Hautajaiset ja kukkalaitteiden lasku

Millaisia käytäntöjä on ollut niissä hautajaisissa, joissa olette olleet? Lausuuko leski aina jonkun sydäntäsärkevän runon, vai miten ovat käyttäytyneet? Minulle olisi ihan täysin mahdotonta siinä tilanteessa alkaa kertomaan ikävästä.

Olen ollut vain jäykissä isoissa hautajaisissa. Onko teillä kokemusta pienistä ja lämpimistä hautajaisista, joissa olisi rennompi ote? Miten niissä toimittiin?

Entä sitten muistotilaisuus. Pitääkö aina olla jotain puheita ja lauluesityksiä yms? Vainaja ei juuri musiikista piitannut, mutta jalkapallo oli lähellä sydäntä. Ehkä siihen liittyen ei kuitenkaan voi mitään hautajaisiin tuoda. Mietin vaan, kun sanotaan, että hautajaisten pitäisi olla vainajan näköiset. Mitä sitten tehdään, jos vainaja tykkäsi rennoista juhlista, pizzasta, arnoldsin munkeista ja jäätelöstä..?

 

Olen ollut hautajaisissa, joissa puolison kukan laskemisen aikana on soitettu vain musiikkia, ei mitään sanoja.
Pienet ja rennot hautajaiset ovat hyvinkin mahdolliset. Jos asia on ajankohtainen, niin pappi ja kanttori ovat oikeita henkilöitä keskustelemaan suunnitelmista.

Muistotilaisuus on sellainen kuin haluaa, mielellään vainajan näköinen. Tarjottavat voivat tietenkin olla pitsaa ja donitseja. Tilaisuudessa muistellaan vainajaa, hänen sanontojaan, tapaansa toimia, mielenkiinnon kohteita ja merkitystä paikalla oleville ihmisille.

 

Vainajan toiveita kunnioittaen. Yleensä tuntuu, että ääni särkyy kukkalaitteita laskiessa ja "muistoa kunnioittaen" on ainut mitä saatu kurkusta ulos. Sitte kahvitilaisuudessa on voitu muistella vainajaa yhdessä. Valokuva-albumit ja yhteiset kertomukset lämmittäneet sitä hetkeä.

 

Tämä on niin henkilökohtaista. Läheisen lapsen kuoltua sovittiin yhteisesti että kukat lasketaan hiljaisuudessa koska ei kenestäkään varmaan olisi ollut värssyjä lukemaan.
Kolmet hautajaiset on käyty viimeisen vuoden aikana ja niissä vaihdellut valtavasti niin kappelissa kuin muistotilaisuudessakin tunnelma ja toiminnat.
Osa haluaa lukea sanat seppeleestä, osa ei. Osa haluaa ääneen muistella ja osa ei pysty sanomaan sanaakaan muistotilaisuudessa.
Kun perheenjäsenemme kuoli talvella, järjestin muistotilaisuuden. Siellä puhuin minä ja yksi toinen henkilö. Ei itku haittaa mitään, itkin niin puhetta pitäessä kuin adresseja ääneen lukiessa. Nopeasti sain koottua kuitenkin itseni.
Muuten muistelimme pöydissä vainajan luonnetta ja hauskoja juttuja. Naurunremakka vain välillä kuului varmaan kabinetista ravintolan puolelle.
Ei hautajaisten tarvitse olla pelkkää alakuloa ja haikeutta, kyllä se edesmennytkin toivoisi että jäljelle jääneet olisivat vapautuneita ja muistelisivat hauskoja ja lämpimiä muistoja yhdessä.
Tarjoiluissa mielestäni kannattaakin ottaa vainajan mieltymykset huomioon, niin mekin teimme ja jokainen syöjä ja juoja kyllä ymmärsivät valintamme ja taas oli lisää muisteltavaa. <3

Ikävä on aina vain :'( mutta onneksi on rakkaus ja muistot.

 

Tavallisimmin luetaan ne kukkien mukana olevan kortin muistosanat, mitä sinne on itse valinnut. Voi ne mitään puhumattakaan laskea.

Muistotilaisuudessa ei ole mitään puheita pakko pitää, eikä olla esityksiä. Yksissä pienissä muisteltiin yhdessä vainajaa ja välillä jopa naurettiin vanhoja juttuja. Ne pidettiin ihan kotona pienessä sukulaispiirissä. Ajankohdan takia paikalle tuli vain läheisimpiä ihmisiä.

 

Mun veljen hautajaiset oli aika rennot, mutta kaikki olivat kyllä murheen murtamia, kun nuoresta vainajasta oli kyse. Arkun juurella kukin sanoi sen mitä pystyi, jos pystyi ei siihen taida olla mitään erityistä sääntöä, voi seistä myös vain ihan hiljaa. Muistotilaisuuteen äidin siskon mies, veljeni kummisetä oli tehnyt videoesityksen veljeni elämästä ja sellainenhan sopii nykyaikana nuorten ihmisten muistotilaisuuteen ja terminologiaa voi sitten ottaa jalkapallosta, niin saa vähän huumoriakin mukaan.

 

Oon ollu vaikka kuinka monissa hautajaisissa ja kahdet järjestänyt lähes yksin.
Yhtä kertaa lukuunottamatta olen lukenut muistovärssyn, selkeämmällä tai itkuisemmalla äänellä. Mutta se kerta kun en lukenut, niin kyyneleet valuivat niin vuolaina ja nyyhkin niin laskin kukat, minä ja perheeni seistiin vain hetki hiljaa arkun äärellä. Arkulta lähtiessä on tapana nyökätä lähiomaisille.
Muistotilaisuudessa olisi kyllä hyvä olla jotain puheita valmiiksi sovittuna. ainakin papilta voi kysyä jos ei omasta takaa ole ketään joka voisi muutaman sanan sanoa. Puhe voi olla ihan rento ja hauskakin, ei tarvitse olla uskonnollinen tai paatoksellinen.

 

Muistovärssyt ollaan luettu, ei haittaa vaikka itkee tai ääni murtuu. voihan sitä vaikka sanoa muutaman sanan vainajasta,jos ei halua mitään muistovärssyä lukea

Muistotilaisuus voi olla omanlainen, mistä vainaja on tykännyt.
Musiikkia tai ilman, vainajaa voi vaikka muistella ilman laulua tai muuta musiikkia.

 

Millaisia käytäntöjä on ollut niissä hautajaisissa, joissa olette olleet? Lausuuko leski aina jonkun sydäntäsärkevän runon, vai miten ovat käyttäytyneet? Minulle olisi ihan täysin mahdotonta siinä tilanteessa alkaa kertomaan ikävästä.

Olen ollut vain jäykissä isoissa hautajaisissa. Onko teillä kokemusta pienistä ja lämpimistä hautajaisista, joissa olisi rennompi ote? Miten niissä toimittiin?

Entä sitten muistotilaisuus. Pitääkö aina olla jotain puheita ja lauluesityksiä yms? Vainaja ei juuri musiikista piitannut, mutta jalkapallo oli lähellä sydäntä. Ehkä siihen liittyen ei kuitenkaan voi mitään hautajaisiin tuoda. Mietin vaan, kun sanotaan, että hautajaisten pitäisi olla vainajan näköiset. Mitä sitten tehdään, jos vainaja tykkäsi rennoista juhlista, pizzasta, arnoldsin munkeista ja jäätelöstä..?

Laittakaa tarjolle niitä pizzaa, munkkeja ja jäätelöä.

Meillä oli isän hautajaisissa fazerin karkkeja, niitä joissa on joka sorttia.