Hei,
surullista lukea näitä. Voimia kaikille keskenmenon kokeneille.
Itsellä 15. raskausviikolla sikiö todettiin neuvolassa kuolleeksi (edellisellä viikolla kaikki oli ultrassa hyvin) ja sain lähetteen heti sairaalaan toiveissa, että käynnistettäisiin heti. Se oli kuitenkin perjantaipäivä ja osasto kiinni viikonlopun, joten annettiin Mifegyne otettavaksi sunnuntaina kotona ja maanantaiaamuna käskettiin tulla osastolle. Koska oli jo 15. rv ei annettu sitä mahdollisuutta, että olisi voinut olla kotona.
Otin sunnuntaina Mifegynen ja se sai aikaan selvää pientä nippailua emättimessä, samanlaista mitä on tuntunut ennen synnytyksiä (noin vuorokausi ennen).
Maanantaiaamuna menin osastolle ja kymmenen maissa sain 3 kpl Cytetecia emättimeen. Otin samalla Buranan ja Panacodin, koska ajattelin, että kaikki kipu minkä voi välttää vältetään. Puoli tuntia siitä alkoi selvästi supistella, noin kahden tunnin päästä tuntui vahvasti kipuja, samanlaiselta kuin synnytyksissä juuri ennen ponnistusvaiheen kipuja. Siinä vaiheessa oletin, että kohta tulisi ulos, mutta varmuuden vuoksi pyysin kätilöltä lisää kipulääkettä, jos kestääkin pidempään, ja sain käsivarren suoneen lääkettä (en muista nimeä, mutta samaa mitä synnytyksissä joskus annetaan). Se lääke helpotti noin vartissa, samalla kätilö hieroi vähän selkää (oli tosi ystävällinen!). Kohta sen jälkeen tuli tunne, että olisi kakkahätä ja menin vessaan ja selkeästi teki mieli ponnistaa. Siirryin pois vessanpöntöltä ämpärin päälle, jonne kätilö oli sanonut, että toivoisi, että vauva/sikiö tulisi, että saataisiin tutkittavaksi patologille. Siinä vaiheessa ei enää ollut kipuja, pieni vauva vain liukui ulos ja jäi roikkumaan napanuoran varaan. Hätäkelloa soittamalla kätilö tuli paikalle ja varovasti nosti pienen kuolleen vauvan/sikiön(tuntuu pahalta sanoa sikiö, meille pieni oli jo vauva, vaikka oli vielä ihan pieni noin 9 cm).
Kätilö kysyi sitten haluanko nähdä pientä ja halusin. Oli ihan täydellisen näköinen pieni poika. Ei näyttänyt yhtään pahalta tms. Vain pieneltä ja jotenkin ihan Oikealta. Ei edes kuolleelta. Palasin sitten kohta sängylle ja kätilö antoi suun kautta vielä kaksi Cytotecia, jotta istukka yms. tulisi ulos. Ne tulikin sitten saman tien muutaman minuutin päästä. Jouduin kuitenkin vielä ottamaan varmuuden vuoksi parin tunnin päästä vielä kaksi Cytotecia, jotta kohtu supistuisi riittävästi ja vasta sen jälkeen lääkäri tutki. Siinä vaiheessa vielä oli jotain sisällä, jotka otti sitten mekaanisesti ulos (ei paljoa, ei kaavintaa tms, vaan ihan vain pinseteillä tms.).
Pieni vauva vietiin heti, kun oli tullut ulos, patologin tutkittavaksi ja patologi oli todennut, että näyttää niin terveeltä, ettei edes tehdä kromosomitestejä. Saatiin vielä sen jälkeen pieni takaisin vähäksi aikaa ja sairaalapastori siunasi pienen kauniisti. Se oli hyvin merkityksellinen hetki.
Kokonaisuudessaan kyllä rankka kokemus. Kipu ei pahinta, koska siihen sai sairaalassa lääkettä, mutta kyllä viikot sen jälkeen on mennyt aika sumussa.
Itsellä koitos edessä ja haluaisin kuulla kokemuksianne.