Hei kaikki aikuiset tai nuoret joilla on ollut lapsena mutismi!

Täällä on näköjään aikaisemminkin kirjoitelleet ihmiset joilla on ollut lapsena mustismi, joten yritänpä saada heitä myös tätä kautta kiinni.

Eli olen 26- vuotias erityispedagogiikan opiskelija Turun yliopistolta, sivuaineina minulla on muun muassa psykologia ja kasvatustiede.
Tarvitsen apuanne tutkimuksessa, jossa kerään kokemuksia ihmisiltä joilla on ollut lapsuudessa mutismi. Pyrin selvittämään mutismin syitä, hoitokeinoja ja mahdollisia vaikutuksia aikuiselämässä teidän kirjoittamien tarinoiden kautta jotka analysoin ja kokoan graduuni. Toivon että teidän omat kokemuksenne valaiset tätä vielä hieman tuntematonta käsitettä ja tuovat aiheeseen syvällisen ja tunteellisen näkökulman.

Vastaajat pysyvät täysin anonyymeinä, tutkimuksessa ei tule esiin nimiä eikä asuinpaikkoja. Tarinat eivät tule olemaan esillä kokonaisina vaan teemoittelen niistä löytyviä asioita, joten myöskään tarinoista teitä ei voi tunnistaa. Ennen tutkimuksen valmistumista laitan kaikille vastanneille valmiin version kommentoitavaksi.

Tarinassa toivon teidän kirjoittavan siitä mikä teidän mielestänne aiheutti mutismin, miltä tuntui elää mutismin kanssa, mitkä tekijät lopulta auttoivat pääsemään sen yli ja onko sillä ollut vaikutuksia aikuiselämään. Alla on tarkentavia kysymyksiä joita toivoisin teidän pohtivan tarinoissanne, mutta muuten sana on vapaa ja kaikki aiheeseen liittyvät muistot ovat tärkeitä.

Kysymykset:

- Perustiedot: Ikä, sukupuoli, ammatti.

- Millä aikavälillä mutismia esiintyi? Koska alkoi ja loppui?

- Mitkä tekijät mielestäsi vaikuttivat mutismin syntymiseen? Esimerkiksi traumaattiset kokemukset, ympäristö tai persoonallisuus. Onko sinulla muita diagnosoituja erityispiirteitä (esim. aspergerin syndrooma, autismi, dysfasia jne.)

- Millainen olet mielestäsi persoonallisuuden piirteiltäsi?

- Oliko mutismi selektiivinen (eli puhuit joillekin), ja jos oli niin kenelle puhuit? Vai oliko kyseessä täydellinen puhumattomuus?

- Miltä sinusta tuntui kun piti puhua? Joku on kuvaillut että "kieli tarttui kurkkuun" eikä pystynyt puhumaan vaikka halusi. Joillekin puhumattomuus on ollut tiedostamatonta, jotkut kuvailleet puhetta suurena uhkana. Miltä sinusta tuntui?

- Koitko syrjintää tai kiusaamista? Tunsitko itse halua kuulua ryhmään vai viihdyitkö paremmin omissa oloissasi?

- Mitkä tekijät vaikuttivat mutismin katoamiseen? Olitko terapiassa tai perheterapiassa? Vaikuttivatko joku/jotkut yksittäiset ihmiset?

- Onko lapsuuden mutismilla ollut vaikutuksia aikuiselämässä? Tuntuuko esimerkiksi puhuminen vieraille vaikealta?



Tarinat ja muut yhteydenotot huhtikuun loppuun mennessä sähköpostiosoitteeseen: pakuot@utu.fi

Kiitos erittäin paljon tarinoista! Ne ovat avaintekijä tämän tutkimuksen toteutuksessa
:flower:
 
laitoin meidän listalle tämän sinun viestin,jopa sieltä vaikka joku vastaisi,suurin osa siellä on perheitä joilla on perheenjäsenenä mutisti ja muutama aikuinen ns.entinen mutisti,sitten on kyllä joukko nuoria,joilla edelleen on mutismi(selektiivinen pääasiassa)


Alkuperäinen kirjoittaja pakuot:
Täällä on näköjään aikaisemminkin kirjoitelleet ihmiset joilla on ollut lapsena mustismi, joten yritänpä saada heitä myös tätä kautta kiinni.

