Hei te joiden lapsen/lasten nimi sanotaan eri tavalla kuin se kirjoitetaan!

Ja toinenkin esimerkki. Hernekeitto. Se lausutaan ikään kuin koota olisi kaksi, muodossa herne(k)keitto, ei herneKeitto. Kokeilepa sitäkin.

Siis eikä lausuta. Mistä sä sen toisen k-kirjaimen sinne muka saat? Mä sanon ainakin aina että hernekeitto enkä mitään hernekkeitto. Onko sun suussa lihakeittokin sitten joku lihakkeitto?

 

[QUOTE="vieras";28894163]Oli teillä aika paljon haastetta kun nimen piti sopia kolmeen kieleen. Tuo Ines nimi on muuten myös Espanjassa ja sanotaan siellä myös Inees. Se on kurjaa jos kokee ettei nimivalinta mennyt ihan nappiin. Aina ei nimeä antaessa osaa ottaa kaikkee huomioon.[/QUOTE]
Nimivalinta ei harmita, valista vaan arsyttaa englatilaisten tietamattomyys. Enkuthan on maailman huonoimpia mita nimien lausumiseen tulee.

 

Nimivalinta ei harmita, valista vaan arsyttaa englatilaisten tietamattomyys. Enkuthan on maailman huonoimpia mita nimien lausumiseen tulee.

Ai sori, ymmärsin näköjään vähän väärin. Hyvä ettei nimivalinta harmita. Hyvän nimen ootte kyllä valinnut eikä sille sitten mitään voi jos ei enkut osaa lapsenne nimeä sanoo. Varmaan kuitenkin läheisimmät ystävät sielläkin on oppinut jo nimen sanomaan aika lailla oikein.

 

mun nimi on Aino, jota ei englanninkielisissä maissa osata lausua laisinkaan. Aiinah (kuulostaa hyeenalta), Eiainou yms, kaikkea on kuultu. Ilmeisesti nimessä pitäis hieman enemmän olla konsonantteja, jotta taipuu suuhun.

 

[QUOTE="vieras";28891821]No mitäs mieltä olette vaikka tuosta Amelie nimestä, josta on tullut Suomessakin melko suosittu nimi 2000-luvulla? Sehän lausutaan suomenkielen ääntämisen vastaisella tavalla ja kuitenkin se nimi on ollut nousussa. Luulisi siis toimivan täällä melko hyvin, vai onko Suomessa oikeesti ihmisiä, jotka lausuisi sen kuten kirjoitetaan?[/QUOTE]

Niin, mitä mieltä olette tuosta Amelie nimestä? Toimisiko täällä Suomessa ja osaako melkein kaikki lausua sen oikein, kun se on jo yks näistä 2000-luvun "hittinimistä". ap

 

Ja toinenkin esimerkki. Hernekeitto. Se lausutaan ikään kuin koota olisi kaksi, muodossa herne(k)keitto, ei hernekeitto.

Paitsi jos satut olemaan porilainen.

 

Tämä nyt ei lapsiin liity, mutta meillä on koira jonka nimi on Kasper. Arvatkaa vaan vääntyykö se aina se hemmetin i kirjain sinne perään, kyllä ärsyttää aina korjata että sitä iitä ei sinne perään tule!

 

Sen vuoksihan voimme käyttää kirjaimia, jotta saamme sellaiset nimet lapsille, kuin haluamme heitä kutsuttavan. Miksi nimi, joka nimenomaan kuuluu, pitää kirjoittaa eritavoin, kuin se on tarkoitus lausua? Jos joku haluaa puhutellaa lastaan Neaksi, niin antakoon nimeksi Nea, ja jos joku toinen tahtoo lastaan kutsuttavan Neeaksi, niin Neea se sitten olkoon.

Näin toimii suomenkieli..toimisivatpa suomalaisetkin niin. Vaan jotenkin täytyy aina yrittää hienostella.

Omassa erikoisessa nimessä on aina ollut é merkki, mutta sitä ei useinkaan virallisissa papereissa ole, saatika koulussa tai muualla ihmiset olisvat sitä osanneet käyttää. Joten olen oppinut olemaan sitä kaipaamatta. Tavaamisen sijaan pyrin useimmiten etsimään henkkarit tms., joita näytän, mutta joskus olen saanut pankkikortin, jossa keskellä nimeäni oli kumma kuvasymboli. Kommentoisin tähän äskeiseen Nea/Neea keskusteluun, että kyseessähän voi olla Néa, jossa pitäisi olla kaikille vihje, siitä miten nimi kuuluu lausua yhdestä e-kirjaimesta huolimatta....

