänsä ihme, että niitä lapsensurmia tapahtuu, kun asenne on tämä. Haukutaan nainen epäkelvoksi vaikka on tehnyt ihan oikein huomatessaan, ettei hänestä ollutkaan siihen hommaan. Pitäisi vaan hampaat irvessä jatkaa ja toivoa, ettei pää sekoa.
Tällaisessa tapauksessa kun äidillä ei ole-eikä ilmeisesti tulekkaan mitään äidillisiä haluja, ja kokee lapsenkin tapaamiset vaan rasitteena, olisi se side katkaistava. Lapsilla on hyviä aikuisia, rakastavia kasvattivanhempia. Biologisuutta liikaa korostetaan.

Toki se hämmentää, mutta miksi esittää sellasta mitä ei ole? Sitten kun lapsi on täysi-ikäinen. voi hän halutessaan ottaa yhteyttä, jos äiti vielä elossa
 
==
[QUOTE="jaahas";25337985]Kyse ei olekkaan mistään vaarallisuudesta, mutta jos et nauti lapsesi tapaamisesta, niin miksi tapaat? Ja ehkäpä saisit puhuttua asioistasi? Oletko asioita käynyt missään purkamassa?[/QUOTE]

Enhän minä juurikaan tapaa. Sillon kun tulee kotilomille niin oon töissä iltaan asti. Jos se nyt on pe-su kotona niin nään yht koko viikonlopun aikana 6 h. Itse hän haluaa puhua puhelimessa, kertoo kuulumisia. En nyt niin kylmä ole että sanon en juttele, piste.
 
"jaahas"
Mut otettiin huostaan pienenä. Äitini oli narkki ym. Vuosien ajan tapasin satunnaisesti äitiäni, en koskaan yksin. Aina oli paikalla kasvattivanhempani, ja lastensuojeluviranomaisia. Pidin kaikesta huolimatta äitiäni "jumalana", kunnes kasvoin aikuiseksi.

Senjälkeen aloin halveksimaan äitiäni, ja en ole suostunut tapaamaan enää vuosikausiin. Viimetapaamisesta on 15v.. Hänen hautajaisiinkaan en aio mennä. En ole katkera, mutta sitä mitä ei ole; sitä vaan ei ole, eikä se esittämällä muuksi muutu.

Sinun tapauksessa et ole aineiden käyttäjä, mutta kerroin myös lapsen näkökulmasta. Sinä et nyt halua häntä nähdä, ja saattaa tulla aika, milloin haluaisit, mutta hän ei ole enää siihen valmis
 

Yhteistyössä