CARIssa
kun olen jo pitemmän aikaa inhonnut miestäni niin etten voi enää edes koskea häneen.me tappelemme jatkuvasti siitä mitä tehdä ja mitä ei(mies menee ja orjuuttaa minua mielensä mukaan suuntaan ja toiseen)olen sanonut etten halua enää olla että menen sossuun ja teen asiat selväksi.oon halunnut miehen muuttavan pois mutta ei älyä.se vaan jatkaa olemista ttäällä ja luulee että välitän hänestä .en tod.inhoan häntä yli kaiken,aina kun tulee lääppimään työnnän sen vaan pois.oon miettinyt et jos en pääse tuosta #&%?$!* eroon pian tulen hulluksi.ja yksi ratkasiu olisi:hankin uuden miehen.tai edes seurustelukumppanin tai treffikumppanin jos jostain sellaisen löytäis.mies pelaa vaan wowia jatkuvalla syötöllä ja mä akton vierestä ja kuuluu vaan "turpa kiinni" jos yritän jotain sanoa..ei tuu mitään,lapsi jää kakkoseksi,koira kolmosekis.välillä esittää hyvää isää mutta kulissit kaatuu niskaan.en jaksa.sanon kohta suoraan että etsin tosissani uutta miestä jakamaan elämääni lapsen ja koiran kanssa..välillä oikeesti tuntuu että tulen hulluksi.ukko on ruma(enne ok) nyt lihonut varmaan sata kiloa(no ei vaan ainakin 10) mutta kuitenkin ja mä oon hyvissä mitoissa ja luulen että miehenikin on sen huomannut(olemme muka kihloissa ei siis naimisissa luojan kiitos ja sormusta ei oo pidetty ku viimeksi varmaan 5kk sitten) UKKO LUULEE ETTÄ OTAN SEN TAKAS vaikka oon sanonut ettet sä muutu ja syyttää mua.pah,no sainpahan purettua tätäkin,jos kukaan ees ymmärtää mikä tässä mättää :headwall: :headwall: mutta viha on sietämätön.mies oksettaa mua päästä varpaisiin aj alkaa tää selibaatti toden teolla nyppiä!! \|O