Ruotsissa ollaan tottuneempia sekä kysymään oikeaa kirjoitusasua, että kuulemaan miten ei suomalaiset nimet kirjoitetaan.Ehkä täälläkin sitten, kun omat lapset isoja. Heille kyllä annan omaa nimeäni helpommat nimet vaikken ihan niitä yleisimpiä heillekkään.

 

Onko Nico sitten Niso?

No, tietysti.
Johan ne aakkosetkin sanotaan: "Aa, Bee, See", eikä "Aa, Bee, Kee".
Eihän tässä ole mitään epäselvyyttä.

 

[QUOTE="jaa";28889895]meillä on Aleksi mutta monet sano Alex. Ärsyttää kun nimenomaan suomalainen nimi annettiin ja se pitää vääntää ulkomaalaiseksi.[/QUOTE]

Meillä taas on annettu nimeksi perisuomalainen Eemeli, arvaa vaan kuinka usein joku tahtoo kirjoittaa sen Eemil tai vääntää sen tuohon muotoon.

 

Ihan hyvin on toiminut. Ne jotka eivät osaa lausua niin lausukoon tavallaan. Ei se ole ketään ainakaan vielä häirinnyt.
Ei kaduta. Erittäin kauniita nimiä ja sopii lapsille kuin nenä päähän.

 

No mä ainakin sanon suomalaisen Amelien nimen Amelie. Jos kuvittelen et hän on ulkomaalainen sanoisin Amelii. Ja Nean ja Adan lausun tottakai Nea ja Ada, enkä vääntele niitä Neeaksi tai Aadaksi, ainakaan jos ovat suomalaisia.

 

Miten Fanny kuuluu lausua?

 

[QUOTE="Néa";29590241]Omassa erikoisessa nimessä on aina ollut é merkki, mutta sitä ei useinkaan virallisissa papereissa ole, saatika koulussa tai muualla ihmiset olisvat sitä osanneet käyttää. Joten olen oppinut olemaan sitä kaipaamatta. Tavaamisen sijaan pyrin useimmiten etsimään henkkarit tms., joita näytän, mutta joskus olen saanut pankkikortin, jossa keskellä nimeäni oli kumma kuvasymboli. Kommentoisin tähän äskeiseen Nea/Neea keskusteluun, että kyseessähän voi olla Néa, jossa pitäisi olla kaikille vihje, siitä miten nimi kuuluu lausua yhdestä e-kirjaimesta huolimatta....

Ruotsissa ollaan tottuneempia sekä kysymään oikeaa kirjoitusasua, että kuulemaan miten ei suomalaiset nimet kirjoitetaan.Ehkä täälläkin sitten, kun omat lapset isoja. Heille kyllä annan omaa nimeäni helpommat nimet vaikken ihan niitä yleisimpiä heillekkään.[/QUOTE]

Miten niin? Suomen kielessä ei käytetä akuuttia aksenttia, joten miksi sen pitäisi olla kaikille "vihje", miten nimi lausutaan? En minäkään oleta, että ei-suomalainen osaa lausua sukunimeni ä-kirjaimet oikein.
Tuskin Ruotsissakaan tunnetaan kaikkien suomalaisten nimien kirjoitusasuja, vai mitä tarkoitit tuolla toisella boldatulla kohdalla?

 

Miten Fanny kuuluu lausua?

[video=youtube;nmwGFX5pgXw]http://www.youtube.com/watch?v=nmwGFX5pgXw[/video]

 

Tätä oikeaoppista lausumistapaa, jonka kirjoitit en oikein ymmärrä. SafiiyaTUN? Miksi tämä TUN muka loppuun? Netistä löytämäni lausumistapa on sa-FEE-ah ja näin itsekin olisin sen lausunut ilman ohjeita.

Safiyah nimi lausutaan sa-FII-a(h), ei fee sillä arabian kielen ee lausutaan iinä. (Arabian kielessä e-kirjainta ei edes ole). Musliminimi tuo kuitenkin on.
Veikkaisin, että Astron tyttö on puoliksi Länsi-Afrikasta, Gambiaa veikkaan. Siellä monet perinteiset arabi/musliminimet muutetaan lopusta kuten Safiyatun, Zaynab - Zaynabun, Maryam - Maryaum, Khadijah - Khadijatun ja niin edelleen.

Safiyah on kyllä kaunis nimi!

 

Suomenruotsalaisilla alueilla kirjoitusasu Amelie/Natalie/Nellie/Charlie jne ON normaali ja kirjoitettu kuten lausutaan. Näiden vaahtoajien mukaan pitäisi kai Kjell-nimikin kirjoittaa "Tsell", että menisi oikein jonkun itä-suomalaisen mielestä.

