Hei te jotka puhutte kotona useampaa kieltä

Mitkä ovat suuremmat haasteet ja miten olette onnistuneet ylittämään ne? mitä kieliä teillä puhutaan? missä iässä lapset alkoivat puhua ja millä äidinkielellä? miten keskustelette perheenä/keskenään yms.?

meillä on 9kk vanha poika joka kasvaa Suomea ja Englantia kuunnellen. Isä puhuu koko ajan englantia ja minä koko ajan suomea (poikkeuksia toki löytyy). Poika osaa sanoa jo daddy ja äiti mutta muuten kieli on yhä täyttä vauvapuhetta.

muutenkin olisi kiva kuulla muita kokemuksia.

 

Meillä 1v9kk tyttö ja samat kielet sekä tavat kuin teillä.
Isällensä puhuu enkkua ja mulle suomea. 3 sanan lauseita.

 

No eipä niitä haasteita muuten ole kuin että kummatkin pitäytyvät omassa kielessään kun puhuu lapselle. Ei siis kovin vaikeaa. Lapsen puhe voi tulla vähän myöhemmin kuin yksikielisillä, mutta kovaa vauhtia se pälättää ihan sekaisin kumpaakin (1,5-v). Riippuu asiasta kumpaa käyttää. Minä siis suomenkielinen, isä ruotsinkielinen ja keskenämme puhumme suomea.
Välillä ehkä pienoinen haaste on bongata siansaksapälätyksestä niitä ruotsinkielisiä sanoja. Hän kun ei niitä äännä kuitenkaan kovin hyvin.

 

Minä puhun lapsille suomea, isä italiaa, keskenämme englantia, asumme Englannissa. Lapset (2 ja 4v.) puhuvat minulle suomea, isälle italiaa ja ruokapöydässä englantia. Puheen kehitys on ollut normaalia, en mä ole tässä nähnyt mitään vaikeaa. Etukäteen kyllä mietin ja murehdin että miten käy, mutta näköjään ihan hyvin. Mä en koskaan puhu lapsille englantia tai italiaa, mulle joku lastenlääkäri joskus sanoi että varsinkin aikaisessa vaiheessa auttaa jos lapsi liittää tietyn kielen tiettyyn ihmiseen. Tiedä siitä sitten, mutta niin on menty. Toki siis puhutaan englantia kun ollaan kaikki touhuamassa samaa asiaa yhdessä, mutta siinäkin vaihdan suomeksi jos osoitan sanani juuri lapsille.

 

Meillä puhutaan saksaa ja suomea, mies saksalainen. Hän puhuu lapsille ja minulle saksaa, minä lapsille sekä miehelle suomea. Osaamme siis molemmat kumpaakin kieltä.
Esikoinen alkoi puhua normaalia myöhemmin, 1½-vuotiaana tuli vain muutamia sanoja suomeksi ja saksaksi. Kun puhetta sitten alle kaksivuotiaana viimein alkoi tulla, se oli hyvin sujuvaa alusta saakka. Suomeksi aktiivinen sanavarasto on tytöllä koko ajan ollut suurempi, (asumme Suomessa ja hän kuulee siis suomea enemmän), saksaa hän kyllä ymmärtää aivan yhtä hyvin. Saksa aina aktivoituu, kun käymme lomalla siellä. Tällä hetkellä esikoinen puhuu ikäisekseen suomea erittäin hyvin ja saksaa kutakuinkin ikäänsä vastaavalla tasolla. Kielioppivirheitä hän tekee saksaksi välillä ja joskus käyttää hassuja sanoja, jotka suoraan itse "suomentaa" tai "saksantaa" mielensä mukaan.
Nuorempi lapsi on alle vuoden ikäinen ja höpöttelee kyllä kovasti; ainoa selkeä sana tällä hetkellä on äiti.

