Hautajaiset 3v:n kanssa

Meillä on tässä ilmeisesti lähiaikoina tulossa hautajaiset, koska miehen isoäiti on huonossa kunnossa ja ikääkin on jo 95v. Ajattelin, että 3,5v. pääsis mukaan, jos hautajaiset pidetään täällä lähellä, niin olis helpompi selittää hänelle koko kuolema-juttu. Poika kuitenkin jo tajuaa ja muistaa hyvin asioita ja ajattelin että hautajaiskokemus voisi olla jo ihan ok hänelle ja onhan se luonnollinen osa elämää. Tietenkin kysyn ensin pojalta haluaako hän tulla isoisoäidin hautajaisiin, pakottamaan en lähde, siitä ei taida tulla mitään.

Kertokaahan kokemuksianne hautajaisista näin pienen lapsen kanssa?

 

Ihan hyvin tuon ikäinen jo ymmärtää. Ja hiekkalaatikolla jälkeenpäin haudattiin lisää porukkaa. Sinne tuli haudattua kaikki vanhemmat sukulaiset.

 

Meillä esikoinen oli 4 v, kun oma isäni kuoli ja koin sen tärkeäksi, että hän saa olla mukana, koska Ukki oli todella tärkeä ja läheinen ihminen. Hyvin meni ja auttoi varmaankin ymmärtämään elämän kaarta.

 

Me oltiin n.vuosi sitten minun ukin hautajaisissa,kun lapset 3 ja 2v.
Ja hyvin meni.Eivät ihmetelleet kun ihmisiä itki jne..
ymmärtäävät mitä kuoleminen tarkoittaa..
Mielestäni parempi ottaa mukaan hautajaisiin ja selittää tarvittaessa asiaa tarkemmin kuin se että yrittää "säästää" lasta aiheelta,kun he kuitenkin ymmärtäävät jo tuossa iässä niin paljon.

 

samalla linjalla olen kuin edellisetkin.. meillä kohta 4-vuotias on ollut jo 4 kertaa hautajaisissa.. 2 on ollut vähän vieraampaa ja tyttö on ollut kovin pieni. Viime keväänä kuoli tytön ystävä perheineen onnettomuudessa ja syksyllä naapurin täti jonka kanssa oli aika läheinen. Molemmat hautajaiset ovat toki olleet lapselle rankkoja kokemuksia, mutta toisaalta myös kovin tärkeitä..niiden kautta lapsi on pystynyt hyväksymään kuoleman ja jotenkin toisen poismeno on tullut hänelle hautajaisten myötä kongreettisemmaksi.

Lapsi on toki käsitellyt hautajaisia pitkään vielä niiden jälkeenkin ja meillä on mökillä eläinten hautausmaa johon on mm. lintu ja leppäkerttu haudattu.

Meillä lapsi on erittäin empaattinen ja joskus ottaa toisten murheita liikaakin kannettavaksi. Kun tuo tuttavaperhe viime vuonna kuoli niin mietin kyllä pitkään otanko lasta mukaan. Mutta olen tyytyväinen että otin. Tilaisuus oli todella lämmin ja vaikka siellä toki itkettiin todella paljon niin silti lapselle jäi siitä jotenkin hyvä mieli.. ystävä lähti taivaaseen ja hän näki että kaikilla surevilla oli joku tukemassa. (oli paljon miettinyt että miten lasten isoäiti pärjää kun on ihan yksin.. hautajaisissa näki että tällä oli sisko ja veli tukemassa..)

Eli vastauksena kysymykseesi niin minä ottaisin ehdottomasti pojan mukaan kun hautajaisten aika koittaa.

 

Meidän lapset ovat nyt 3 ja 7 v ja viimeisen vuoden aikana on ollut 4 hautajaiset
Pienempi ei ole oikeastaan niihin paljoa reagoinut, tuumasi vaan että nyt X on vähän luollut, laitetaan kukkia arkulle.

Ekat hautajaiset aiheutti isommassa suuria eksistentiaalisia kysymyksiä ja huolen siitä kuka heistä huolehtii jos äidille ja isille käy jotain. Puhuimme asiasta ja lapsi itse kertoi kenet haluaisi huolehtimaan itsestään. Hân sai myös puhua kyseisen valitsemansa henkilön kanssa ja se rauhoitti 6 v mielen.

 

itsellä tuossa iässä mummon hautajaiset aiheuttivat suunnattoman ahdistuksen kun lopulta tajusin että mummo ei tule takas.itkin monena päivänä sitä että en halua kuolla....ajan kanssa meni ohi.
onhan kuolema osa elämää mut jos lapsesi herkkä niin en ottais mukaan....toisaalta pitäähän kuolemaan tottua elämän aikana että sikäli kokemus sekin..tämä vaan oma muisto

 

Eilen käytiin sitten vikan kerran katsomassa isoisoäitiä ja nyt aamulla kerroin pojalle, että hän oli kuollut illalla. :'( Poika ei sitä vielä tunnu tajuavan, koska näki hänet eilen, mutta sanoi heti ettei halua tulla hautajaisiin, "menkää te vaan", sanoi. No katsotaan haluaako tulla mukaan vai ei ja otetaanko edes, jos hautajaiset on toisella paikkakunnalla.