 

olen nykyään 40v lähestyvänä todennut kysyjille että "ihan sama, sano miten haluat ja heiluta mulle vaikka kättä että tiedän että tarkoitat minua"

 

Meillä on molemmilla lapsilla nimi, joka lausutaan vähän erilailla kuin kirjoitetaan. Toiselle on vuosien saatossa tullut lempinimestä kutsumanimi, mutta toiselle, jolla se hankalampi nimi ei valitettavasti ole tullut mitään lempinimeä tai jos joskus olisikin tullut, on lapsi itse kieltäytynyt sitä "kuulemasta", ilmoittaa aina olevansa "XXX" Heidän isänsä on ulkomaalainen, joten siksi heillä on vähän erikoisemmat nimet. Meillä oli aikanaan ongelmallista löytää molempiin kulttureihin sopivat nimet, koska jos oli joku molemmissa maissa käytettävä nimi, se oli toisessa maassa naisen ja toisessa miehen nimi tai sitten sopivalta kuulostanut nimi oli toisessa maassa joku sana, joka ei taas sopinut lapselle nimeksi.

 

Siis eikä lausuta. Mistä sä sen toisen k-kirjaimen sinne muka saat? Mä sanon ainakin aina että hernekeitto enkä mitään hernekkeitto. Onko sun suussa lihakeittokin sitten joku lihakkeitto?

Sana hernekeitto lausutaan tosiaan kahdella koolla, koska sen k-kirjaimen edessä on e-kirjain. Sama sääntö ei päde sanaan lihakeitto, koska siinä on a-kirjain ennen koota.

 

Meillä Erika, joka on eerika

Ja meillä Eerika joka on Eerika

 

Lapsellani on suomalainen nimi joka kirjoitetaan kuten lausutaan. Usein joku kirjoittaa sen silti suomenruotsalaisittain sillä ääntäminen on sama. Valitsin suomenkielisen kirjoitusasun koska olen suomenkielinen itse ja muu olisi tuntunut teennäiseltä. Eipä tuo muiden mokailu haittaa, mutta olisin toki iloinen jos siitä pääsisi eroon. Koirallani on ruotsinkielinen nimi, joka kirjoitettuna voisi olla englanninkielinen ja lausuttuna suomenkielinen, mutta se ei ole kyllä haitannut ...olisin saattanut harkita lapselle koiralleni antamaani nimeä ellei se olisi noin "vaikea".

 

Kummallisen syvässä tuntuu suomalaisissa istuvan "ulkomainen on hienompaa"-ajattelu. Miksi antaa lapselle nimi, jota joutuu selittelemään ja korjailemaan? Peruslähtökohtana voidaan suomen kieltä puhuttaessa olettaa, että nimi lausutaan niinkuin se kirjoitetaan. On omituista olettaa ympäristön arvaavan, että äiti on ollut ihastuksissa jonkun amerikkalaisen tv-sarjan nimiin. Ja miksi "ulkomaalaisen näköiset" nimet pitäisi lausua englanniksi tai ruotsiksi? Yhtä hyvin voidaan käyttää vaikkapa saksan tai venäjän lausumissääntöjä.

Sukunimissä voi ymmärtää, että muunkielistä alkuperää olevat nimet lausutaan usein lähtökielen ääntämyksen mukaisesti. Mutta sukunimissäkään ei voida vaatia, että nimen omaava henkilö itse vapaasti määrittelee miten hänen nimensä tulee lausua. Voisiko ala-asteen opettajana toimiva herra Kolli vaatia, että lapset puhuttelevat häntä niin, että sukunimi lausutaan ruotsin kielen mukaisesti.

 

Lapsen nimi on Alex. Ei haittaa vaikka ei sano sitä oikein.

 

Jos lapselle antaa nimen, jonka ääntäminen ei ole pääteltävissä kirjoitusasusta, tai nimi on harvinainen väännös tavallisesta nimestä, niin varmasti moni lausuu sen eri tavalla kuin lapsen vanhemmat haluaisivat. Tämä on odotettavissa kun valitaan erikoinen nimi, ja siihen vain pitää tottua.

Tuossa Amelie-nimessä on vielä se hauska puoli, että kun ummikkosuomalaiset laittavat nimeen sokkona aksentteja päälle, voi lopputuloksena oikea ääntämys ollakin Amöli, vaikka vanhempien yrityksenä oli tuottaa Amelii.

Suomen nimilaki muuten sanoo, että nimet lausutaan suomen kielioppisääntöjen mukaan, ja tästä saa poiketa vain jos perheessä on tälle hyvä syy, esim perheessä on joku muu äidinkieli kuin suomi. Eli Ridge lausutaan Ridge eikä Ridz tms., ellei perheessä ole äidinkielenä muuta kuin suomea.