hatun nosto yksinhuoltajille

taas kerran en voi kuin ihmetellä, että miten yksinhuoltajat jaksavat tenaviensa kanssa Olen ollut nyt neljä viikkoa ns. sotaleski ja nyt jo alkaa repeämään tuon puolitoista vuotiaan kanssa. Tuntuu että aika loppuu kesken joka päivä ja ehjistä hermoista ei ole tietoakaan. Todella kunnioitan yksinhuoltajia :flower: :wave:

 

Kiitti vaan! Harvemmin yh:na arvostusta saa... :ashamed:
Mulla on 4,5v. ja 2v. lapset ja yksin oltu kolmatta vuotta. Kuopuksen siis odotinkin yksin. Kyllä sitä pärjää kun päättää niin. :wave:

 

Kyllä sitä pärjää kun on pärjättävä!! Minä en siis ole yh, mutta mies töissä viikon/kahden pätkiä jolloin on sit vaan jaksettava/pärjättävä lasten kanssa päineen, meillä siis 7v poika ja 1v6kk tyttö. On ilman muuta päiviä jolloin tuntuu ettei jaksa mut kyl se "tuntemus" menee aina ohi. Ja olen kyllä ollut yh tämän vanhemman pojan aikana jonkin aikaa, mut onko se sit vaan lapsistakin kiinni kuinka "kauhukakaroita" ovat ja kuinka sit jaksaa, en tiä... Tähän osaa varmasti vastata paremmin sellanen joka on oikeesti yh!

 

Täältäkin hatunnosto! :wave:
Mulla oli mies yhden illan pois kotoa ja jo kylvettäminenkin oli vaikeeta yksin. Voin vaan kuvitella millasia teillä on kauppareissut ym,,, varsinkin jos on monta lasta. Aina pitää raahata ite lapset ja päälle vielä kauppakassit.

 

Kiitos! Minäkin hattua nostan!

Kyllä sitä ihmeen hyvin jaksaa,kun vaan päättää jaksaa!
Lapset 6v,5v ja 2v. Kohta 3v yh-äitinä.

Jaksamisia ja hatunnosto yksinhuoltajille!!

 

toivottavasti yh-äideillä on myös hyviä ystäviä, sukulaisia joille voi muksut jättää välillä hoitoon. Mun yks kaveri joutu kerran vatsataudissa hoitaa lapsensalkin kun ei saanut ketään apuun. Todellakin pitää nostaa hattua ja samalla myöntää ettei musta olis. Ehkä siinä vaiheessa ois tullut kysymykseen jos biologinen kello tikittäis ja elämänkumppania ei olis...

 

Hattua nostellaan täälläkin. :flower:

Ja tokihan sitä itsekin varmasti pärjäisi jos sellainen olisi. Mutta kuitenkaan ei kateeksi käy YH:ta... :/