 

Eilen käytiin sitten vikan kerran katsomassa isoisoäitiä ja nyt aamulla kerroin pojalle, että hän oli kuollut illalla. :'( Poika ei sitä vielä tunnu tajuavan, koska näki hänet eilen, mutta sanoi heti ettei halua tulla hautajaisiin, "menkää te vaan", sanoi. No katsotaan haluaako tulla mukaan vai ei ja otetaanko edes, jos hautajaiset on toisella paikkakunnalla.

otan osaa suruunne :hug:

Jokainen tuntee lapsensa itse parhaiten ja tekee itse päätöksen ottaako lapsi mukaan vai ei.

 

Me oltiin viime joulukuussa miehen sukulaisen hautajaisissa. Vanhempi lapsi oli silloin pikkusen päälle kolme vuotta ja nuorempi 4kk. Jälkeenpäin olin tosi iloinen, että päätimme ottaa lapset mukaan. Hautajaisvieraat ja pappikin kiitteli sitä että lapsemme ja heidän viisi vuotias serkku olivat mukana. Siunaustilaisuudessa kaikki lapset olivat ihan rauhassa (meidän lapsista vanhempi rusinoiden ja nuorempi maidon voimalla). Muistotilaisuudessa meidän kolme vuotias ja hänen serkku jaksoivat sitten enää käydä syömässä pöydässä muuten viipottivat juhlapaikan käytäviä. Annoimme kuitenkin lasten mennä. Ainoastaan hartaushetken ajaksi kävin vähän rajaamassa, että eivät päässeet juoksentelemaan itse tilaisuuteen. Meidän kolme vuotias on mielestämme tosi luontevasti suhtautunut siihen ettei tätä sukulaista enää ole. Aina kun ajamme muistotilaisuus paikan ohi hän puhuu siitä, että siellä oltiin syömässä ja kakkuakin sai ja samaten poisnukkunutta vainajaa hän joskus muistelee ja osoittaa hänen olevan taivaassa.

 

Meidän 4v ei vois kuvitellakkaan et ottaisin mukaan kun ei osaa olla hiljaa eikä paikallaan. Lapsi on hiljaa vain nukkuessaan.

 

Mitäs meidän kakkonen oli kun oli ekan kerran hautajaisissa varmaan jotain 4-6kk. En muista, jolloin vanhin oli sitten 1 ja 7-9kk. Eli kun vanhin alkoi riehumaan tai ääntelemään niin mies oli hetken pihalla lapsen kanssa.

Mä itse olen ollut just 3:n vanhana ukkini hautajaisissa, ja en ole siitä ollut moksiskaan. Nyt jälkeenpäin kun näin kuvia niistä, on tullut hyvä olo, vaikken muista niistä mitään.

Mutta mielestäni elämään kuuluu ne ilot ja surut. Että kyllä mä "raahaan" niitä lapsia hautajaisiin kun lähimmät kuolee. Kun kuitenkin ne ovat merkinneet läheisille ne lapsetkin jotain. Eikä noissa viimeissä missä oltiin, niin hautajaisvieraat sanoi, että on hyvinkin että on lapsia paikalla, että nähdään että elämä jatkuu, vaikka yksi lähtee. Jaksamisia!

 

Kun mummini viime kesänä kuoli, otin silloin melkein kolmivuotiaat kaksostyttöni mukaan jättämään kuolevalle (ja tajuttomalle) isomummilleen viimeisen tervehdyksen. Otin tytöt myös hautajaisiin (ortodoksihautajaiset, arkku auki), ja niitten jälkeen ollaan pariin kertaan käyty haudalla. Hautajaisten jälkeen tytöt pohtivat huolissaan, pääseekö isomummi pois haudasta kun multaakin heitettiin päälle, ja minä sitten kerroin heille oman uskoni mukaisesti, mitä oikeastaan tapahtui: hautaan joutui vain isomummin kuori, isomummi itse lensi pois, ja sitä kuoleminen juuri tarkoittaakin. Äiti uskoo että isomummi syntyy uudestaan vauvana. Tämä selitys tyydytti heitä.

Tytöt ovat halunneet monta kertaa puhua kuolemisesta hautajaisten jälkeen, eikä ajatus tunnu heitä pelottavan. Läheisen kuoleman lopullisuus elämään jäävien kannalta on heille vielä liian abstrakti ajatus. Tein mielestäni oikean päätöksen kun otin heidät mukaan ja kun olen puhunut avoimesti näistä asioista, sillä itse muistan pienenä itkeneeni koska synkkä ja vaiettu aihe pelotti minua. Pelkoni hälveni kun äitini sitten kertoi omasta enkeliuskostaan.