hei,onko muilla sama tilanne?

  • Viestiketjun aloittaja CARIssa
  • Ensimmäinen viesti
CARIssa
kun olen jo pitemmän aikaa inhonnut miestäni niin etten voi enää edes koskea häneen.me tappelemme jatkuvasti siitä mitä tehdä ja mitä ei(mies menee ja orjuuttaa minua mielensä mukaan suuntaan ja toiseen)olen sanonut etten halua enää olla että menen sossuun ja teen asiat selväksi.oon halunnut miehen muuttavan pois mutta ei älyä.se vaan jatkaa olemista ttäällä ja luulee että välitän hänestä .en tod.inhoan häntä yli kaiken,aina kun tulee lääppimään työnnän sen vaan pois.oon miettinyt et jos en pääse tuosta #&%?$!* eroon pian tulen hulluksi.ja yksi ratkasiu olisi:hankin uuden miehen.tai edes seurustelukumppanin tai treffikumppanin jos jostain sellaisen löytäis.mies pelaa vaan wowia jatkuvalla syötöllä ja mä akton vierestä ja kuuluu vaan "turpa kiinni" jos yritän jotain sanoa..ei tuu mitään,lapsi jää kakkoseksi,koira kolmosekis.välillä esittää hyvää isää mutta kulissit kaatuu niskaan.en jaksa.sanon kohta suoraan että etsin tosissani uutta miestä jakamaan elämääni lapsen ja koiran kanssa..välillä oikeesti tuntuu että tulen hulluksi.ukko on ruma(enne ok) nyt lihonut varmaan sata kiloa(no ei vaan ainakin 10) :whistle: mutta kuitenkin ja mä oon hyvissä mitoissa ja luulen että miehenikin on sen huomannut(olemme muka kihloissa ei siis naimisissa luojan kiitos ja sormusta ei oo pidetty ku viimeksi varmaan 5kk sitten) UKKO LUULEE ETTÄ OTAN SEN TAKAS vaikka oon sanonut ettet sä muutu ja syyttää mua.pah,no sainpahan purettua tätäkin,jos kukaan ees ymmärtää mikä tässä mättää :headwall: :headwall: mutta viha on sietämätön.mies oksettaa mua päästä varpaisiin aj alkaa tää selibaatti toden teolla nyppiä!! \|O
 
Ehkä ei kannattaisi ottaa "lohduketta" miehesi tilalle heti.
Jos et miestäsi rakasta, on ero oikein, älä jää odottelemaan että toinen jollain ihmeen kaupalla muuttuisi.
Tiedän mistä puhun, kokemusta on.
Ja ymmärrän miten inhottavaa on katsella toista kun ei voi enää sietää toista silmissään...
Miehesi kuullostaa lapselliselta, onko nuorikin, esim 20v?
Mun ex-"mies" (pojankloppi) oli vastuuton, pelasi juuri tietokonetta aina kun ehti ja minä hoidin lapsen yksin. Haukkui ja halveksi.
Ei halveksi enä... ;)
Otin eron ja sinne jäi ukko koneineen säälittävään elämäänsä.
Ja mulla menee lapsen kans hyvin. :D
 
CArissa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.04.2006 klo 12:52 Mathilda kirjoitti:
Ehkä ei kannattaisi ottaa "lohduketta" miehesi tilalle heti.
Jos et miestäsi rakasta, on ero oikein, älä jää odottelemaan että toinen jollain ihmeen kaupalla muuttuisi.
Tiedän mistä puhun, kokemusta on.
Ja ymmärrän miten inhottavaa on katsella toista kun ei voi enää sietää toista silmissään...
Miehesi kuullostaa lapselliselta, onko nuorikin, esim 20v?
Mun ex-"mies" (pojankloppi) oli vastuuton, pelasi juuri tietokonetta aina kun ehti ja minä hoidin lapsen yksin. Haukkui ja halveksi.
Ei halveksi enä... ;)
Otin eron ja sinne jäi ukko koneineen säälittävään elämäänsä.
Ja mulla menee lapsen kans hyvin. :D
onneksi olkoon sulle! :flower: niin on hän 22..ja vammanen henkisesti,siis oikeesti siltä se tuntuu...niin en vaan uskalla erota kun pelkään yksin olo,miten selviin laskuist,soitot jonnekkin,enkä ymmärrä näistä verojutuistakaan mitään..tuntuu niin tyhmältä kun mies hoitanut aina kaikki paitsi mun henk.koht laskut..en vaan uskalla elää omaa elämää koska en osaa puhua vieraille,pelkään kaikkea vierasta.ongelma nro 1.yhyy :'( ja siks oon katellutkin uutta..mutta mistäs sitä tähän hätään..mies on välillä ihana ja lupaa muuttua mutta ei ,tapellaan kuin kissa ja koira ja mä oon niin tyhmä kun en uskalla elää yksin,en osaa hoitaa ero/yksinhuoltajuusasioista,en tiedä mitä tehdä,minne mennä jne...siksi on tää ainut vaihtoehto,oon sanonut miehelle et käytän sitä vaan hyväkis rahat,ruoka jne...ja saa luvan lähteä itse lätkimään.
 
Joskus jokaisen meistä on aikuistuttava, otettava oma elämä omiin käsiin. Aikuinen, itsenäinen nainen voi sitten tulevaisuudessa löytä vastaavanlaisen miehen kumppanikseen.
Jos elämänhallinta tuntuu vaikealta, etene askel kerrallaan. Apua saa, mutta sitä ei tulla ovelle tarjoamaan. Marssi Kelaan ja Sossuun. Auttavat kyllä. Hae omaa asuntoa kaupungilta. Laske tulosi ja mitoita menosi sen mukaan. lapselle hoitopaikka, niin voit tehdä työtä ja saat elämän mallilleen.
Muussa tapauksessa tulet olemaan jonkun heittopussi, lopun elämääsi.
 
reporter
Kerroit että miehesi on vammanen henkisesti. En tiedä miten olet sen diagnosoinut ja voihan se olla tottakin.
Huomaatko kuitenkin, että kun tuota sinun tekstiä lukee niin tunnut itsekin olevan henkisesti ainakin jonkin verran jälkeen jäänyt. Ja tämä ei nyt ole mitään piruilua. Kerrot että et osaa vero-asioita ja yh-hommia ja silti haluat siihen tilanteeseen, ettei mies ole auttamassa. Mies on tähän asti hoitanut teidän laskut, lukuun ottamatta sinun henkilö kohtaisia laskuja. Etkö osaa antaa sille lainkaan arvoa? Jatkossa sinun olisi ne itse hoidettava. Pystytkö, osaatko? Vaikuttaa siltä, että et pystyisi elämään ilman toisen apua vaikka ei olisi lastakaan huollettavana. Kyllä esim. vero ja lasku asiat pitää pystyä hoitamaan jos meinaa itsenäisesti elää, muuten tällaisella ihmisellä on syytä olla edunvalvoja joka hoitaa nuo asiat puolesta. Mieti nyt oikeasti miten meinaat pärjätä jos miehesi lähtee. Vai meinaatko tosiaan aina hankkia uuden miehen pitämään sinusta huolta? Sillä tavalla olet todellakin koko elämäsi sellainen heittopussi, minkä aiempi kirjoittajakin jo mainitsi.
Muuten tuo kun kerroit että aiot käyttää miestäsi ja hänen rahoja hyväksesi niin kertoo henkisestä vammaisuudesta sinun osalta.
 

Yhteistyössä