 

Meillä haasteena se, että mies puhuisi pelkästään omaa äidinkieltään lapselle..!!! Helposti vaihtaa suomeen. Yritän kannustaa käyttämään vain sitä omaa äidinkieltään, olen ostanut kirjoja ja leffoja hänen äidinkielellään, mutta hän ei nyt oikein tunnu tajuavan, ettei se kieli lapsen päähän itsekseen ilmesty, vaan se pitää sinne pistää. Sanoo, että kyllä sitten kun lapsi on isompi yms. Todella raivostuttavaa, minä olen itsekin kaksikielisestä kodista ja tiedän minkälainen rikkaus se on, mutta tällä tahdilla lapselle jää todella pintapuoliseksi tuo isän kieli (espanja).

 

meillä on viro - suomi... esikoinen puhuu suomea paremmin ku viroa ja välillä kielet/ sanat mene sekaisin..suomi/ viro ku on niin samallaisia
puhe tuli ihan samoihin aikoihin ku muillakin lapsilla..en o huomannut muuta eroa ku et kaikki muutkin kielet tarttuu tosi hyvin lapseen... esim. enkkua puhuu vaikka kukaan ei o sille sitä "opettanut" telkkarista/ netistä vaan ite oppinut ( lapsi siis on jo 7 v)
kuopus (2 v) taas on itsepäisyys, ei varma opi ikinä puhumaan...ymmärtää kyl molemmat kielet mutta viel ei kunnon sanoja tulee

 

Meilla sujui hyvin kaikkien lasten kanssa kun olivat pienia - mina puhuin suomea, isa puhui englantia. Mutta vaikeudet alkoivat siina vaiheessa kun lapset lahtivat leikkikouluun - silloin jai suomenkieli ja vastasivat minulle englanniksi. Eivatka halunneet etta puhun heille suomea julkisissa paikoissa (lue: esim ruokakaupassa tai leikkikentalla). Mutta jotain sinne on ilmeisesti jaanyt kuitenkin aivojen syvyyksiin silla Suomessa ollessaan aina muutaman paivan paasta ovat vahan selvilla siita mista ihmiset puhuu...

 

Minä olen itse kaksikielisestä perheestä. Ja ainoa ongelma jonka muistan oli juuri tuo kielten sekoittaminen keskenään. Eli puhumalla osan sanoista yhdestä kielestä ja osan toisesta. Muistan kun äiti tai isä aina valitti mulle ja siskolle että puhukaa yhtä kieltä kerrallaan.

Myöhemmin, teininä, ongelmia oli siinä kun kielet oli eri vahvuisia eri alueilla. Esim. Politiikkaa ymmärrän tänäkin päivänä paremmin suomeksi, koska siitä puhutaan mediassa ja media on suomenkielinen täällä. Matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa osaan ruotsiksi, enkä melkein ollenkaan suomeksi, koska kävin kouluni ruotsinkielellä. Kavereiden kanssa rupattelu ja small talk yleensäkin onnistuu helpommin ruotsiksi, ja oli todella vaativaa oppia sitä suomeksi kun työelämä tuli ajankohtaiseksi. Siis ihan työkavereiden kanssa rupattelu kahvihuonessa.

 

meillä tuntuu jo nyt menevän kielet sekaisin.. toisinaan huomaan että kun mies puhuu englantia sinne on livahtanut muutama suomenkielinen sana väliin. Ja sama toisin päin.. eli finglish kukoistaa.

Kaipa sitä itsekin pelkää et myöhemmin suomenkieli ei enää ole "cool" ja sitä ei enää suostuta puhumaan vaan lapsi valitsee toisen kielen mitä puhuu kokoajan. Mun haaste on jättää englanti kokonaan pois, sillä mies osaa suomea tarpeeksi hyvin. Itsestä se tuntuu vaan todella vieraalta jättää se kieli pois mitä on käyttänyt koko suhteen ajan. Englantia poika kuulee myös skypen kautta isovanhemmiltaan ja sediltä/tädeiltä.

myös "tiina" antoi uutta näkölulmaa juuri lapsen kannalta, kiitos!

pidetään keskustelua yllä! :flower:

 

Meilla poika kieltaytyi suomen puhumisesta noin 3-5 -vuotiaana. Nyt 7-vuotiaana hyvin kiinnostunut ja yrittaa kovasti. Nuorempi (2 v) puhuu enimmakseen englantia, ymmartaa kuitenkin suomea jonkin verran.