Eli olen 26- vuotias erityispedagogiikan opiskelija Turun yliopistolta, sivuaineina minulla on muun muassa psykologia ja kasvatustiede.
Tarvitsen apuanne tutkimuksessa, jossa kerään kokemuksia ihmisiltä joilla on ollut lapsuudessa mutismi. Pyrin selvittämään mutismin syitä, hoitokeinoja ja mahdollisia vaikutuksia aikuiselämässä teidän kirjoittamien tarinoiden kautta jotka analysoin ja kokoan graduuni. Toivon että teidän omat kokemuksenne valaiset tätä vielä hieman tuntematonta käsitettä ja tuovat aiheeseen syvällisen ja tunteellisen näkökulman.

Vastaajat pysyvät täysin anonyymeinä, tutkimuksessa ei tule esiin nimiä eikä asuinpaikkoja. Tarinat eivät tule olemaan esillä kokonaisina vaan teemoittelen niistä löytyviä asioita, joten myöskään tarinoista teitä ei voi tunnistaa. Ennen tutkimuksen valmistumista laitan kaikille vastanneille valmiin version kommentoitavaksi.

Tarinassa toivon teidän kirjoittavan siitä mikä teidän mielestänne aiheutti mutismin, miltä tuntui elää mutismin kanssa, mitkä tekijät lopulta auttoivat pääsemään sen yli ja onko sillä ollut vaikutuksia aikuiselämään. Alla on tarkentavia kysymyksiä joita toivoisin teidän pohtivan tarinoissanne, mutta muuten sana on vapaa ja kaikki aiheeseen liittyvät muistot ovat tärkeitä.

Kysymykset:

- Perustiedot: Ikä, sukupuoli, ammatti.

- Millä aikavälillä mutismia esiintyi? Koska alkoi ja loppui?

- Mitkä tekijät mielestäsi vaikuttivat mutismin syntymiseen? Esimerkiksi traumaattiset kokemukset, ympäristö tai persoonallisuus. Onko sinulla muita diagnosoituja erityispiirteitä (esim. aspergerin syndrooma, autismi, dysfasia jne.)

- Millainen olet mielestäsi persoonallisuuden piirteiltäsi?

- Oliko mutismi selektiivinen (eli puhuit joillekin), ja jos oli niin kenelle puhuit? Vai oliko kyseessä täydellinen puhumattomuus?

- Miltä sinusta tuntui kun piti puhua? Joku on kuvaillut että "kieli tarttui kurkkuun" eikä pystynyt puhumaan vaikka halusi. Joillekin puhumattomuus on ollut tiedostamatonta, jotkut kuvailleet puhetta suurena uhkana. Miltä sinusta tuntui?

- Koitko syrjintää tai kiusaamista? Tunsitko itse halua kuulua ryhmään vai viihdyitkö paremmin omissa oloissasi?

- Mitkä tekijät vaikuttivat mutismin katoamiseen? Olitko terapiassa tai perheterapiassa? Vaikuttivatko joku/jotkut yksittäiset ihmiset?

- Onko lapsuuden mutismilla ollut vaikutuksia aikuiselämässä? Tuntuuko esimerkiksi puhuminen vieraille vaikealta?



Tarinat ja muut yhteydenotot huhtikuun loppuun mennessä sähköpostiosoitteeseen: pakuot@utu.fi

Kiitos erittäin paljon tarinoista! Ne ovat avaintekijä tämän tutkimuksen toteutuksessa
:flower:
 

Yhteistyössä